Sienipiirakka

Olen aina tykännyt sienestämisestä. Vaikka vihasin lapsena sieniä ja nypin jopa herkkusienet pois pizzasta, pidin silti sienestämisestä. Lähdin usein ystäväperheen mukaan heidän mökille ja sienestimme koko viikonlopun yhdessä. Tykkäsin syksyisestä metsästä, raikkaasta ilmasta ja sienestämiseen liittyvästä jännityksestä sekä löytämisen riemusta.

Sienipiirakka

Sittemmin olen oppinut myös syömään sieniä, onneksi! Se on lisännyt sienestyksen riemua. Säilön sienet yleensä kuivattamalla tai pakastamalla, mutta parhaimmillaan sienet ovat mielestäni heti tuoreina. Teen sienistä vaihtelevasti sienipirakkaa, sieniristtoa, pastaa, keittoja. Sieni on todella monipuolinen raaka-aine. Se sopii myös maustamaan monia arkiruokia. Saatan esimerkiksi murentaa kuivattuja mustatorvisieniä vaikkapa lasagnen joukkoon.

Tällä kertaa leivoin suppilovahveroista ja mutamasta tatista sienipiirakan. Voit tehdä piirakan mistä tahansa sienistä, vaikkapa kaupan herkkusienistä. Pekoni tuo piirakkaan makua ja suolaisuutta, joten suolaa ei välttämättä tarvitse erikseen lisätä.

Pohjan ohje on suosikkini, se kannattaa napata talteen. Käytän sitä usein suolaisen piirakan pohjana. Alkuperäinen ohje on kollegan käsialaa (K-Ruoka).

Sienipiirakka

Pohja

  • 2 dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ½ tl suolaa
  • 100 g voita
  • 2 rkl vettä

Täyte

  • 1 pkt (140 g) pekonia
  • n. 6 dl suppilovahveroita ja tatteja (tai 2 rs herkkusieniä)
  • 1 iso sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tlk (2 dl) ruokakermaa
  • 2 kananmunaa
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl emmentaljuustoraastetta
  1. Sekoita keskenään jauhot, suola ja pehmeä rasva. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
  2. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (Ø 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
  3. Puhdista ja paloittele sienet. Hienonna pekoni. Hienonna myös kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet.
  4. Ruskista pekoni pannulla. Lisää sipulit pannulle kuullottumaan. Lisää myös sienet ja hauduta kuumalla pannulla niin, että neste haihtuu lähes kokonaan.
  5. Levitä sieni-sipuliseos esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja ruokakerma, mausta mustapippurilla. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
  6. Paista sienipiirakka 200-asteisen uunin alatasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.

 

Tänä vuonna sienisato on ollut lämpimään ja kuivaan kesään nähden yllättävän hyvä. Vielä ehtii, joten kannattaa ehdottomasti lähteä sieniretkelle!

Raparperijuustokakku

Juhannuksena on pakko saada jotain hyvää raparperista. Meinasin tehdä raparperipiirakkaa, mutta koska juhannuksena vietettiin myös kolmekymppisiä, ajattelin leipoa kakun. Juustokakun. Voisiko ne yhdistää? Jos paistaisi ensin raparperit kypsiksi ja lisäisi päälle juusokakkumassan… Oli aivan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti! Lähes täydellinen kesän juustokakku katosi kahvipöydässä yhdeltä istumalta.

Raparperijuustokakku

Pohja

  • ½ pkt (à 400 g) digestivekeksejä
  • 75 g voita
  • 2 raparperin vartta
  • 1 ¼ dl sokeria
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • ¼ tl kardemummaa
  1. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi (⌀ 24 cm).
  2. Murenna keksit ja sekoita keksimurujen joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle ja hieman vuoan reunoille.
  3. Paloittele raparperit pieniksi. Sekoita sokeri, jauhot ja kardemumma raparperipalojen joukkoon.
  4. Kaada seos pohjan päälle ja paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. (Laita vuoan alle leivinpaperi, jotta mahdollisesti irtoava neste ei valu uunin pohjalle.)

Täyte

  • 1 (2 dl) vispikerma
  • 1 (250 g) maitorahka
  • 1 (180 g) vaniljatuorejuusto
  • 1 ¼ dl sokeria
  • ¾ dl maissitärkkelystä (Maizena)
  • 3 kananmunaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  1. Sekoita kerma, rahka, tuorejuusto, sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri keskenään kierrevatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Kaada täyte vuokaan raparperien päälle.
  2. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Jatka juustokakun paistamista 175-asteessa noin 50 minuuttia.
  3. Anna kakun jäähtyä vuoassa huoneenlämpöiseksi. Siirrä vuoka jääkaappiin ja jäähdytä täysin ennen vuoan avaamista. Koristele kakku haluamallasi tavalla ja nauti.

Parsa on nyt parhaimmillaan

Ihana parsa maistuu keväällä monessa muodossa. Jos saisin valita, söisin parsaa keväällä joka päivä. Ja välillä syönkin!

