Uuniperunat, katkarapukastike ja kasvissyöjän mätidippi

Uuniperuna on turhaan unohdettu retroherkku 90-luvulta. Mikä sen parempaa, kuin uunissa pehmeäksi muhineet perunat ja pari herkullista kastiketta? Tein ennen joulua pitkästä aikaa uuniperunoita. Valkosipulinen katkarapuskagen ja mätidipin vegeversio olivat meillä tarjolla myös jouluaattona saaristolaisleivän kanssa. Kastikkeet sopivat mainiosti myös blinien kanssa!

Uuniperunat valmistan aina ilman foliota, sillä folio on oikeastaan turha (ellet halua kypsyttää perunoita hiljalleen pienellä lämmöllä, jolloin folio estää perunoiden kuivumisen). Folio eristää lämpöä ja tekee perunankuorista helposti vetisiä. Pistelen pestyihin perunoihin reikiä haarukalla ja heitän ne uunin ritilälle kypsymään. Paistoin perunat 225-asteisessa uunissa vajaan tunnin verran, sillä perunat olivat melko pieniä. Kypsyyttä kannattaa kokeilla haarukalla ja jatkaa paistamista, kunnes perunat ovat pehmeitä. Paistamisen aikana ehtii hyvin valmistaa kastikkeet.

Himo uuniperunoihin lähti valkosipulisesta katkarapukastikkeesta, jota söimme lapsena aina uuniperunoiden kanssa. Soitin äidille kysyäkseni kastikkeen ohjetta ja tein siitä oman version. Kastikkeen ainekset ovat oikeastaan skagenrörasta tutut, paitsi meidän kastike oli valkosipulinen. Valkosipulin voi tietenkin jättää halutessaan pois. Ranskankerman lisäksi kastikkeeseen voisi lisätä myös hieman majoneesia, mutta tällä kertaa tein ilman.

Katkarapuskagen eli skagenröra

1 ps (180 g) katkarapuja (pakaste)
1 prk (150 g) crème fraîchea eli ranskankermaa (rasvapitoisuus 28 %)
noin 1/2 ruukkua tilliä hienonnettuna
(1 pieni (60 g) punasipuli hienonnettuna)
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
noin 1 rkl sitruunanmehua
(1/2 tl raastettua sitruunankuorta)
mustapippuria
suolaa
sokeria

  1. Sulata katkaravut ja valuta ne huolellisesti. Sekoita katkaravut ranskankerman joukkoon. Lisää tilli, (punasipuli), valkosipuli sekä sitruunanmehu ja -kuori. Mausta mustapippurilla, suolalla ja sokerilla.

Huom! Voit tarjoilla punasipulin erillisestä kulhosta, jos kaikki syöjät eivät pidä sipulista.

Toinen kastike sai inspiraation perinteisestä joulupöytämme mätimoussesta, josta näkyikin tänä jouluna paljon erilaisia versioita somessa mätidipin nimellä. Halusin kokeilla version, joka sopii myös kaikille niille, jotka eivät syystä tai toisesta syö mätiä. Olin keittänyt valmiiksi pakastimeen mustia belugalinssejä, joten käytin dippiin niitä. Mädin voi korvata myös Cavi-art-merilevävalmisteella. Kokeilin dipin sekä ranskankermalla että vegaanisella kaurafraichella.

Kasvissyöjän mätidippi

2 dl (n. 100 g) belugalinssejä keitettynä (tai noin 100 g Cavi-artia tai mätiä)
2 rs (à 150 g) kaurafraichea
1 pieni (60 g) punasipuli hienonnettuna
1-1 1/2 rkl sitruunanmehua
(1/2 tl raastettua sitruunankuorta)
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna
1/2-1 tl suolaa
mustapippuria
sokeria

  1. Sekoita jäähtyneet ja valutetut linssit kaurakermaan. Lisää hienonnettu punasipuli, sitruunanmehu ja -kuori sekä ruohosipuli. Sekoita ja maista. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sokerilla.

Sinihome-piparijuustokakku

Klassinen yhdistelmä maistuu myös paistettavassa juustokakussa! Yhtä aikaa suolainen ja makea juustokakku toimii loistavasti esimerkiksi glögin kanssa tai juustopöydässä. Kakku koristellaan rennosti persimonilla ja pipareilla.

Sinihomejuustoisen paistettavan piparijuustokakun ajatus on muhinut päässäni jo pitkään. Vihdoinkin ehdin testata sen, ja koska pidimme kakusta, uskallan jakaa ohjeen muillekin sinihomejuuston ystäville. En voinut vielä muutama vuosi sitten sietää sinihomejuustoa missään muodossa, mutta ilmeisesti riittävän monta maistelukertaa koekeittiöllä teki tehtävänsä!

