Pyttipannu pelastaa

Pyttipannu, pyttis eli spydäri on vähän aliarvioitu klassikko. Sehän on mitä kätevin tapa vähentää hävikkiä ja taikoa ruokaa kaapin antimista! Pyttis on monipuolinen, vain mielikuvitus on rajana. Kesäinen muurikkapyttis vähentää mökkireissuilta ja juhannuksesta syntyvää grilliruokahävikkiä. Kaupan valmiista savukalasta ja edellisen päivän uusista perunoista saa herkullisen lohipyttiksen. Pyttipannun vegeversio eli nyhtispyttis syntyy nyhtökaurasta.

Pyttipannu on hyvää kesäruokaa, sillä perunat ja muut kasvikset ovat parhaimmillaan. Pyttipannu ei vaadi tarkkaa reseptiä, mutta se kannattaa maustaa hyvin ja paistaa kunnolla rapeaksi. Komponentit kannattaa silputa pieniksi, jos haluaa maksimoida rapean paistopinnan määrän. Jonkinlainen kastike tuo pyttikseen kivan lisän.

Muurikkapyttis

Juhannus tai mökkiviikonloppu päättyy yleensä siihen, että jääkaapista löytyy edellisten iltojen grilliruokien tähteitä. Erilaisista nyssäköistä paljastuu muutama erilainen makkara, yksittäinen pihvi, herkkusieniä ja muita grillikasviksia. Tuttua? Grilliruoka ei maistu kovin hyvältä mikrossa lämmitettynä, joten tähteet jäävät helposti syömättä. Olemme ratkaisseet tämän ongelman jo kauan sitten, mutta jos idea ei ole vielä sinulle tuttu, niin tässä se tulee: muurikkapyttis! Paloittele kaikki jäljelle jääneet pihvit, makkarat, herkkusienet, keitetyt uudet perunat ja muut kasvikset pieniksi suupaloiksi. Paista ne öljyssä kuumalla muurikalla rapeiksi. Lisää päälle vielä mahdollisesti hienonnettuja yrttejä tai kevätsipulia. Muurikkapyttiksen avulla saat kaapit tyhjiksi ja mahat täyteen ennen kotimatkaa. Kätevää, eikö?

Lohipyttis

Lohipyttistä varten tarvitset muutaman keitetyn (uuden) perunan, palan savukalaa sekä kevät- tai ruohosipulia. Parsa, parsakaali tai kesäkurpitsa sopivat myös hyvin lohipyttikseen. Paista perunat ja muut kasvikset rapeiksi kuumalla pannulla. Lisää paloiteltu kala ja anna sen lämmetä hieman. Lisää kevätsipuli vasta lopuksi. Lohipyttiksen kanssa maistuu sitruunalla, suolalla ja pippurilla maustettu nopea jogurttikastike.

Nyhtispyttis

Eräänä päivänä yksin kotona ollessani piti ratkaista päivittäinen Mitä tänään syötäisiin? -ongelma. Jääkaapissa oli keitettyjä uusia perunoita, nyhtökauraa ja pakastimessa vihreitä papuja. Paistoin näistä nopean nyhtökaurapyttipannun, jonka pinnalle löysin kuvan ottamisen jälkeen tuoreita yrttejä (korianteria ja basilikaa). Pyttipannu on loistava kaappiruoka, sillä siihen voit hyvin käyttää jääkaapin perälle unohtuneet kasvikset. Lisään usein pyttikseen esimerkiksi lehtikaalia, mutta tällä kertaa sitä ei ollut. Ohje on suuntaa antava, koska maustoin ruoan tällä kertaa fiilispohjalla ilman mittaamista.

n. 450 g keitettyä (uutta) perunaa
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1/2 rs nyhtökauraa
100 g vihreitä papuja (pakaste)
n. 1/2 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus savupaprikaa
ripaus juustokuminaa

Kastike
n. 1 dl ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
n. 1 rkl vahvaa sinappia tai srirachaa
ripaus suolaa ja sokeria

  1. Paloittele perunat sopiviksi suupaloiksi. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
  2. Ruskista perunat ja sipulit öljyssä pannulla. Lisää nyhtökaura ja pavut. Lisää tarvittaessa hieman öljyä.
  3. Mausta esimerkiksi suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja juustokuminalla. Maista ja lisää mausteita oman makusi mukaan. (Voit myös käyttää valmiiksi maustettua nyhtökauraa, jolloin et välttämättä tarvitse muita mausteita).
  4. Paista halutessasi 1 kananmuna ruokailijaa kohden. Pyttipannusta tulee noin 2 annosta. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja tarjoa nyhtispyttiksen kanssa.

Vinkki! Nyhtispyttis on luonnollisesti vegaaninen, kun jätät kananmunan pois ja teet kastikkeen esim. kaurafraichesta.

Kokeile myös kesäistä pyttistä, jonka muutama vuosi sitten kehittelimme kesän K-Ruoka-lehteä varten. Kesäinen pyttis on helppo tuunata sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Kesäkurpitsa sopii pyttikseen yllättävän hyvin (muista paistaa kunnolla!), kannattaa kokeilla.

