Ohrarieska ja munavoi

Ohrarieska, toiselta nimeltään ryynirieska, on unohdettu herkku. Oletko maistanut? Jos tykkäät karjalanpiirakoista, tykkäät varmasti myös tästä! Taisin syödä koko pellillisen ihan huomaamatta.

Eri puolilla Suomea rieskalla tarkoitetaan eri asioita. Ryyneistä tehty ohrarieska on eteläsavolainen perinneherkku. Rieskat ovat usein hyviä keinoja vähentää hävikkiä, sillä niihin saa upotettua ylijääneen perunasoseen tai puuron helposti. Ryynirieskan voisi tehdä ylijääneestä ohrapuurosta, mutta silloin koostumus ja maku ovat hieman erilaisia. Inspiraatio ohrarieskan leipomiseen lähti ohrasuurimoista, joiden parasta ennen -päiväys lähestyi uhkaavasti. Yleensä teen ohrasuurimoista uuniohrapuuroa.

Ohrarieska

1 l piimää
4 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 kananmuna
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita

  1. Sekoita piimä ja ohrasuurimot kulhossa ja anna turvota yön yli jääkaapissa.
  2. Lisää kananmuna, vehnäjauhot ja suola. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja voitele se sulatetulla voilla.
  3. Levitä taikina uunipannulle ja paista ohrarieskaa 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.

Alkuperäinen ohrarieskan resepti on kollegani käsialaa vuosien takaa. Ohjeessa neuvotaan paistamaan rieska 250-asteisessa uunissa, mutta koska oma uunini on aika ärhäkkä, paistoin sen suosiolla hieman miedommalla lämmöllä.

Munavoi

Ohraryyneistä valmistettu rieska maistuu lämpimänä ihan sellaisenaan voin kanssa. Suosittelen kuitenkin tekemään kaveriksi munavoita. Vastustamaton yhdistelmä! Rieska säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, mutta se kannattaa lämmittää mikrossa ennen syömistä.

Munavoi

2 kananmunaa
100 g voita

  1. Keitä kananmunat koviksi. Kuori jäähtyneet kananmunat ja hienonna ne haarukalla. Sekoita joukkoon voi. Huom! Munavoi kannattaa ottaa huoneenlämpöön ajoissa, sillä jääkaappikylmänä se on kovaa ja vaikeasti levittyvää.

Parsa on nyt parhaimmillaan

Ihana parsa maistuu keväällä monessa muodossa. Jos saisin valita, söisin parsaa keväällä joka päivä. Ja välillä syönkin!

Parsan kypsennykseen on yhtä monta neuvoa kuin kokkiakin. Listasin mun tavat käsitellä parsaa.

  • En kuori parsaa, jos se on tuoretta ja ohutkuorista. Jos kuitenkin joudun kuorimaan, niin kuorin parsat mahdollisimman ohuelti.
  • Napsautan tyven poikki käsin. Se katkeaa aikalailla itsestään siitä kohti, mistä pitääkin. Taivutan ja napsautan poikki. Mahdollisimman vähän tietenkin, eli aloitan taivuttamisen parsan päästä. Tässä ei kuitenkaan kannata pihistellä, sillä parsan puiseva tyvi ei maistu hyvältä.
  • Kypsennän parsat pääosin mikrossa. Kyllä, mikrossa parsasta tulee parasta! Minulla on mummolta lahjaksi saatu höyrykääre (Lekue-merkkinen), jonne on helppo laittaa kerta-annos parsaa. Höyrykääreeseen lorautan tilkan vettä ja kuumennan mikrossa 2-3 minuuttia. Parsa on näin aivan täydellistä: sopivan kypsää ja napakkaa, sekä kauniin vihreää.
  • Parsa ei mielestäni oikeastaan missään tilanteessa vaadi keittämistä. Sille riittää pyöräytys pannulla, grillissä tai uunissa. Tykkään, että kasviksissa on purutuntumaa.
  • Yksinkertaiset maut sopivat parsan kanssa parhaiten: suola, pippuri, öljy, balsamicosiirappi, parmesaaniraaste tai sitruuna sopivat parsan kanssa arkisin. Hollandaise ei kuulu arkiruokien joukkoon, mutta on taivaallista parsan kanssa.
  • Parsa on monipuolista. Se maistuu ihan sellaisenaan, alkupalana, lisäkkeenä tai pääruokana, parmankinkkuun tai pekoniin käärittynä, salaatissa, piirakassa, pastassa, risotossa, sosekeittona tai esimerkiksi eggs benedict -leivissä uppomunien kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tässä vielä pari hyvää parsareseptiä. Olin aikanaan kovin innoissani tästä ensimmäisestä, johon keksin suikaloida parsat kuorimaveitsellä. Kannattaa kokeilla parsaa eri tavoin valmistettuna.