Kakussa on paistettavan juustokakun täyte, johon lisäsin raidan sinihomejuustoa. Jätin täytteestä sitruunankuoren ja -mehun pois, sillä epäilin niiden riitelevän homejuuston kanssa. Kakun kanssa kannattaa tarjota persimonia, tai mikäli et pidä persimonista, niin myös viikunat sopivat loistavasti. Kakku on todella helppo valmistaa, et tarvitse edes sähkövatkainta.

Sinihome-piparijuustokakku

Pohja
175 g pipareita
75 g voita

Täyte
2 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (250 g) rahkaa
1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 3/4 dl sokeria
3 kananmunaa
3/4 dl maizenaa
75-100 g sinihomejuustoa (Valio Aura)

  1. Hienonna keksit monitoimikoneessa tai perunasurvimella kulhossa. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle. Voit voidella vuoan reunat, jotta kakku ei tartu reunoihin kiinni.
  2. Sekoita täytteen ainekset sinihomejuustoa lukuun ottamatta kierrevatkaimella. Kaada puolet seoksesta vuokaan. Murustele sinihomejuusto tasaisesti täytteen päälle ja valuta varovasti loput täytteestä vuokaan. (Juusto sekoittuu hieman täytteeseen, mutta voit halutessasi painella sitä varovasti pinnan alle.)
  3. Paista juustokakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Sammuta uuni, jätä luukku raolleen ja jätä kakku jäähtyvään uuniin vielä noin tunnin ajaksi. Irrota kakun reunat varovasti vuoan reunoista veitsellä, mutta jätä kakku edelleen vuokaan. Näin kakun pinta ei välttämättä halkeile jäähtyessään niin pahasti. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi ja siirrä sitten jääkaappiin. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä. Anna kakun vetäytyä muutaman tunnin ajan tai mielellään yön yli.
  4. Koristele kakku rennosti persimonilla, pipareilla sekä rosmariinilla tai kuusen oksilla. Voit käyttää koristelussa myös granaattiomenansiemeniä, karpaloita tai puolukoita.

Ps. Sinihomejuuston ja piparin yhdistelmä on yksi niistä joulun herkuista, joita moni raskaana oleva kaipaa jouluna. Raskaus ja jouluruoat eivät nimittäin sovi kovin hyvin yhteen. Joulupöydän ja pikkujoulujen tarjoilut ovat raskaana olevalle usein vähän tylsiä, sillä monet joulun kalapöydän ja juustopöydän antimista löytyvät ns. kiellettyjen listalta. Kaikkia juustoja voi kuitenkin syödä kunnolla kuumennettuna. Tällä juustokakulla voit siis ilahduttaa myös heitä, jotka joutuvat muuten kieltäytymään juustopöydän antimista!

Spagettikurpitsa

Kurpitsasesonki on vielä käynnissä. Oletko koskaan testannut spagettikurpitsaa? Sen valmistaminen on todella helppoa! Yksinkertainen kastike valmistuu liedellä samalla kun kurpitsa kypsyy uunissa. Suomalaista spagettikurpitsaa näyttäisi olevan parhaillaan tarjolla todella edullisesti (1-1,5 e/kg), joten ainakaan hinnan ei pitäisi olla esteenä.

Tein spagettikurpitsan päälle todella yksinkertaisen jauhelihakastikkeen, jotta reseptiin olisi matala kynnys tarttua ja se olisi toteutettavissa mahdollisimman pienellä vaivalla. Halusin myös, että itse kurpitsa maistuu, joten kastike on melko maltillisesti maustettu. Tuunaa kastiketta omaan makuusi sopivaksi ja vaihda halutessasi jauhelihan tilalle joku kasviproteiinivalmiste.

Spagettikurpitsa

1 (n. 1,6 kg) spagettikurpitsa
1/2 tl suolaa
öljyä
pippuria

Helppo jauhelihakastike
1 rs (400 g) naudan jauhelihaa (17 %)
1 tlk (500 g) paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattisosetta
2 tl basilikaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl oreganoa
ripaus mustapippuria
2-3 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta

  1. Puolita spagettikurpitsa pitkittäin kahtia ja koverra siemenet pois lusikalla. Nosta kurpitsat pellille leivinpaperin päälle. Valuta leikkauspinnoille hieman öljyä ja ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Kypsennä kurpitsanpuolikkaita 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes ne pehmenevät.
  2. Valmista sillä välin kastike. Ruskista jauheliha pannulla (voit korvata jauhelihan kasviproteiinivalmisteella). Lisää paseerattu tomaatti, tomaattisose ja mausteet. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä vähintään 20 minuuttia.
  3. Koverra spagettikurpitsan sisusta haarukoiden avulla irti kuoresta siten, että siitä muodostuu irtonaista ”spagettia”.
  4. Jaa kastike kurpitsanpuolikkaiden päälle. Lisää juustoraaste pinnalle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Nosta kurpitsat tarjolle sellaisinaan. Kuori toimii kätevänä tarjoiluastiana.

