Italiassa asuessamme halusin ehdottomasti oppia tekemään italialaisia ruokia myös kotona. Haluaisitko sinäkin? Pasta carbonara on yksi lemppareistani, joten sitä harjoiteltiin moneen kertaan. Carbonara on varsinaista arjen pikaruokaa, joten se kannattaa ottaa haltuun!☺️
Carbonara valmistuu vain viidestä raaka-aineesta: possun poskesta (guanciale), kananmunista, pecorinosta, parmesaanista ja mustapippurista. Ja tietenkin laadukkaasta pastasta! Aito italialainen carbonara tehdään aina ilman kermaa.
Guancialea voi olla hankala löytää Suomesta, joten (ei kerrota tätä italialaisille!) sen sijaan voi pakon edessä laittaa myös pancettaa tai pekonia. Kumpikaan niistä ei kuulu aitoon carbonaraan, mutta minkäs teet! Lihaa varataan noin 50-100g/ruokailija.
Parmesaania ja pecorinoa kannattaa laittaa suhteessa 70-30 tai 50-50. Juustoa varataan noin 70-80g/ruokailija.
Kananmunia neuvotaan usein laittamaan yksi per ruokailija, ja monesti lisätään lisäksi yksi keltuainen. En kuitenkaan halua heittää valkuaista hukkaan, joten olen laittanut aina kokonaisia kananmunia, joskus yhden ylimääräisen.
Pastaa keitetään noin 100g per ruokailija. Valitse laadukasta pastaa (esimerkiksi Rummo) tai vastaava. Pasta keitetään reilussa vesimäärässä, jossa on reilusti suolaa. Muista noudattaa pastan keittoaikaa, eli älä kypsennä pastaa liikaa! Al dente tarkoittaa sopivan kypsää, pinnalta pehmeää, mutta sisältä vielä napakkaa. Maista! Älä heitä pastaa seinään.
Kermaisuutta lisätään pastan keitinvedellä, mutta sitä ei kannata lisätä liikaa. Osa lisää keitinveden ”carbonaracreman” joukkoon, toiset vasta lopuksi valmiin pastan joukkoon. Tärkeintä on, ettei lisätty keitinvesi ole enää kiehuvan kuumaa. Muuten kananmuna kypsyy ja muuttuu munakokkeliksi.
Meinaatko testata?
Huom! Tässä ei voi epäonnistua, mutta tarkkana kannattaa olla. Sanottakoon vielä, että carbonaran tekemiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa. Näin opettelin sen, mutta on myös muita tapoja.
Pasta carbonara
(2 annosta)
3 kananmunaa*
n. 150 g pecorinoa ja parmesaania raastettuna (suhde 70-30)
mustapippuria
n. 100-150 g guancialea kuutioituna
n. 200 g pastaa
- Sekoita kananmunat, juustoraasteet ja mustapippuria oman maun mukaan. (=”carbonara crema”)
- Ruskista guanciale rapeaksi pannulla. Keitä sillä aikaa pasta kypsäksi reilusti suolatussa vedessä.
- Siirrä guanciale pois pannulta reikäkauhan tai lastan avulla. Nostele pasta pannulle rasvan joukkoon. Lisää tilkka keitinvettä ja sekoittele. Lisää lopuksi carbonara crema ja sekoita tasaiseksi.
- Lisää joukkoon guanciale ja annostele pasta lautasille. Ripottele pinnalle parmesaania ja mustapippuria.
*Lisää halutessasi 2 kananmunaa ja 1 keltuainen tai pelkästään 3 keltuaista. Itse käytän kokonaisia kananmunia.
Löydät Instagramista lyhyen videon: Pasta carbonara.
Kaikkien aikojen surkein ohje. Kopioitu varmaan jostain TikTokista
TykkääTykkää
Ikävä kuulla, jos et onnistunut ohjeella. Tästä on tullut pelkästään kiitosta tähän mennessä, joten kannattaa yrittää uudestaan. Ei ole tapana kopioida ohjeita TikTokista, en ole edes koskaan käyttänyt sitä.
TykkääTykkää
Erinomainen ohje. Kerrankin aito resepti eikä mikään kerma-pekoniviritys. Guancialea on onneksi Suomessa saatavilla ainakin monista Cittareista. Spagetista taas on sanottava, että suomalaiset ovat usein turhan lukittuneita Rummoon. Kannattaa välillä kokeilla esim. De Ceccoa, joka ei ole kovin paljon kalliimpaa mutta mielestäni selvästi maukkaampaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos paljon, kiva kuulla! ☺️ Ja olet oikeassa pastan suhteen, on monia laadukkaita pastoja. DeCecco on todella hyvä. Rummo on ehkä tutuin ja siksi kuvaa hyvin sitä, millaista pastaa ”laadukkaalla” tarkoitetaan.