Matkustamisen kääntöpuoli

Viime aikoina on kirjoiteltu paljon muovista. Niinpä tuli mieleen kaivaa nämä kuvat, jotka otin ihanalla Borneon paratiisisaareella. Borneo on tunnettu sademetsistään ja luonnonpuistoistaan.

IMG_0059.JPG

Saapuessamme pienelle saarelle, näkymä veneestä oli tämä. Täydellistä. Juuri niin kuin pitääkin.

IMG_0063 (1).JPG

Patikoimme saaren toiselle puolelle, minne suurimmat turistilaumat eivät yleensä mene. Vastassa oli surullinen näky. Laskuvesi paljasti järkyttävän määrän roskaa ja muovisia vesipulloja.

IMG_0049

Paratiisisaari näytti täysin toisenlaisen puolensa. Tätä näkyä en unohda ikinä. Muistetaan siis reissun päällä, että aina voi tehdä pikkasen parempia ja vastuullisempia valintoja.

IMG_0193

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki on jälleen kaupungissa!

Mikä ihmeen Taste of Helsinki? Se on kaltaisteni herkkusuiden oma festivaali keskellä Helsinkiä. Omien sanojensa mukaan ”ainutlaatuisen kulinaristisen elämyksen tarjoava gourmetfestivaali”. Tänä vuonna festivaali järjestetään 15.-18.6.2017. Mukana on 10 ravintolaa, joista jokainen tarjoaa tapahtumassa alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja oman nimikkoannoksensa. Suurin osa annoksista maksaa 5–6 euroa.

Tänä vuonna näyttäisi aurinko hellivän festarikansaa, toisin kuin viime kesänä, jolloin vietimme festareita tuttuun tyyliin kumisaappaat jalassa kaatosateessa. Suosittelen lämpimästi!

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki Savoy

Savoyn Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta

IMG_9378.JPG

Pastorin Pulpo con causa y huevan de trucha (Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä).

Taste of Helsingin virallinen valuutta on markka (1 markka = 1 EURO). Kaikki Taste of Helsingissä nautitut ruoat ja juomat maksetaan markoilla. Niitä voi hankkia etukäteen tai vaihtaa alueen valuutavaihtopisteissä.

Taste of Helsinki

Shelterin Metsäsieni-annos oli taivaallista. Jos maistat yhden annoksen, maista tämä. (Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia)

IMG_9365.JPG

Shelterin karitsa oli yksi tapahtuman suosikkiannoksiani (haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia).

IMG_9372.JPG

Shelterin jälkkäri (Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata) oli myös taivaallista. Shelter taisi viedä voiton!

IMG_9361.JPG

Ei mennyt ihan niinku strömsössä..

Tämän piti olla kertomus ihanasta kesälomareissusta kaverin kanssa Kroatiaan. Lähdimme kaverin kanssa kauan odotetulle reissulle Dubrovnikiin, teimme pienen saarihyppelyn lähisaarille ja palasimme kotiin Splitin kautta..

Mutta ei, sitä reissua ei koskaan tullut. Me ei ikinä päästy Kroatiaan. Tämä tarina oli niin uskomaton, että se on suorastaan pakko jakaa!

IMG_8803.JPG

Lennon piti lähteä lauantaina klo 10 aikaan aamulla. Perjantai-iltana rinkkaa pakatessani kaverini lähetti viestin. Hän oli saanut silmään jonkinlaisen roskan ja käynyt silmälääkärissä. Koska asia ei selvinnyt ja silmä oli tosi kipeä, hän joutuisi perumaan reissun. Hetken yritin käännyttää häntä lähtemään, kyseessä oli kuitenkin vain roska silmässä. Totesin yrityksen turhaksi ja hetken mietittyäni tein päätöksen lähteä reissuun yksin. Harmitti todella paljon ja pieni itkukin taisi tirahtaa, mutta tiesin, että tässä ei nyt itkut auta. Pakkasin kamat loppuun, tutkin vähän googlesta ja tein muutoksia suunnitelmiin. Menin nukkumaan, jotta jaksaisin herätä aamulla.