Vinkki! Kastike on tarkoituksella simppeli ja mieto, mutta lisää siihen oman makusi mukaan sipulia, valkosipulia tai esimerkiksi chiliä, tai tarjoa kurpitsabolognesen kanssa srirachaa. Voit myös korvata paseeratun tomaatin valmiiksi maustetulla tomaattimurskalla tai pastakastikkeella.

Kurpitsasta monta ruokaa samalla vaivalla

Kurpitsaruoat saattavat tuntua vähän työläiltä, mutta tosiasiassa yhdestäkin kurpitsasta syntyy näppärästi monta ruokaa samalla vaivalla. Kurpitsaa kannattaakin ostaa riittävän paljon kerralla. Lähes 3 kg:n painoisesta jättikurpitsasta riitti kurpitsalasagneen, pariin sosekeittoon, sämpylätaikinaan ja tortilloihin, ja silti kurpitsasosetta jäi myös pakastettavaksi.

Kurpitsa on mainettaan parempi. Täytyy tunnustaa, että itse vieroksuin kurpitsaa pitkään, sillä mielikuvani perustui kouluruokalassa tarjottuun kurpitsapikkelssiin. Kun työurani alussa pääsin koekeittiöllä maistelemaan kollegojeni loihtimia ihania kurpitsaruokia, ymmärsin, ettei kurpitsa todellakaan ole yhtä kuin joukkoruokalan kurpitsapikkelssi. Kyseessä on todella monipuolinen raaka-aine, joka sopii lukemattomiin eri ruokiin siinä missä porkkana tai bataattikin.

Käytän yleensä myskikurpitsaa, mutta tällä kertaa sain ystävältä jättikurpitsan, josta valmistin monta eri ruokaa. Jättikurpitsa on hieman miedompi ja kosteampi kuin myskikurpitsa. Myskikurpitsa sopii kiinteämmän maltonsa vuoksi jättikurpitsaa paremmin paahdettavaksi uunissa. Tämän huomasi selkeästi käytännössä, sillä kokeilin myös paahtaa jättikurpitsaa.

Leikkasin kurpitsan neljään osaan. Yhden osan viipaloin kuorineen reiluiksi lohkoiksi ja paahdoin uunissa (225 C, 25-30 minuuttia). Irrotin lohkoista kuoret ja tein paahdetusta kurpitsasta nyhtökurpitsaa. Nyhtökurpitsa onnistuu mielestäni paremmin myskikurpitsasta, joten suosittelen valitsemaan nyhtökurpitsaa varten kaupasta myskikurpitsan. Tämä jättikurpitsasta valmistettu versio oli rakenteeltaan aavistuksen vetistä ja löysää, vaikka maku olikin loistava. Söimme nyhtökurpitsan tortillojen kanssa. Nyhtökurpitsatortilloissa oli lisäksi paistettua halloumia, punasipulia, sekä tuoreella mintulla maustettua turkkilaista jogurttia.

Loput kurpitsat kuorin, paloittelin ja keitin suuressa kattilassa. Laitoin kattilan pohjalle tilkan vettä ja soseutin pehmenneet kurpitsat sauvasekoittimella kurpitsasoseeksi. Kurpitsasoseesta valmistin kasvisvohveleiden ohjeella kurpitsavohveleita, sekä alla olevien ohjeiden mukaisesti kurpitsasosekeittoa, kurpitsalasagnea ja kurpitsasämpylöitä. Pakastin sosetta myös myöhempää varten.

Kurpitsasosekeitto

600 g kurpitsasosetta
(2 dl vettä)
2 rkl maapähkinävoita
2 tl srirachaa
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
tuoretta korianteria pinnalle

  1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle korianteria ja nauti tuoreen leivän kanssa. Keittoa tulee ohjeella noin 2 annosta.

Huom! Soseen paksuus vaihtelee, joten keittoon tarvittavan nesteen määrä voi vaihdella. Jos sose on paksua, ohenna keittoa vedellä. Itse käytin 2 dl vettä. Lisää tarvittaessa myös muita aineksia samassa suhteessa oman makusi mukaan.

Kurpitsasta, fetasta ja punaisista linsseistä syntyi ihana, helppo kasvislasagne yhdellä kastikkeella. Kasvisruoka maistui vannoutuneelle lihansyöjällekin niin hyvin, että lasagnesta jäi jäljelle yhden ruokailun jälkeen enää puolet.