Gazpacho maistuu helteellä

Gazpacho eli espanjalainen kylmä tomaattikeitto on yksi lemppareistani. Syön aina Espanjassa ollessani gazpachoa lähes päivittäin. Onneksi sitä voi tehdä myös kotona! Kylmä tomaattikeitto ei välttämättä kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta kannattaa antaa gazpacholle mahdollisuus. Siihen jää helposti koukkuun!

Espanja vei täysin sydämeni, kun olin opiskelijavaihdossa Valenciassa vuonna 2009. Sain sieltä myös espanjalaisen ystävän, joten Espanjaan on päästävä säännöllisin väliajoin. Sattuneesta syystä edellisestä reissusta on jo aikaa, mutta gazpacho toi pientä helpotusta ikävään (ja helteeseen).

Ostan gazpachon Espanjassa usein valmiina kaupasta. Tuore, kylmästä myytävä gazpacho ei sisällä mitään ylimääräisiä ainesosia ja se maistuu ihan kotitekoiselta. Ostan pahvitetroissa myytävää gazpachoa usein myös tuliaiseksi kotiin. Suomessa teen gazpachon itse. Resepti on smoothieiden tapaan hieman suuntaa antava, sillä kasvisten koko ja vesipitoisuus vaihtelee. Maistele ja tuunaa omaan makuusi sopivaksi! Leipää ei ole välttämätöntä lisätä, mutta se pehmentää ja sakeuttaa keittoa kivasti.

Gazpacho

n. 1 kg kypsiä tomaatteja
1 kurkku tai 2 avomaankurkkua
1 vihreä paprika
2 viipaletta vaaleaa leipää
2 valkosipulinkynttä
n. ½ dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 tl suolaa
½ tl sokeria

  1. Halkaise tomaatit, leikkaa kanta pois ja lohko tomaatit. Kuori ja paloittele kurkut.
  2. Halkaise paprika, poista siemenet ja paloittele. Kuori ja paloittele valkosipulinkynnet.
  3. Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Anna koneen käydä riittävän pitkään, jotta saat keitosta samettisen pehmeän. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Jos keitto on kovin paksua, voit myös lisätä hieman vettä. Jäähdytä keitto jääkaapissa ennen nauttimista.

Vinkki! Voit tarjota gazpachon laseista tai kulhoista. Koristele keitto halutessasi hienonnetuilla vihanneksilla (kurkku, tomaatti, paprika) ja oliiviöljyllä. Gazpacho on hyvä eväs rannalle tai piknikille: kaada keitto pulloon ja pakkaa kylmälaukkuun. Vaalealla leivällä tarkoitetaan patongin kaltaista vaaleaa leipää. Jos sellaista ei satu olemaan, voit korvata leivän paahtoleivällä, korppujauhoilla tai jopa kauraleivällä. Joskus ostan paistopisteeltä pienen sämpylän ihan vain gazpachoa varten, sillä valkoista leipää tulee syötyä harvemmin.

Gazpachon tuhdimpi vaihtoehto salmorejo on myös Espanjasta Andalucian alueelta. Se sisältään gazpachoa enemmän leipää ja oliiviöljyä. Salmorejo on hieman vaaleampi väriltään. Tein aikanaan K-Ruokaan salmorejon reseptin, jota kannattaa kokeilla. Vihreä gazpacho syntyy vihreistä raaka-aineista. Vihreän gazpachon reseptini löydät täältä.

Hyvän ja helpon raparperipiirakan metsästys

Olen etsinyt hyvää ja helppoa raparperipiirakan reseptiä. Perinteinen kermaviilitäytteinen piirakka on ihana, mutta vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotain muutakin. Pojan 1-vuotissynttäreille leivoin hurjan suosion saanutta maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Testasin myös muutaman muun piirakan, joten raparperipiirakkakiintiö alkaa tältä keväältä olla täytetty. Parasta raparperipiirakkareseptiä tuskin on olemassa, sillä erilaisia piirakoita kaivataan erilaisiin tilanteisiin. Tässä tulee kuitenkin yksi herkullinen vaihtoehto, jos haluat raparperipiirakkaan tosi helpon reseptin, mehevän pohjan ja rouskuvan rapean pinnan!

Raparperipiirakoita on monenlaisia, mutta ehkä se kaikkein perinteisin on muropohjainen piirakka, jossa raparperien pinnalle tulee kermaviilitäyte (reseptin löydät esimerkiksi täältä). Kuten osa jo tietääkin, haluan aina oikaista helpoimman kautta, jos mahdollista. Siispä tällaiset vaahdotettavat piirakkapohjat tuntuvat toisinaan liian työläiltä ja sotkevilta. Yhtä hyvää saa vähemmälläkin vaivalla!