TykkääTykkää
Aivan ihana ohje, kiitos ❤️
Juustokysymys: tekstissä sanotaan ”parmesaania ja pecorinoa kannattaa laittaa suhteessa 70-30”, mutta varsinaisessa ohjeessa ”pecorinoa ja parmesaania raastettuna (suhde 70-30)”. Miten päin tämä pitäisi tulkita, kumpaa 70 % ja kumpaa 30 %?
50-50 mentiin, erinomaista 😊 Ja täyttävää, yllättävän pienestä annoksesta omalla mittapuulla erittäin kylläiseksi!
TykkääTykkää
Kiitos paljon, ihana kuulla! 😍 Ja kiitos paljon tarkkaavaisuudesta, käyn korjaamassa ohjetta. Suhde on yleensä niin päin, että pecorinoa on 70 % ja parmesaania 30 %. Pecorino on kuitenkin suolaisempaa ja maukkaampaa, joten toisissa ohjeissa suhde voi olla myös päin vastoin. Tämä on vähän makuasia. Usein laitan itse fiiliksen mukaan, eli 50-50 toimii myös hyvin!☺️
TykkääTykkää
Kiitos vastauksesta ja lisätiedoista! Taas mennään tämän kanssa 🙂 Miehenikin silmät sädehtivät, kun kerroin, mitä tänään syödään!
TykkääTykkää
Hyvä artikkeli. Pancettakommentin kohdalla ajattelin, että hieman tarkempi tieto carbonaran historiasta saattaisi lukijoita ja ehkä kirjoittajaakin kiinnostaa.
Ensimmäinen Italiassa julkaistu tunnettu carbonararesepti ilmestyi La Cucina Italiana -lehdessä elokuussa 1954 ja siihen kuului pancettaa, sveitsiläistä Gruyère-juustoa ja valkosipulia 😀 Sitä seuraavien vuosikymmenien aikana resepti muuttui huomattavasti; guanciale ja pecorino romano tulivat mukaan 1960- ja 1970-luvuilla ja samaan aikaan resepteissä alkoi näkyä kerma, jota käytettiin yleisesti, jopa arvostettujen italialaisten kokkien resepteissä, aina 1980-luvulle asti.
Guanciale tuli siis mukaan vasta myöhemmin, juustot ja kananmunan käyttötavat vaihtelivat ja kermaakin käytettiin. Nykyään klassisena pidetty roomalainen yhdistelmä, pasta, guanciale, kananmuna, Pecorino Romano ja mustapippuri, vakiintui vasta myöhemmin ja vähitellen. Tosin yksi teoria carbonaran synnystä on, että joku keksi yksinkertaisesti lisätä kananmunaa klassiseen roomalaiseen pasta alla griciaan (possunposkea ja pecorinoa, mustapippuria voi laittaa jos haluaa oikein hifistellä) mikä olisi kyllä aika looginen kehityskulku.
Niin tai näin, ”alkuperäinen ja aito italialainen carbonara” on siis tavallaan parempi ymmärtää kehityksen tuloksena vakiintuneeksi ”moderniksi klassikoksi” kuin muuttumattomaksi reseptiksi, jota roomalaiset olisivat valmistaneet samalla tavalla Caesarin ajoista lähtien ja sellaiset ”näin mia nonna teki sitä täällä meillä Roomassa jo 1800-luvulla ja pancettasta joutui vankilaan” on ihan höpöhöpöä.
Pancetta on siis perustellusti tosi ookoo, mutta meikäläinen pekoni ei kyllä carbonaraan kuulu – eikä kyllä kuulu se kermakaan 🙂
ps. minulle on opetettu että se kananmunan, juuston ja mustapippurin muodostama paksu tahna on nimeltään ”crema” ja vaihe jossa crema yhdistetään pastaan ja muihin aineksiin hallitulla lämmöllä ja jonka lopputuloksena syntyy carbonaran kermainen emulsio on ”mantecatura”. Carbonara crema tai carbonacrema eivät taida olla vakiintuneita klassisen italialaisen keittiön teknisiä termejä.
TykkääTykkää
Kiitos, tässä hyvää taustatietoa kiinnostuneille. Kirjoitin mielestäni ihan selkeästi, että pancetta ja pekoni eivät kuulu aitoon carbonaraan. Mun tarkoituksena ei ole kuitenkaan opettaa tai kirjoittaa ihan näin syvällisesti reseptien ja raaka-aineiden taustoja, vaikka itse paljon enemmän tiedänkin. Koen, että tämä ilmaisen työn määrä nousisi turhan suureksi. 🙂 Kirjoitan siksi aika lyhyesti ja ytimekkäästi. Tekoäly toki kirjoittaisi vaikka miten pitkät tekstit puolestani, mutta haluan kirjoittaa kaiken itse.
TykkääTykkää