Kurpitsalasagne

1 l kurpitsasosetta
2 isoa valkosipulinkynttä
1 tlk punaisia linssejä
1 kaurakerma
1/2 dl tomaattisosetta
1 1/2 tl suolaa
1 tl basilikaa
mustapippuria
1 pkt (200 g) fetaa
tuoretta basilikaa
150g emmental-mozzarellaraastetta

  1. (Kuori noin 1,5 kg kurpitsaa ja leikkaa se reiluiksi paloiksi. Pane kurpitsat kattilaan, lisää noin 1 dl vettä ja keitä kurpitsat pehmeiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella. Kurpitsasosetta tulisi olla 1 litra. Jos sosetta on liian vähän, lisää nestettä (esim. vettä tai maitoa). Sose saa olla melko löysää.)
  2. Hienonna valkosipulinkynnet. Huuhtele ja valuta linssit.
  3. Lisää kurpitsasoseeseen linssit, kaurakerma, tomaattisose, suola, basilika ja pippuri.
  4. Levitä kauhallinen kurpitsa-linssikastiketta voidellun lasagnevuoan pohjalle. Lado päälle 3 lasagnelevyä. Levitä päälle 1/4 kastikkeesta. Ripottele päälle basilikanlehtiä, 1/4 fetaa ja hieman juustoraastetta. Toista, kunnes ainekset on käytetty. Päällimmäiseksi tulee juustoraastetta ja fetaa.
  5. Paista lasagnea 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia, kunnes lasagnen pinta saa väriä. Anna lasagnen vetäytyä hetki ennen nauttimista.

Kurpitsasämpylät

Kurpitsasämpylät tein blogista löytyvällä helppojen sämpylöiden reseptillä pienin muunnoksin.

5 dl kurpitsasosetta
1 ps (11 g) kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
2 dl ruisjauhoja
1 rkl juoksevaa hunajaa, siirappia tai sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl öljyä

  1. Lämmitä sose hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (+ 42c). Sekoita kuivahiiva, hunaja, suola ja osa jauhoista veteen. Alusta taikinaa ja lisää vähitellen loput jauhoista. Lisää lopuksi öljy. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Kohota taikinaa kulhossa peitettynä noin puoli tuntia.
  2. Taputtele jauhotetulla alustalla taikinasta pötkö, ja leikkaa se noin 12 osaan. Muotoile taikinapaloista varovasti sämpylöitä käsissä. (Älä pyörittele taikinaa voimakkaasti pöytää vasten).
  3. Nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle ja kohota. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Nauti kurpitsasämpylät tuoreina tai jäähdytä ja pakasta.

Pinaattipannari

Rakastan pinaattilettuja, mutta en jaksa paistaa niitä kovin usein. Kun noin 10 vuotta sitten maistoin kollegani kehittämää pinaattipannaria koekeittiöllä, otin reseptin talteen. Jonkin aikaa unohduksissa ollut resepti on osoittautunut taaperon kanssa kullan arvoiseksi arjen pelastajaksi. Oletko testannut?

Tällä kertaa korvasin puolet pannarin jauhoista kaurahiutaleilla. Toimi hyvin! Poika söi pannaria 1/4 pellillistä, jonka perusteella voisi arvella, että pinaattipannari maistuu myös lapsille.

Pakastepinaatti on muuten todella hyvä hätävara. Pidän sitä aina pari pussia pakastimessa. Kun pinaattipannari alkaa kyllästyttää, pinaatista syntyy esimerkiksi ihana palak paneer, pinaattinen uunifetapasta, pinaattivohveleita tai vaikka suolainen pinaatti-fetapiirakka yllätysvieraille.

Pinaattipannari

150 g pinaattia (pakaste)
7 dl maitoa
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1/4 dl öljyä

  1. Sulata pinaatti pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Sekoita maito munat, jauhot, hiutaleet, öljy ja suola vatkaimella. Anna turvota noin 30 minuuttia. Sekoita joukkoon sulatettu pinaatti.
  3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 225 asteessa 25-30 minuuttia. Tarjoa pinaattipannukku raejuuston kanssa.

Huom! Alkuperäisessä pinaattipannukakun reseptissä on 2 dl vehnäjauhoja ja 1 1/2 dl hiivaleipäjauhoja.

Pyttipannu pelastaa

Pyttipannu, pyttis eli spydäri on vähän aliarvioitu klassikko. Sehän on mitä kätevin tapa vähentää hävikkiä ja taikoa ruokaa kaapin antimista! Pyttis on monipuolinen, vain mielikuvitus on rajana. Kesäinen muurikkapyttis vähentää mökkireissuilta ja juhannuksesta syntyvää grilliruokahävikkiä. Kaupan valmiista savukalasta ja edellisen päivän uusista perunoista saa herkullisen lohipyttiksen. Pyttipannun vegeversio eli nyhtispyttis syntyy nyhtökaurasta.

Pyttipannu on hyvää kesäruokaa, sillä perunat ja muut kasvikset ovat parhaimmillaan. Pyttipannu ei vaadi tarkkaa reseptiä, mutta se kannattaa maustaa hyvin ja paistaa kunnolla rapeaksi. Komponentit kannattaa silputa pieniksi, jos haluaa maksimoida rapean paistopinnan määrän. Jonkinlainen kastike tuo pyttikseen kivan lisän.