Aamulla lähdin bussilla ja junalla kentälle. Kaverini laittoi tekstarin, että hän varmuuden vuoksi soitti lentoyhtiön asiakaspalveluun ja peruutti lentonsa. Kentällä juoksin check-in -automaatille, joka ei tietenkään toiminut, vaan neuvoi ottamaan yhteyttä virkailijaan. Juoksin tiskille (kyllä, olen aina kentällä viimetinkaan, enkä ikinä opi) ja tarjosin virkailijalle passia ja varausnumeroa. Hän tutki konetta ja totesi, että tällaista varausta ei ole ollenkaan, se on peruttu aamulla. Hän oli kovin pahoillaan, mutta ei voisi auttaa perutun varauksen kanssa. Hän neuvoi juoksemaan jonnekin toiselle tiskille kellarikerrokseen, jos he voisivat auttaa. Ja minähän juoksin. He eivät kuitenkaan myöskään voineet auttaa, mutta antoivat suoran numeron Norwegianille Norjaan. Kun puhelimeen pienen jonotuksen jälkeen vastattiin, sain myös heiltä saman vastauksen. Peruttua varausta ei voi enää aktivoida. Ei ole mitään tehtävissä, en yksinkertaisesti voi päästä koneeseen.

Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Ei mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Taisi siinä kyynel vierähtää silmäkulmasta, pettymys oli tosi suuri. Totesin kuitenkin jo toistamiseen, että itkut ei auta tälläkään kertaa, joten lähdin rinkka selässä takaisin juna-asemalle ja kotiin.

Sellainen Kroatian reissu tällä kertaa! En osaa antaa kauheasti matkavinkkejä, koska en tosiaan ikinä ole käynyt Kroatiassa (eikä ehkä enää huvitakaan..)!

Mitä sitten? Tulin kentältä kotiin, heitin rinkan lattialle, ja lähdin äidin ja isän kanssa käymään mökillä. En kestäisi istua yksin kotona ja tuijottaa rinkkaa. Äiti kannusti koko päivän lähtemään johonkin toiseen kohteeseen, koska olihan minulla rinkka valmiiksi pakattuna ja hänen id-liput käytettävissä. Palasimme illalla mökiltä ja tutkimme äidin kanssa, että sunnuntain Malagan koneessa olisi hyvin tilaa. ”Äh, kuka nyt haluaa Malagaan..” Mutta jotenkin äiti sai puhuttua minut ympäri. ”Hmm, toisaalta.. Espanja on aina hyvä idea. Jos olisin vaikk pari-kolme päivää siellä yksinäni, aurinko ja lämpö piristäisi varmasti.” Ja niinpä bookkasin menolipun Malagaan seuraavaksi päiväksi. Siitä tulikin ihan huikea reissu, josta lisää myöhemmin!

IMG_8551.JPG

Äitienpäiväbrunssi

Maailman tärkein ihminen ansaitsisi vaikka kuun taivaalta, eikö tottta? Viime aikoina elämä on opettanut meille kantapään kautta sen, mikä elämässä on tärkeää. Niinpä äidille on todella vaikea keksiä mitään konkreettista lahjaa. Halusimme viettää äitienpäivää kotona perheen kesken, joten tiesin, että ravintolaan tai kaupungille olisi turha lähteä. Niinpä päätin järjestää kotonani meille pienen äitienpäiväbrunssin.

 

IMG_8444

Kokosin brunssipöytään sellaisia herkkuja, mistä tiedän meidän kaikkien tykkäävän. Itse tehtyä saaristolaisleipää ja karjalanpiirakoita oli jemmassa pakastimessa. Niiden kanssa tein skagen röran ja ostin kylmäsavulohta. Hedelmävadilla on lisäksi brie ja ilmakuivattua kinkkua. Vihreää salaattia, paistettua broccolinia eli varsiparsakaalia, itse tehtyä tsatsikia, tomaatti-mozzarella-salaattia, HK:n Maakarit makkaroita jne.

IMG_8446

Isosisko tilasi meille vielä jälkiruoaksi aivan ihanat kuppikakut.

IMG_8450

Ennen brunssia kävimme Linnanmäellä. Sain sinne kutsun Unileveriltä äitienpäivän aamuksi ja pyysin pikkusiskon perheineen mukaan.

IMG_8437IMG_8405

Oli kaikin puolin onnistunut päivä. Aurinkoinen sää kruunasi kaiken. Miten teillä vietettiin äitienpäivää?