Ala-asteelta asti olen tehnyt syksyisin helppoa omenapiirakkaa, johon tulee ihanan pehmeä ja mehevä pohja sekoitettavasta taikinasta. Siis taikinasta, joka vain sekoitetaan ilman mitään vatkaamista. Halusin kokeilla vastaavaa helppoa piirakkapohjaa myös raparperipiirakalle. Kokeilin tehdä pohjan rypsiöljystä, ja se toimi todella hyvin! Ensimmäisen version tein ilman pinnalle tulevaa muruseosta (kuva yllä). Se toimi niinkin, mutta raparperi kaipasi sokeria tai tomusokeria pintaan ja jäätelöä kaveriksi. Raparperipiirakka ihanan muruseoksen kanssa (kuva alla) maistui herkulliselta ihan sellaisenaan. Toisaalta vaniljajäätelöstä tai vaniljakastikkeesta on harvemmin haittaa, eikö?

Helppo raparperipiirakka

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl (ruoko)sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
1 tlk (2 dl) kermaviiliä
1 kananmuna
400 g (noin 1 l) raparperia paloiteltuna

Muruseos
75 g huoneenlämpöistä voita
3/4 dl (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja

  1. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää öljy, kermaviili ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada öljyttyyn tai voideltuun piirakkavuokaan.
  2. Lisää pinnalle raparperit. Sekoita muruseoksen ainekset sormin nyppimällä ja ripootele muruseos raparperien pinnalle. (Jos et tee muruseosta, ripottele raparperien pinnalle sokeria ja kanelia. Muruseos tekee piirakasta todella paljon herkullisemman!)
  3. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista, sillä muuten se hajoaa leikattaessa. Tarjoa raparperipiirakka sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Vinkki!

Raparperia voi ja kannattaa myös pakastaa. Pakastan raparperin aina pieninä kuutioina ja punnitsen ne 400 g pusseihin (noin 1 litra). Määrä on juuri sopiva piirakoihin. Käytän raparperin sulatettuna ja valutan/puristan siitä ylimääräisen nesteen pois. Tähän mennessä kaikki piirakat ovat onnistuneet hyvin myös pakastetusta raparperista ilman ongelmia. Kokeile myös raparperijuustokakkua ja kollegani tekemää ihanaa raparperi-valkosuklaapiirakkaa.

Maisemakahvilan raparperipiirakka
(Katariina Pylsyn ohje)

Muruseos
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria (laitoin itse vain 2 dl sokeria)
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g sulatettua voita

Pohja
2/3 muruseoksesta
2 dl piimää (käytin itse kermaviiliä)
1 kananmuna

Täyte
1 l (noin 400 g) raparperia paloiteltuna
500 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle
1/3 muruseoksesta

  1. Sekoita muruseoksen kuivat ainekset ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan ja jätä 1/3 pinnalle.
  2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipannulle. (Huom! Minulla tämä ei aivan riittänyt koko pellille, joten vaihdoin tässä vaiheessa hieman peltiä pienempään uunivuokaan).
  3. Ripottele pohjataikinan päälle raparperit.
  4. Sekoita rahka, sokeri, kananmunat ja vaniljasokeri. Kaada seos raparperipiirakan päälle. Ripottele muruseos pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoa raparperipiirakka vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Huom! Maisemakahvilan piirakkaa voi raparperin lisäksi tehdä myös omenasta, mustikasta, puolukasta, karviaisista tai herukoista. Seuraavalla kerralla vähennän sokeria entisestään, sillä omaan makuuni piirakka oli liian makea. Mehevä ja herkullinen se kyllä on, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla! Paistoaikaa kannattaa seurata, sillä ainakin oma uunini on sen verran kuuma, että vaikka paistoin piirakkaa 40 minuuttia, vähempikin olisi riittänyt. Piirakat kannattaa usein paistaa alatasolla.

Pasta carbonara sienillä

Löytyykö pakastimestasi kantarelleja tai muita sieniä? Vaikka kesä on vasta aluillaan, on sienestyskausi yllättävän lähellä. Meillä syödään sieniä joka viikko, mutta silti niitä on pakastimessa vielä kilokaupalla. Sienet sopivat carbonaran joukkoon todella hyvin, kannattaa kokeilla! Ja vaikka pekoni on olennainen osa pasta carbonaraa, se onnistuu myös kasvisversiona!

Sienijuttu

Olen varmaan jo maininnut, että olemme kovia sienestämään? Viime syksynä meidän piti lähteä häiden jälkeen pienelle lomamatkalle jonnekin Eurooppaan. Oikea häämatka olisi ollut edessä vasta jouluna, joten tämän piti olla vain sellainen ihana pieni hengähdystauko häiden jälkeen. Sattuneesta syystä lomamatka peruuntui (kuten myös häämatkamme). Lomaviikko oli kuitenkin edessä, joten päätimme vuokrata asuntoauton ja lähteä kiertelemään kansallispuistoja. 4kk:n ikäinen poika matkusti sujuvasti mukana.

Kerron reissusta toiste enemmän, mutta tämä sienijuttu on pakko jakaa tässä yhteydessä, koska se liittyy olennaisesti reseptiin. Lomareissun loppupuolella osuimme aivan parkkialueen vieressä kultasuoneen. Löysimme niin paljon kantarelleja, etten ole ikinä nähnyt sellaista määrää. Keräsimme astiat ja sylit täyteen, kävimme asuntoautolla hakemassa lisää astioita ja jatkoimme keräämistä. Arvaatte varmaan mitä teimme häämatkamme viimeisenä iltana? Vauva nukkui tyytyväisenä asuntoauton perällä ja me valvoimme aamuyön pikkutunneille sieniä peraten! Mutta kyllä kannatti, sillä saamme edelleen herkutella niillä joka viikko. Saimme samalla taatusti unohtumattoman tarinan ”häämatkaltamme” (vaikka pelkkä asuntoautoilukin olisi varmasti riittänyt). Toivottavasti pääsemme silti oikeallekin häämatkalle vielä joskus.