Muurikkapyttis

Juhannus tai mökkiviikonloppu päättyy yleensä siihen, että jääkaapista löytyy edellisten iltojen grilliruokien tähteitä. Erilaisista nyssäköistä paljastuu muutama erilainen makkara, yksittäinen pihvi, herkkusieniä ja muita grillikasviksia. Tuttua? Grilliruoka ei maistu kovin hyvältä mikrossa lämmitettynä, joten tähteet jäävät helposti syömättä. Olemme ratkaisseet tämän ongelman jo kauan sitten, mutta jos idea ei ole vielä sinulle tuttu, niin tässä se tulee: muurikkapyttis! Paloittele kaikki jäljelle jääneet pihvit, makkarat, herkkusienet, keitetyt uudet perunat ja muut kasvikset pieniksi suupaloiksi. Paista ne öljyssä kuumalla muurikalla rapeiksi. Lisää päälle vielä mahdollisesti hienonnettuja yrttejä tai kevätsipulia. Muurikkapyttiksen avulla saat kaapit tyhjiksi ja mahat täyteen ennen kotimatkaa. Kätevää, eikö?

Lohipyttis

Lohipyttistä varten tarvitset muutaman keitetyn (uuden) perunan, palan savukalaa sekä kevät- tai ruohosipulia. Parsa, parsakaali tai kesäkurpitsa sopivat myös hyvin lohipyttikseen. Paista perunat ja muut kasvikset rapeiksi kuumalla pannulla. Lisää paloiteltu kala ja anna sen lämmetä hieman. Lisää kevätsipuli vasta lopuksi. Lohipyttiksen kanssa maistuu sitruunalla, suolalla ja pippurilla maustettu nopea jogurttikastike.

Nyhtispyttis

Eräänä päivänä yksin kotona ollessani piti ratkaista päivittäinen Mitä tänään syötäisiin? -ongelma. Jääkaapissa oli keitettyjä uusia perunoita, nyhtökauraa ja pakastimessa vihreitä papuja. Paistoin näistä nopean nyhtökaurapyttipannun, jonka pinnalle löysin kuvan ottamisen jälkeen tuoreita yrttejä (korianteria ja basilikaa). Pyttipannu on loistava kaappiruoka, sillä siihen voit hyvin käyttää jääkaapin perälle unohtuneet kasvikset. Lisään usein pyttikseen esimerkiksi lehtikaalia, mutta tällä kertaa sitä ei ollut. Ohje on suuntaa antava, koska maustoin ruoan tällä kertaa fiilispohjalla ilman mittaamista.

n. 450 g keitettyä (uutta) perunaa
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1/2 rs nyhtökauraa
100 g vihreitä papuja (pakaste)
n. 1/2 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus savupaprikaa
ripaus juustokuminaa

Kastike
n. 1 dl ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
n. 1 rkl vahvaa sinappia tai srirachaa
ripaus suolaa ja sokeria

  1. Paloittele perunat sopiviksi suupaloiksi. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
  2. Ruskista perunat ja sipulit öljyssä pannulla. Lisää nyhtökaura ja pavut. Lisää tarvittaessa hieman öljyä.
  3. Mausta esimerkiksi suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja juustokuminalla. Maista ja lisää mausteita oman makusi mukaan. (Voit myös käyttää valmiiksi maustettua nyhtökauraa, jolloin et välttämättä tarvitse muita mausteita).
  4. Paista halutessasi 1 kananmuna ruokailijaa kohden. Pyttipannusta tulee noin 2 annosta. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja tarjoa nyhtispyttiksen kanssa.

Vinkki! Nyhtispyttis on luonnollisesti vegaaninen, kun jätät kananmunan pois ja teet kastikkeen esim. kaurafraichesta.

Kokeile myös kesäistä pyttistä, jonka muutama vuosi sitten kehittelimme kesän K-Ruoka-lehteä varten. Kesäinen pyttis on helppo tuunata sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Kesäkurpitsa sopii pyttikseen yllättävän hyvin (muista paistaa kunnolla!), kannattaa kokeilla.

Gazpacho maistuu helteellä

Gazpacho eli espanjalainen kylmä tomaattikeitto on yksi lemppareistani. Syön aina Espanjassa ollessani gazpachoa lähes päivittäin. Onneksi sitä voi tehdä myös kotona! Kylmä tomaattikeitto ei välttämättä kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta kannattaa antaa gazpacholle mahdollisuus. Siihen jää helposti koukkuun!

Espanja vei täysin sydämeni, kun olin opiskelijavaihdossa Valenciassa vuonna 2009. Sain sieltä myös espanjalaisen ystävän, joten Espanjaan on päästävä säännöllisin väliajoin. Sattuneesta syystä edellisestä reissusta on jo aikaa, mutta gazpacho toi pientä helpotusta ikävään (ja helteeseen).

Ostan gazpachon Espanjassa usein valmiina kaupasta. Tuore, kylmästä myytävä gazpacho ei sisällä mitään ylimääräisiä ainesosia ja se maistuu ihan kotitekoiselta. Ostan pahvitetroissa myytävää gazpachoa usein myös tuliaiseksi kotiin. Suomessa teen gazpachon itse. Resepti on smoothieiden tapaan hieman suuntaa antava, sillä kasvisten koko ja vesipitoisuus vaihtelee. Maistele ja tuunaa omaan makuusi sopivaksi! Leipää ei ole välttämätöntä lisätä, mutta se pehmentää ja sakeuttaa keittoa kivasti.