Richard McCormickin opissa

Sain ilokseni kutsun osallistua Hellman’s majoneesin ympärille rakennettuun ruokailtaan ja kokkailutapahtumaan Teurastamon Flavor studiolla. Illan isäntänä toimi Richard McCormick, Helsingin ravintolaguru ja suuri ruokavaikuttaja. Valmistimme illan aikana japanilaista streetfoodia, Okonomiyakin wasabimajoneesilla ja teriyakikastikkeella. Okonomiyaki on suomalaisille vielä vähän vieras tuttavuus, mutta suomalainen sukulainen sille löytyy kyllä: vanha kunnon rösti.

 

Okonomiyaki, japanilainen streetfood.

Okonomiyakiin laitoimme keräkaalia, lehtikaalia, bataattia ja sipulia. Taikinaan tulee vettä, jauhoja (gluteenittomia), pari kananmunaa ja suolaa. Nämä sekoitetaan keskenään, maustetaan ja paistetaan kuumalla pannulla rapeaksi pannukakuksi. Teimme lisäksi itse wasabimajoneesia ja teriyakikastiketta, jotka Richardin mukaan ”rennosti roiskastaan” letun päälle. Lisäksi tähän voi laittaa yrttejä, kevätsipulia, katkarapuja tai mitä ikinä mieleen juolahtaa. Okonomiyaki oli todella maukas ja hyvä, aion ehdottomasti kokeilla uudelleen. Ehkä teen sen suomalaisittain porkkanasta ja kaalista? Wasabimajoneesi ja teriyakikastike olivat todella hyviä, joten myös ne nappaan ehdottomasti talteen.

 

 

Tapahtuma oli kaikin puolin mukava ja mielenkiintoinen. Täytyy sanoa, että myös Richard teki vaikutuksen. Hän oli todella sympaattinen, mukava, auttavainen ja hauska.

 

 

Tapahtumissa tapaa aina mukavia samanhenkisiä ihmisiä. Meillä oli hyvä tiimi ja onnistuimme okonomiyakin teossa suorastaan loistavasti. 😉 Illan päätähtenä oli kuitenkin Hellmann’s majoneesi. Ja tietysti Richard McCormick!

 

(Kuvista kiitos: Mikko Rasila)

Joulunaikaa ja jouluherkkuja

On olemassa jouluihmisiä ja jouluihmisiä. Minä olen ehdottomasti Jouluihminen isolla J:llä. Joulun odottaminen ei ehkä ole yhtä jännittävää kuin joskus lapsena, mutta edelleen jouluun liittyy tietynlaista taikaa. Joululaulut, joululahjojen ostaminen ja paketoiminen, jouluruokien suunnittelu ja valmistaminen, erilaiset joulun tuoksut, mausteet, piparit, jouluaatto, perhe, pikkulasten käsinkosketeltavissa oleva jännitys, joulukirkko, joulupuuro, joulukuusen koristelu, vierailu isovanhempien luona (kuinka onnekas olenkaan, että kaikki neljä isovanhempaani ovat vielä elossa?). Joulussa parasta on yhdessä oleminen, yhdessä tekeminen, herkuttelu ja rauhoittuminen.

Joulupuuro on parasta.

Joulu alkaa riisipuurosta. Tänä vuonna en malttanut odottaa jouluaattoon asti, vaan keitin itselleni kattilallisen riisipuuroa jo etukäteen. Koko kattilallinen meni parempiin suihin, vaikka olin ajatellut leipoa osasta karjalanpiirakoita. Nam!

Jostain syystä minun teki myös hirveästi mieli leipoa pipareita, vaikka en ole kovin suuri piparifani (lukuunottamatta taikinaa). Vietin yhden illan piparihommissa ja toisen pipareita koristellessa. Kukahan nämä kaikki piparit söisi? 

Piparkakkutaikinan ystävän suosikki: piparimudcake.
Jo perinteeksi muodostunut piparimudcake kuuluu omiin suosikkeihini. Piparitaikinan ystävänä piparimaustein maustettu mehevä suklaakakku on parasta. Olen tehnyt näitä viemiseksi joulukukan sijaan, ja joka kerta kakku saa valtavasti kehuja. Tällä kertaa vein kakun mummmolaan. Kakku on kätevä, koska se säilyy muutaman päivän hyvänä ja sen voi myös pakastaa.

Meidän joulupöydässä tärkeintä on alkupalat. Pöydässä on aina tarjolla mätileipiä, eli paahtoleipää mädin, punasipulin ja smetanan kanssa. Tänä vuonna halusin tuoda jotain uutta, joten tein lisäksi avokadomoussea, joka toimi kivasti mätileipien kanssa. Lisäksi kuvassa näkyy ihania kylmäsavulohirulla, jonka täytteenä on yrttistä tuorejuustoa.