Voiko carbonaran tehdä ilman pekonia?

Pasta carbonara onnistuu myös ilman pekonia, vaikka ei heti uskoisi! Kylmäsavunmakuinen tofu maistuu rapeaksi paistettuna erehdyttävän paljon pekonilta.

Kasviscarbonaraa varten kuivaa tofu huolella talouspaperiin. Revi se silpuksi ja paahda kuumalla pannulla sen aikaa, että saat pintaan väriä ja nesteet haihtumaan. Laske lämpöä, lisää hieman öljyä ja paista tofu niin rapeaksi, kuin saat. Käytä rapeaksi paistettua tofua paistetun pekonin tapaan ja valmista ruoka ohjeen mukaan.

Jos haluat valmistaa täysin vegaanisen carbonaran, joudut hieman poikkeamaan klassikosta: korvaa kananmuna esimerkiksi kaurakermalla ja juusto vegaanisella vaihtoehdolla (esimerkiksi tällä).

Pasta carbonara sienillä

400 g pastaa
1 pkt (150 g) pekonia
200 g kantarelleja tai muita sieniä puhdistettuna
(1/2-1 sipuli hienonnettuna)
2 kananmunaa
n. 1 tl mustapippuria
100 g parmesaania

  1. Suikaloi pekoni. (Suikalointi onnistuu kätevimmin saksilla!) Lisää pekoni kylmälle pannulle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes pekoni on kypsää ja rapeaa. Lisää hienonnetut sienet (ja sipulit) pannulle. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes sienistä haihtuu neste ja sipulit pehmenevät.
  2. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.
  3. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juusto hienoksi raasteeksi.
  4. Ota pastan keitinvettä 1-2 dl talteen. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan.
  5. Sekoita pastan joukkoon pekoni ja sienet. Kaada kananmunat pastan joukkoon samalla sekoittaen. Sekoita joukkoon puolet juustoraasteesta ja lisää tarvittaessa keitinvettä, jos pasta tuntuu liian kuivalta. Rouhi carbonaran pinnalle reilusti pippuria. Lisää loput juustoraasteet annosten pinnalle.

Vinkki! Sama resepti toimii luonnollisesti myös ilman sieniä. Astetta nopeampi carbonara syntyy tuorepastasta (1 pkt eli noin 250g), mutta väittäisin, että laadukas spagetti on melkein parasta. Oma suosikkini on tällä hetkellä ihana Rummo pasta, jota voin lämpimästi suositella. Carbonaraan voi lorauttaa myös tilkan kermaa tai ruokakermaa, mutta aitoon italialaiseen carbonaraan ei tule kermaa.

Raparperimehu maistuu kesältä

Raparperista syntyy mehu ja hillo kätevästi samalla kertaa. Keitän raparperimehun yleensä tiivisteenä, jolloin se vie vähemmän säilytystilaa jääkaapista tai pakastimesta. Tiivistettä on helppo laimentaa omaan makuun sopivaksi (noin 1:3). Raparperimehun keittämisestä jäävää raparperimössöä ei kannata heittää hukkaan, vaan se kannattaa kiehauttaa samalla vaivalla raparperihilloksi.

Raparperimehu

1 1/2 kg raparperia
1/2 l vettä
noin 3 dl sokeria

  1. Pese raparperit tarvittaessa ja paloittele ne (noin 1 cm:n paloiksi). Kiehauta vesi ja lisää raparperipalat. Keitä hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia.
  2. Kastele puhdas sideharso ja levitä se ison siivilän päälle. Pane siivilä ison kattilan päälle ja kaada raparperikeitos siivilään. Anna valua hetken aikaa ja kierrä liina sitten tiukaksi kierteeksi. Purista kaikki mehu vähitellen kattilaan kiertämällä liinaa tiukemmaksi.
  3. Lisää mehun joukkoon sokeri. Lisää sokerin määrää, jos haluat mehusta makeampaa. Raparperien maku vaihtelee, joten toisinaan tarvitsee lisätä enemmän sokeria. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Kuori pinnalle muodostuva vaahto tarvittaessa reikäkauhalla.
  4. Pullota tai purkita mehu puhtaisiin pulloihin tai tölkkeihin, jäähdytä ja säilytä mehu kylmässä. Jos haluat säilyttää mehua pidempään, se kannattaa pakastaa.