Gazpacho

n. 1 kg kypsiä tomaatteja
1 kurkku tai 2 avomaankurkkua
1 vihreä paprika
2 viipaletta vaaleaa leipää
2 valkosipulinkynttä
n. ½ dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 tl suolaa
½ tl sokeria

  1. Halkaise tomaatit, leikkaa kanta pois ja lohko tomaatit. Kuori ja paloittele kurkut.
  2. Halkaise paprika, poista siemenet ja paloittele. Kuori ja paloittele valkosipulinkynnet.
  3. Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Anna koneen käydä riittävän pitkään, jotta saat keitosta samettisen pehmeän. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Jos keitto on kovin paksua, voit myös lisätä hieman vettä. Jäähdytä keitto jääkaapissa ennen nauttimista.

Vinkki! Voit tarjota gazpachon laseista tai kulhoista. Koristele keitto halutessasi hienonnetuilla vihanneksilla (kurkku, tomaatti, paprika) ja oliiviöljyllä. Gazpacho on hyvä eväs rannalle tai piknikille: kaada keitto pulloon ja pakkaa kylmälaukkuun. Vaalealla leivällä tarkoitetaan patongin kaltaista vaaleaa leipää. Jos sellaista ei satu olemaan, voit korvata leivän paahtoleivällä, korppujauhoilla tai jopa kauraleivällä. Joskus ostan paistopisteeltä pienen sämpylän ihan vain gazpachoa varten, sillä valkoista leipää tulee syötyä harvemmin.

Gazpachon tuhdimpi vaihtoehto salmorejo on myös Espanjasta Andalucian alueelta. Se sisältään gazpachoa enemmän leipää ja oliiviöljyä. Salmorejo on hieman vaaleampi väriltään. Tein aikanaan K-Ruokaan salmorejon reseptin, jota kannattaa kokeilla. Vihreä gazpacho syntyy vihreistä raaka-aineista. Vihreän gazpachon reseptini löydät täältä.

Hyvän ja helpon raparperipiirakan metsästys

Olen etsinyt hyvää ja helppoa raparperipiirakan reseptiä. Perinteinen kermaviilitäytteinen piirakka on ihana, mutta vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotain muutakin. Pojan 1-vuotissynttäreille leivoin hurjan suosion saanutta maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Testasin myös muutaman muun piirakan, joten raparperipiirakkakiintiö alkaa tältä keväältä olla täytetty. Parasta raparperipiirakkareseptiä tuskin on olemassa, sillä erilaisia piirakoita kaivataan erilaisiin tilanteisiin. Tässä tulee kuitenkin yksi herkullinen vaihtoehto, jos haluat raparperipiirakkaan tosi helpon reseptin, mehevän pohjan ja rouskuvan rapean pinnan!

Raparperipiirakoita on monenlaisia, mutta ehkä se kaikkein perinteisin on muropohjainen piirakka, jossa raparperien pinnalle tulee kermaviilitäyte (reseptin löydät esimerkiksi täältä). Kuten osa jo tietääkin, haluan aina oikaista helpoimman kautta, jos mahdollista. Siispä tällaiset vaahdotettavat piirakkapohjat tuntuvat toisinaan liian työläiltä ja sotkevilta. Yhtä hyvää saa vähemmälläkin vaivalla!

Ala-asteelta asti olen tehnyt syksyisin helppoa omenapiirakkaa, johon tulee ihanan pehmeä ja mehevä pohja sekoitettavasta taikinasta. Siis taikinasta, joka vain sekoitetaan ilman mitään vatkaamista. Halusin kokeilla vastaavaa helppoa piirakkapohjaa myös raparperipiirakalle. Kokeilin tehdä pohjan rypsiöljystä, ja se toimi todella hyvin! Ensimmäisen version tein ilman pinnalle tulevaa muruseosta (kuva yllä). Se toimi niinkin, mutta raparperi kaipasi sokeria tai tomusokeria pintaan ja jäätelöä kaveriksi. Raparperipiirakka ihanan muruseoksen kanssa (kuva alla) maistui herkulliselta ihan sellaisenaan. Toisaalta vaniljajäätelöstä tai vaniljakastikkeesta on harvemmin haittaa, eikö?