Jouluaaton vietimme jälleen isolla porukalla. Äiti, isä, isosisko, pikkuveli perheineen ja pikkusisko perheineen. Meitä on sisarusten lapset mukaanlukien 12 henkeä pöydän ympärillä, joten vilinää riittää. Itseasiassa tällä kertaa meitä oli 14, sillä kutsuimme myös isovanhemmat jouluaterialle. Useimmiten meillä juoksentelee lisäksi kolme koiraa jaloissa, joten meillä ei voi puhua kovinkaan vakavasti joulurauhasta.. Tunnelma on kuin Kiljusen herrasväessä, mutta koska olemme kaikki tottuneet siihen, se on parasta maailmassa. Joulu ei olisi joulu ilman suurta ja rakasta perhettä. ❤

Helsingin paras hampurilainen?

Kävimme kesäisellä lounaalla Teurastamon portilla. Lounaaksi valikoitui lihakauppa Roslundin Rosburgeri (13,50 e). Roslundin burgereita on kehuttu Helsingin parhaiksi, joten pakkohan se oli päästä testaamaan. Hampurilaiset valmistetaan paikan päällä hiiligrillissä grillaten. Lisäksi voi valita parmesanranskalaiset (3 e), mutta jätin ne tällä kertaa maistamatta, koska oletin burgerin olevan riittävän täyttävä. Ja niinhän se olikin, oikein täyttävä, mehevä ja hyvä. Voi suositella! 🙂

Onpa kiva käydä joskus ulkona syömässä. Se on meidän työssä melkoisen harvinaista herkkua, mutta kauniit kesäpäivät houkuttavat ulos niin paljon, että on pakko järjestää lounastreffejä edes silloin tällöin 🙂

 

Soulsisters Kitchen Ravintolapäivässä


Päätimme siskoni kanssa jo ajat sitten, että joskus perustaisimme Ravintolapäivän ravintolan. Ajatus on hautunut taustalla, mutta vasta nyt toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja perustimme Soulsisters Kitchen -ravintolan. Soulsisters Kitchen aukesi ensimmäistä kertaa 17.5.2014 Ravintolapäivässä.
Juomat katoimme erilliseen pöytään kauniisiin lasipulloihin. Tarjolla oli alkoholitonta mojitoboolia ja sitruunalla maustettua vettä.
Soulsisters Kitchen  lähti tällä kertaa lähi-idän makuja kohti (lainaten hieman makuja muualtakin maailmasta). Olemme Ravintolapäivän kiskurihintoja vastaan, joten halusimme reilut annokset kohtuulliseen hintaan. Menun hinnaksi asetimme 5 euroa. Tavoitteena ei ollut voiton tekeminen, vaan hyvä fiilis ja hauskanpito.

Soulsisters Menu 17.5.2014

Tabbouleh-salaatti
Tsatsiki
Hoummus
Marinoidut oliivit
Focaccia-leipä
Jälkiruoka (brownie, vaahtokarkkibrownie tai rocky road)
Juoma (alkoholiton mojito-booli tai makuvesi)
Ravintolallamme oli säävaraus, mutta kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa:
Aurinko paistoi ja oli todella lämmin ilma. Ravintolamme sijatsi Tokoinrannassa, mikä oli aivan loistava valinta. Kilpailevia ravintoloita ei ollut aivan vieressä, mutta sopivasti kuitenkin, jotta emme olleet ihan yksinkään. Olimme varanneet mukaan vilttejä, joita asiakkaat saivat lainata. Viltit olivatkin suosittuja, ja osa asiakkaista jäi nauttimaan kesäpäivästä pidemmäksikin aikaa (ravintolan sulkemisen jälkeen).

Annoksia oli varattu noin 60:lle, mutta niitä myytiinkin noin 70, eli niin kauan kuin ruokaa riitti. Suosio yllätti meidät täysin! Jouduimme sulkemaan ravintolan kahden tunnin aukiolon jälkeen, sillä ruokaa ei enää ollut yhtään murusta jäljellä. Tämä olikin opettelua testimielessä, joten ensi kerralla enemmän! Oli ihanaa, kun osa asiakkaista tuli kiittelemään meitä jälkikäteen herkullisista ruoista. Saivat kyllä todella hyvän mielen meille, kun kova aherrus palkittiin kiitoksella.

Ruoat sai nauttia ravintolan vieressä vilteillä.
Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa.. Soulsisters Kitchen kiittää ja kumartaa! 🙂