Raparperihillo raparperimössöstä

Hyödynnä mehusta yli jäänyt raparperimössö: Kiehauta raparperimössö ja tilkka vettä (1/2-1 dl) pienessä kattilassa hillosokerin kanssa. Laita sokeria oman maun mukaan, mikäli hillo syödään heti. Muussa tapauksessa käytä pakkauksen ohjetta sokerin määrän arvioimiseen (noin 500 g hillosokeria per 1 kg raparperia). Raparperitahnan voi myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitsee vähemmän. Raparperihillo maistuu esimerkiksi lettujen päällä, jäätelön kanssa tai täytekakun välissä (kokeile esimerkiksi ihanaa raparperi-kinuskikakkua). Lisää raparperihillon joukkoon muutama mansikka, niin hillosta tulee vielä astetta herkullisempi!

Raparperipaistos

Löytyykö pakastimestasi vielä viimevuotisia raparperipaloja? Tai saitko käsiisi jo tuoretta raparperia? Raparperipaistos on yksi helpoimmista ja parhaista raparperiherkuista. Kirpeän makea ja ihanan rapea paistos maistuu parhaalta heti lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Raparperipaistos

n. 400 g/ 1 litra raparperia paloiteltuna
3 dl kaurahiutaleita
n. 1 dl sokeria
1-2 tl kanelia tai kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
75 g voita

  1. Pehmitä voi huoneenlämmössä tai nopeasti mikrossa. Sekoita kaurahiutaleet, sokeri, kaneli tai kardemumma sekä vaniljasokeri kulhossa. Sekoita joukkoon pehmeä voi esimerkiksi käsin nyppimällä.
  2. Kaada raparperit pieneen voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kauraseos.
  3. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes raparperit ovat pehmenneet ja muruseos on saanut hieman väriä. (Jos käytät jäisiä raparpereja, paistoaika on hieman pidempi. Jäiset raparperit voi myös sulattaa ensin esimerkiksi mikrossa tai esipaistaa niitä uunissa hetken aikaa ennen kauraseoksen lisäämistä).

Vinkki! Tuoretta raparperia ei tarvitse kuoria. Voit vaihtaa sokerin halutessasi esimerkiksi ruokosokeriin, mutta saatat kaivata sitä hieman enemmän. Jos et halua paistoksesta kovin kirpeää, voit sekoittaa raparperipalojen joukkoon noin 1/2 dl sokeria.

Korvasienimuhennos

Herkullinen korvasienimuhennos on yksi kevään odotetuimmista herkuista. Se on niin hyvää, että saatat jopa haluta nuolla lautasen. Korvasienimuhennos maistuu ihan sellaisenaan tai esimerkiksi parsan, kalan tai ensimmäisten uusien perunoiden kanssa. Oletko maistanut?

Vaikka olen todella innokas sienestämään, ja edelleen pakastin pursuaa viime syksyn sienisatoa, niin korvasienten löytämisestä en voi ottaa kunniaa. Olen yrittänyt etsiä niitä useamman kerran, mutta en ole vielä koskaan onnistunut löytämään. Isäni sen sijaan onnistuu bongaamaan korvasieniä joka kevät, ja olenkin ollut onnekas saadessani toisinaan jopa valmiiksi keitettyjä ja puhdistettuja korvasieniä kotiin kuljetettuna. Voiko olla parempaa?

Korvasienten käsittely

Korvasienet ovat käsittelemättöminä erittäin myrkyllisiä. Korvasienet tuleekin aina keittää huolellisesti annettujen ohjeiden mukaisesti. Usein puhutaan korvasienien ryöppäyksestä, mutta pelkkä ryöppäys ei riitä. Ryöppäys tarkoittaa kiehauttamista, ja tosiaan korvasienet vaativat keittämisen.

Korvasienten käsittely on helppoa, kunhan noudattaa ohjeita. Sienten perkaaminen on helpompaa kuin monien muiden sienten. Niistä harjataan hiekka pois sudin avulla ja leikataan jalan tyvi pois. Sienet halkaistaan, sillä niiden onton lakin sisällä voi olla jotain, mitä et välttämättä halua syödä.

Korvasienten keittäminen

Keitä sienet väljässä vedessä 2 kertaa, vähintään 5 minuuttia kerrallaan. (Keittosuhde 1 osa sieniä ja 3 osaa vettä). Heitä keitinvesi pois ja huuhtele sienet huolellisesti lävikössä keittämisten välillä. Huuhtele sienet huolellisesti myös lopuksi. Keittämisen aikana tulee huolehtia hyvästä ilmanvaihdosta ja tuuletuksesta. Jos mahdollista, sienet kannattaa keittää ulkona. Kun sienet on keitetty kahteen kertaan ja huuhdeltu, ne ovat valmiita käytettäväksi tai pakastettavaksi. Korvasienistä syntyy ihana muhennos, keitto tai pasta. Sama ohje käy pohjana niihin kaikkiin.