Helppo raparperipiirakka

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl (ruoko)sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
1 tlk (2 dl) kermaviiliä
1 kananmuna
400 g (noin 1 l) raparperia paloiteltuna

Muruseos
75 g huoneenlämpöistä voita
3/4 dl (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja

  1. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää öljy, kermaviili ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada öljyttyyn tai voideltuun piirakkavuokaan.
  2. Lisää pinnalle raparperit. Sekoita muruseoksen ainekset sormin nyppimällä ja ripootele muruseos raparperien pinnalle. (Jos et tee muruseosta, ripottele raparperien pinnalle sokeria ja kanelia. Muruseos tekee piirakasta todella paljon herkullisemman!)
  3. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista, sillä muuten se hajoaa leikattaessa. Tarjoa raparperipiirakka sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Vinkki!

Raparperia voi ja kannattaa myös pakastaa. Pakastan raparperin aina pieninä kuutioina ja punnitsen ne 400 g pusseihin (noin 1 litra). Määrä on juuri sopiva piirakoihin. Käytän raparperin sulatettuna ja valutan/puristan siitä ylimääräisen nesteen pois. Tähän mennessä kaikki piirakat ovat onnistuneet hyvin myös pakastetusta raparperista ilman ongelmia. Kokeile myös raparperijuustokakkua ja kollegani tekemää ihanaa raparperi-valkosuklaapiirakkaa.

Maisemakahvilan raparperipiirakka
(Katariina Pylsyn ohje)

Muruseos
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria (laitoin itse vain 2 dl sokeria)
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g sulatettua voita

Pohja
2/3 muruseoksesta
2 dl piimää (käytin itse kermaviiliä)
1 kananmuna

Täyte
1 l (noin 400 g) raparperia paloiteltuna
500 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle
1/3 muruseoksesta

  1. Sekoita muruseoksen kuivat ainekset ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan ja jätä 1/3 pinnalle.
  2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipannulle. (Huom! Minulla tämä ei aivan riittänyt koko pellille, joten vaihdoin tässä vaiheessa hieman peltiä pienempään uunivuokaan).
  3. Ripottele pohjataikinan päälle raparperit.
  4. Sekoita rahka, sokeri, kananmunat ja vaniljasokeri. Kaada seos raparperipiirakan päälle. Ripottele muruseos pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoa raparperipiirakka vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Huom! Maisemakahvilan piirakkaa voi raparperin lisäksi tehdä myös omenasta, mustikasta, puolukasta, karviaisista tai herukoista. Seuraavalla kerralla vähennän sokeria entisestään, sillä omaan makuuni piirakka oli liian makea. Mehevä ja herkullinen se kyllä on, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla! Paistoaikaa kannattaa seurata, sillä ainakin oma uunini on sen verran kuuma, että vaikka paistoin piirakkaa 40 minuuttia, vähempikin olisi riittänyt. Piirakat kannattaa usein paistaa alatasolla.

Pasta carbonara sienillä

Löytyykö pakastimestasi kantarelleja tai muita sieniä? Vaikka kesä on vasta aluillaan, on sienestyskausi yllättävän lähellä. Meillä syödään sieniä joka viikko, mutta silti niitä on pakastimessa vielä kilokaupalla. Sienet sopivat carbonaran joukkoon todella hyvin, kannattaa kokeilla! Ja vaikka pekoni on olennainen osa pasta carbonaraa, se onnistuu myös kasvisversiona!

Sienijuttu

Olen varmaan jo maininnut, että olemme kovia sienestämään? Viime syksynä meidän piti lähteä häiden jälkeen pienelle lomamatkalle jonnekin Eurooppaan. Oikea häämatka olisi ollut edessä vasta jouluna, joten tämän piti olla vain sellainen ihana pieni hengähdystauko häiden jälkeen. Sattuneesta syystä lomamatka peruuntui (kuten myös häämatkamme). Lomaviikko oli kuitenkin edessä, joten päätimme vuokrata asuntoauton ja lähteä kiertelemään kansallispuistoja. 4kk:n ikäinen poika matkusti sujuvasti mukana.

Kerron reissusta toiste enemmän, mutta tämä sienijuttu on pakko jakaa tässä yhteydessä, koska se liittyy olennaisesti reseptiin. Lomareissun loppupuolella osuimme aivan parkkialueen vieressä kultasuoneen. Löysimme niin paljon kantarelleja, etten ole ikinä nähnyt sellaista määrää. Keräsimme astiat ja sylit täyteen, kävimme asuntoautolla hakemassa lisää astioita ja jatkoimme keräämistä. Arvaatte varmaan mitä teimme häämatkamme viimeisenä iltana? Vauva nukkui tyytyväisenä asuntoauton perällä ja me valvoimme aamuyön pikkutunneille sieniä peraten! Mutta kyllä kannatti, sillä saamme edelleen herkutella niillä joka viikko. Saimme samalla taatusti unohtumattoman tarinan ”häämatkaltamme” (vaikka pelkkä asuntoautoilukin olisi varmasti riittänyt). Toivottavasti pääsemme silti oikeallekin häämatkalle vielä joskus.

Voiko carbonaran tehdä ilman pekonia?

Pasta carbonara onnistuu myös ilman pekonia, vaikka ei heti uskoisi! Kylmäsavunmakuinen tofu maistuu rapeaksi paistettuna erehdyttävän paljon pekonilta.