Kovasienimuhennos

400 g (noin 1 l) korvasieniä
1 (100 g) sipuli
2-3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja (tai kaurajauhoja)
2 dl vettä, maitoa tai kauramaitoa
2 dl ruokakermaa tai kaurakermaa
1/2-1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl balsamietikkakastiketta (balsamicosiirappia)

  1. Puhdista sienet ja keitä tuoreet korvasienet kahteen kertaan runsaassa vedessä. Keittoaika 5 min/keittokerta. Huuhtele hyvin molempien keittokertojen jälkeen ja vaihda keitinvesi välillä. Huuhtele sienet lopuksi. Huolehdi myös hyvästä ilmanvaihdosta.
  2. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna keitetyt sienet.
  3. Kuullota sipuleita ja korvasieniä pannulla rasvassa noin 10 minuuttia. Ripottele jauhot pannulle. Sekoita joukkoon nesteet ja mausteet. Lisää myös balsamicosiirappi tässä vaiheessa. Hauduta reilu 15 minuuttia, kunnes korvasienimuhennos muuttuu sakeammaksi eli paksummaksi. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Vinkki! Korvasienimuhennos on helppo valmistaa vegaanisena, gluteenittomana ja maidottomana. Vaihda voi margariiniin, käytä nesteenä esimerkiksi kauravalmisteita ja suurustamiseen gluteenittomia kaurajauhoja.

Korvasienimuhennos on myös helposti muokattavissa korvasienipastaksi. Muhennoksen voi sekoittaa sellaisenaan pastan joukkoon tai tarjota erikseen pastakastikkeena. Lisää tarvittaessa hieman nestettä. Muhennoksesta syntyy myös korvasienikeitto lisäämällä nesteen määrää ja sitä kautta myös suolan määrää.

Tervetuloa seuraamaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Banoffee, puoloffee ja kumppanit

Äitienpäivä lähestyy, joten tässä tulee helppo vinkki kaikille, jotka yrittävät keksiä jotain nopeaa herkkua äidille: Banoffee äidin makuun tuunattuna. Banoffee on aivan super helppo valmistaa, sillä sen valmistamiseen ei tarvitse uunia, liivatetta tai edes kakkuvuokaa. Banoffee on alun perin englantilainen jälkiruokaherkku, joka sisältää keksimurupohjan, kinuskikastikkeen, kermavaahtoa ja banaania. Banoffee on kuitenkin helppo tuunata monella eri tavalla. Tässä tulee muutama vinkki sekä 4 raaka-aineen astetta nopeampi banoffee (eli ”pika-banoffee”).

Banoffeen voi tuunata esimerkiksi kuningatarmarjoilla (yllä). Banoffee koristellaan usein rouhitulla suklaalla, kaakaojauheella tai suolapähkinöillä ja kinuskilla.

  • Banoffeen kinuski tehdään yleensä kondensoidusta maidosta eli maitotiivisteestä keittämällä. Voit hyvin oikaista, ja ostaa tilalle valmiiksi keitetyn eli karamellisoidun kondensoidun maidon tai vaikkapa paksua kinuskikastiketta (huom! tuubissa myytävä kinuskin makuinen jäätelökastike on tähän usein liian juoksevaa).
  • Kermavaahdon voit hyvin korvata kauravispillä tai vastaavalla.
  • Voit myös oikaista ja yhdistää nämä valmiilla, vaahdotettavalla kinuskikermalla. Kinuskikermaa löytyy sekä tavallisesta kermasta että kaurakermasta.
  • Puoloffee: Banaani on toki tärkeä ainesosa, koska se on jälkiruoan nimessä. Olen itse kuitenkin kirpeämmän ystävä, joten rakastan puolukasta tehtyä versiota. Puoloffee valmistetaan samalla tavalla, mutta banaani korvataan puolukoilla. Puolukat voi halutessaan pyöritellä sokerissa tai tomusokerissa, jos ne tuntuvat liian kirpeiltä. Puoloffee saa joka kerta ihailua vierailta, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Puolukkaversioon voi toki laittaa myös banaania.
  • Banaanin voi korvata tai sen seuraksi voi lisätä muitakin marjoja. Valmista kesällä mansikkaversio, syksyllä mustikkaversio. Karpalo ja ihanat herukat sopivat loistavasti yhteen kinuskin kanssa. Näitä ei voi ehkä banoffeeksi enää kutsua, mutta onko sillä niin väliä, jos on hyvää? Tuunattu banoffee muistuttaa suomalaista pappilan hätävaraa.
  • Gluteeniton versio syntyy helposti vaihtamalla keksit gluteenittomiin. Varmista myös käyttämäsi kinuskin gluteenittomuus pakkauksesta.
  • Vegaani korvaa näppärästi kinuskin ja kerman vaahdotettavalla kaurakinuskikastikkeella, ja saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Varmista keksien ainesosat pakkauksesta.
  • Banoffeen voi valmistaa joko kokonaisena kakkuna/torttuna tai koota ainekset suoraan annoksina laseihin tai jälkiruokakulhoihin. Voit halutessasi jättää voin pois keksipohjasta, jolloin saat jälkiruoat entistä nopeammin pöytään.

Banoffee

(8 annosta)

Pohja
200 g (täysjyvä)digestivekeksejä
n. 100 g voita tai leivontamargariinia

Täyte
3 banaania
1 tlk karamellisoitua maitotiivistettä tai paksua kinuskia
1 prk (2 dl) kuohukermaa, vispikermaa tai kauravispiä vaahdotettuna
1-2 tl vaniljasokeria

  1. Murskaa keksit kulhossa esimerkiksi perunamuusinuijalla. Sulata rasva mikrossa ja sekoita se keksimurujen joukkoon.
  2. Levitä keksimuruseos piirakkavuoan, paksureunaisen lautasen tai leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Painele seosta hieman tiiviimmäksi ja nosta hetkeksi jääkaappiin.
  3. Viipaloi banaanit ja asettele ne kovettuneen keksipohjan päälle. Säästä halutessasi muutama banaaniviipale koristeeksi. Levitä banaanien päälle karamellisoitu maitotiiviste tai kinuski. Levitä sen päälle vaniljasokerilla maustettu kermavaahto.
  4. Lisää kermavaahdon pinnalle banaaniviipaleita, suolapähkinöitä, kinuskikastiketta, marjoja, kaakaojauhetta tai rouhittua suklaata.

Pika-banoffee

(4 annosta)

Pohja
100 g (täysjyvä)digestivekeksejä
n.30 g voita tai leivontamargariinia

Täyte
1-2 banaania
1 tlk (2,5 dl) kinuskikermaa tai kaurakinuskikastiketta vaahdotettuna

  1. Valmista kuten banoffee edellä. (Huom! Koska tässä versiossa ei ole erillistä valuvaa kinuskikastiketta, banoffee on helppo koota suoraan tarjoilulautaselle, kuten kuvissa.) Voit halutessasi jättää pienen tilkan kinuskikermaa vaahdottamatta ja käyttää sitä pohjalla tai banoffeen koristelussa.

Vohvelit sopivat joka tilanteeseen!

Löytyykö kaapistasi vohvelirauta? Jos löytyy, kannattaa ottaa se aktiiviseen käyttöön! Vohvelit ovat monipuolisia, sillä vohvelitaikinaan ja -täytteisiin voi käyttää lähes mitä tahansa. Keväisin vihreät pinaattivohvelit voi valmistaa yhtä hyvin myös nokkosista. Nokkosvohvelit ovatkin varma kevään merkki!

Vohvelirauta tuntui minusta pitkään turhakkeelta. En viitsinyt ostaa vohvelirautaa, sillä ajattelin, että vohvelit ovat turhan epäterveellisiä, jos niitä syö vähän väliä. Jostain syystä vohveliraudan omistaminen alkoi pari vuotta sitten yhtäkkiä houkutella, ja nyt olen aivan innoissani tori.fi:stä löytämästäni 5 euron vohveliraudasta. Se on osoittautunut todella monipuoliseksi kapistukseksi!

Vohveliraudalla voi paistaa vaikka mitä, esimerkiksi lämpimiä voileipiä. Vohveleidenkaan ei tarvitse olla aina hillolla ja kermavaahdolla höystettyjä herkkuja. Esimerkiksi kaurajauhoista valmistetut pinaattivohvelit/nokkosvohvelit eivät ole välttämättä ollenkaan epäterveellisiä, riippuen toki mitä pitää terveellisenä. Nokkosvohvelit tai pinaattivohvelit maistuvat aika herkuilta raejuuston, fetan ja basilikan kanssa.

Pinaattivohvelit (nokkosvohvelit)

2 kananmunaa
4 dl kaurajuomaa tai maitoa
3 dl vehnäjauhoja tai hienoja kaurajauhoja
1 tl leivinjauhetta
noin 1 tl suolaa
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria
2 rkl öljyä
1 ps (150 g) hienonnettua pinaattia (pakaste) tai vastaava määrä tuoretta nokkosta ryöpättynä

  1. Riko kananmunat ja sekoita niiden joukkoon kaurajuoma, jauhot, leivinjauhe, suola, sokeri, pippuri ja öljy.
  2. Sulata pinaatti esimerkiksi mikrossa. Lisää taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.
  3. Paista taikinasta vohveleita kuumalla vohveliraudalla. Vohveleita tulee annoksesta noin 8 kpl.

Vohvelien täytteet

Mitä vohveleiden kanssa voi syödä? Sanoisin, että vohvelin päälle voi laittaa melkein mitä tahansa. Mieti mitä söisit lettujen, pannarin tai blinien kanssa. Myös tortilloista tutut täytteet sopivat vohveleiden kanssa. Vohvelien täytteissä vain mielikuvitus on rajana!

  • Täytteet makeille vohveleille: kokeile hilloa, marjoja, hedelmiä, hedelmäsoseita, jäätelöä, kermavaahtoa, nutellaa, suklaahippuja, maapähkinävoita, marjarahkaa, vaahterasiirappia, hunajaa tai vaikkapa kinuskia.
  • Täytteet suolaisille vohveleille: kokeile savulohta, nyhtökauraa, nyhtöpossua, jauhelihaa, broileria, lämpimiä kasviksia, salaattia, yrttejä, fetaa, vuohenjuustoa, halloumia, raejuustoa tai maustettua tuorejuustoa. Texmex-vohvelit syntyvät tortillan täytteillä, blinivohvelit blinien täytteillä.
  • Pinaattivohveleiden kanssa maistuu esimerkiksi puolukkahillo, feta, raejuusto, uppomuna ja lämmin- tai kylmäsavulohi.