Kasviscarbonaraa varten kuivaa tofu huolella talouspaperiin. Revi se silpuksi ja paahda kuumalla pannulla sen aikaa, että saat pintaan väriä ja nesteet haihtumaan. Laske lämpöä, lisää hieman öljyä ja paista tofu niin rapeaksi, kuin saat. Käytä rapeaksi paistettua tofua paistetun pekonin tapaan ja valmista ruoka ohjeen mukaan.

Jos haluat valmistaa täysin vegaanisen carbonaran, joudut hieman poikkeamaan klassikosta: korvaa kananmuna esimerkiksi kaurakermalla ja juusto vegaanisella vaihtoehdolla (esimerkiksi tällä).

Pasta carbonara sienillä

400 g pastaa
1 pkt (150 g) pekonia
200 g kantarelleja tai muita sieniä puhdistettuna
(1/2-1 sipuli hienonnettuna)
2 kananmunaa
n. 1 tl mustapippuria
100 g parmesaania

  1. Suikaloi pekoni. (Suikalointi onnistuu kätevimmin saksilla!) Lisää pekoni kylmälle pannulle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes pekoni on kypsää ja rapeaa. Lisää hienonnetut sienet (ja sipulit) pannulle. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes sienistä haihtuu neste ja sipulit pehmenevät.
  2. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.
  3. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juusto hienoksi raasteeksi.
  4. Ota pastan keitinvettä 1-2 dl talteen. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan.
  5. Sekoita pastan joukkoon pekoni ja sienet. Kaada kananmunat pastan joukkoon samalla sekoittaen. Sekoita joukkoon puolet juustoraasteesta ja lisää tarvittaessa keitinvettä, jos pasta tuntuu liian kuivalta. Rouhi carbonaran pinnalle reilusti pippuria. Lisää loput juustoraasteet annosten pinnalle.

Vinkki! Sama resepti toimii luonnollisesti myös ilman sieniä. Astetta nopeampi carbonara syntyy tuorepastasta (1 pkt eli noin 250g), mutta väittäisin, että laadukas spagetti on melkein parasta. Oma suosikkini on tällä hetkellä ihana Rummo pasta, jota voin lämpimästi suositella. Carbonaraan voi lorauttaa myös tilkan kermaa tai ruokakermaa, mutta aitoon italialaiseen carbonaraan ei tule kermaa.

Raparperimehu maistuu kesältä

Raparperista syntyy mehu ja hillo kätevästi samalla kertaa. Keitän raparperimehun yleensä tiivisteenä, jolloin se vie vähemmän säilytystilaa jääkaapista tai pakastimesta. Tiivistettä on helppo laimentaa omaan makuun sopivaksi (noin 1:3). Raparperimehun keittämisestä jäävää raparperimössöä ei kannata heittää hukkaan, vaan se kannattaa kiehauttaa samalla vaivalla raparperihilloksi.

Raparperimehu

1 1/2 kg raparperia
1/2 l vettä
noin 3 dl sokeria

  1. Pese raparperit tarvittaessa ja paloittele ne (noin 1 cm:n paloiksi). Kiehauta vesi ja lisää raparperipalat. Keitä hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia.
  2. Kastele puhdas sideharso ja levitä se ison siivilän päälle. Pane siivilä ison kattilan päälle ja kaada raparperikeitos siivilään. Anna valua hetken aikaa ja kierrä liina sitten tiukaksi kierteeksi. Purista kaikki mehu vähitellen kattilaan kiertämällä liinaa tiukemmaksi.
  3. Lisää mehun joukkoon sokeri. Lisää sokerin määrää, jos haluat mehusta makeampaa. Raparperien maku vaihtelee, joten toisinaan tarvitsee lisätä enemmän sokeria. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Kuori pinnalle muodostuva vaahto tarvittaessa reikäkauhalla.
  4. Pullota tai purkita mehu puhtaisiin pulloihin tai tölkkeihin, jäähdytä ja säilytä mehu kylmässä. Jos haluat säilyttää mehua pidempään, se kannattaa pakastaa.

Raparperihillo raparperimössöstä

Hyödynnä mehusta yli jäänyt raparperimössö: Kiehauta raparperimössö ja tilkka vettä (1/2-1 dl) pienessä kattilassa hillosokerin kanssa. Laita sokeria oman maun mukaan, mikäli hillo syödään heti. Muussa tapauksessa käytä pakkauksen ohjetta sokerin määrän arvioimiseen (noin 500 g hillosokeria per 1 kg raparperia). Raparperitahnan voi myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitsee vähemmän. Raparperihillo maistuu esimerkiksi lettujen päällä, jäätelön kanssa tai täytekakun välissä (kokeile esimerkiksi ihanaa raparperi-kinuskikakkua). Lisää raparperihillon joukkoon muutama mansikka, niin hillosta tulee vielä astetta herkullisempi!