Vohveliraudalla voi paistaa vohveleiden lisäksi muutakin. Vohveliraudalla voi paistaa rapeita korvapuustivohveleita, falafeleja, suolaisia lettuja, banaanilettuja, munakkaita, rapeita blinivohveleita ja monia muita.

Kokeile myös ihania sydänvohveleita, jotka sopivat ystävänpäivän lisäksi tulevaan äitienpäivään! Sivulta löytyvä ”rapeat vohvelit” -taikina on ihan paras tavallinen vohvelitaikina suolaisille tai makeille vohveleille. Suolaiset vohvelit saat jättämällä taikinasta pois kardemumman ja sokerin.

Kasvisvohvelit maistuvat myös vauvalle

Erilaisista kasvissoseista valmistetut kasvisvohvelit ovat pelastaneet meillä monta arkista lounashetkeä, kun olen yrittänyt keksiä jotain helppoa ruokaa minulle ja vauvalle. Pinaattivohveleita ei vauvalle suositella nitraatin vuoksi, mutta tällä ohjeella olen tehnyt ainakin parsakaalivohveleita, kukkakaalivohveleita, kurpitsavohveleita ja bataattivohveleita. Näihin voi hyvin käyttää myös kaupan valmiita soseita.

Ajatus kasvisvohveleista lähti alun perin samasta syystä kuin parsakaalilettujen resepti: halusin tarjota vauvalle sormiruokaa, mutta jotain sellaista, mitä voisin samasta padasta -ajatuksella syödä itsekin. Samalla saisin myös omat kädet vapaaksi. Pikkulettujen paistaminen on vähän hidasta, joten vohveliraudalla sain valmistettua pieniä sydänvohveleita paljon nopeammin. Kasvisvohvelit maistuvat myös minulle lounaaksi, esimerkiksi raejuuston tai muiden täytteiden kanssa. Paistan vauvalle hieman pehmeämpiä vohveleita ja itselleni rapeampia. Pakastin loput vohvelit sydäminä, ja sulatin niitä vauvalle välipalaksi ja lounaaksi.

Kasvisvohvelit

5 dl kasvissosetta (rakenteeltaan lähes juoksevaa, smoothien kaltaista)
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl timjamia tai muuta yrttimaustetta

  1. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja anna taikinan turvota hetki. Paista vohveliraudalla vohveleiksi.

Vinkki! Taikinan paksuus riippuu käyttämäsi kasvissoseen paksuudesta, joten aivan tarkkoja määriä on vaikea antaa. Voit siis joutua hieman säätämään, jotta saat taikinasta sopivaa. Paista yksi vohveli kokeeksi, ja lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Käyttämäni kasvissose oli melko ohutta, joten jos käyttämäsi kasvissose on paksua, lisää jauhoja ensin vähemmän kuin ohjeessa. Jos et halua syödä suolattomia vohveleita, paista vauvan vohvelit ensin, lisää taikinaan hieman suolaa, ja paistaa loput vohvelit itsellesi.

Tervetuloa seuraamaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Uunifetaperunasalaatti

Helpoista helpoin perunasalaatti valmistuu yhden pellin taktiikalla ilman, että perunoita tarvitsee erikseen keittää. Kun pellille latoo lisäksi parsaa ja fetaa, ei voi mennä pahasti pieleen, eihän? Uunifetapastan tapaan valmistetun perunasalaatin suosio on taattu!

Uunifetapastan tapaan tehty perunasalaatti valmistuu kätevästi yhdellä pellillä. Keväällä vapun aikaan kotimaisia uusia perunoita ei ole vielä saatavilla, mutta tämä onnistuu hyvin ihan tavallisista perunoista. Voit halutessasi kuoria perunat, mutta se ei ole välttämätöntä.

Uunifetaperunasalaatti

noin 800 g perunaa
2 rkl oliiviöljyä
3/4 tl suolaa
1/2 nippu (noin 200 g) parsaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 pkt (200 g) fetaa
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Marinoitu punasipuli

1 punasipuli suikaloituna tai hienonnettuna
1/2 dl omenaviinietikkaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa

tuoretta basilikaa

  1. Pese ja paloittele perunat sopiviksi suupaloiksi. Kuori perunat tarvittaessa. Levitä perunat pellille leivinpaperin päälle. Sekoita öljy ja suola perunoiden joukkoon. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
  2. Huuhtele sillä aikaa parsat. Katkaise kuiva kanta pois ja paloittele parsat noin 2 cm pätkiksi.
  3. Lisää parsat ja valkosipulit pellille perunoiden päälle. Nosta feta päällimmäiseksi. Valuta päälle 1 rkl öljyä ja rouhi pinnalle vielä mustapippuria. Jatka paistamista noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja feta on hieman sulanut. (Voit nostaa pellin myös uunin ylätasolle, mutta tarkkaile uunia, ettei feta pääse palamaan.)
  4. Sekoita marinoidun punasipulin ainekset keskenään. Levitä seos pellille ja pyörittele perunasalaatti sekaisin.
    Lisää vielä tuoretta basilikaa ja tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Sekoittele. Tarjoa uunifetaperunasalaatti mieluiten lämpimänä.

Vinkki! Perunasalaattiin voit lisätä halutessasi myös oliiveja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja tai muita Välimeren makuja.