Parsan kypsennykseen on yhtä monta neuvoa kuin kokkiakin. Listasin mun tavat käsitellä parsaa.

  • En kuori parsaa, jos se on tuoretta ja ohutkuorista. Jos kuitenkin joudun kuorimaan, niin kuorin parsat mahdollisimman ohuelti.
  • Napsautan tyven poikki käsin. Se katkeaa aikalailla itsestään siitä kohti, mistä pitääkin. Taivutan ja napsautan poikki. Mahdollisimman vähän tietenkin, eli aloitan taivuttamisen parsan päästä. Tässä ei kuitenkaan kannata pihistellä, sillä parsan puiseva tyvi ei maistu hyvältä.
  • Kypsennän parsat pääosin mikrossa. Kyllä, mikrossa parsasta tulee parasta! Minulla on mummolta lahjaksi saatu höyrykääre (Lekue-merkkinen), jonne on helppo laittaa kerta-annos parsaa. Höyrykääreeseen lorautan tilkan vettä ja kuumennan mikrossa 2-3 minuuttia. Parsa on näin aivan täydellistä: sopivan kypsää ja napakkaa, sekä kauniin vihreää.
  • Parsa ei mielestäni oikeastaan missään tilanteessa vaadi keittämistä. Sille riittää pyöräytys pannulla, grillissä tai uunissa. Tykkään, että kasviksissa on purutuntumaa.
  • Yksinkertaiset maut sopivat parsan kanssa parhaiten: suola, pippuri, öljy, balsamicosiirappi, parmesaaniraaste tai sitruuna sopivat parsan kanssa arkisin. Hollandaise ei kuulu arkiruokien joukkoon, mutta on taivaallista parsan kanssa.
  • Parsa on monipuolista. Se maistuu ihan sellaisenaan, alkupalana, lisäkkeenä tai pääruokana, parmankinkkuun tai pekoniin käärittynä, salaatissa, piirakassa, pastassa, risotossa, sosekeittona tai esimerkiksi eggs benedict -leivissä uppomunien kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tässä vielä pari hyvää parsareseptiä. Olin aikanaan kovin innoissani tästä ensimmäisestä, johon keksin suikaloida parsat kuorimaveitsellä. Kannattaa kokeilla parsaa eri tavoin valmistettuna.

Donitsit

Donitsit valloittivat tänä vappuna ja siskonpojan lastenkutsuilla.

Vappumunkkien sijaan kokeilin tänä vappuna leipoa donitseja donitsipellillä. Vein ne siskonpojan synttäreille ja ne tekivät hyvin kauppansa.

Donitsitaikina on helppo, sekoitettava kakkutaikina, joka maustetaan kardemummalla. Donitsien leipominen oli yllättävän helppoa! Pienenä vinkkinä täytyy kuitenkin sanoa, että vuokaa ei kannata täyttää liian täyteen. Taikina kohoaa reilusti uunissa, joten osa donitseista meni umpeen päältä ja näyttivät enemmän muffinsseilta. (Tein niihin heti kuumina reiän, joten lopputuloksessa sitä ei huomannut.) Valmistin 1,5 kertaisen annoksen ja leivoin siitä 18 donitsia. Taikina olisi kannattattanut jakaa varmaankin 20-22 donitsiksi, niin donitsit olisivat onnistuneet ilman reikien umpeutumista.

Näitä teen toistekin!

Maailman paras pannukakku

Onko maailman paras pannukakku olemassa? On varmasti, mutta jokaisella on oma suosikkinsa. Toiselle maailman paras pannukakku on kuohkea ja ilmava, toiselle mehevä ja sisältä hieman taikinainen. Kolmannen pannarin kuuluu olla tiivistä.

Äidin tekemä pannari oli lapsuudessa kaikkein parasta – vaikka se varmasti oli joka kerta erilaista, koska se tehtiin ilman tarkkaa reseptiä. Tämä pannari on tähän mennessä testaamistani resepteistä paras.

 

Pannukakku

  • 1 l kevytmaitoa
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 50 g voita sulatettuna
  1. Vatkaa maidon joukkoon vehnäjauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Lisää sulatettu voi taikinaan. Anna taikinan turvota n. 1/2 tuntia.
  2. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipannuun. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 45 minuuttia tai kunnes pannari on kypsä ja pinta on saanut kauniin värin.

 

Tein tämän pannarin paapalle (90 v.) viemiseksi. Kuulin, että paapan tekisi kauheasti mieli pannaria, mutta mumma ei enää pysty tekemään sitä. Täyden ja painavan pannukakun nostaminen uuniin on liian haastavaa, kun liikkuvuus on mennyt huonoksi. Leivoin pannarin tällä kertaa punaiseen maitoon, leikkasin paloiksi ja vein sen heti lämpimänä mummolaan.

No maistuiko? Pannari teki kuulemma kauppansa. Paappa soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että koko pellillinen on tuhottu ja hyvää oli!

Matkustamisen kääntöpuoli

Viime aikoina on kirjoiteltu paljon muovista. Niinpä tuli mieleen kaivaa nämä kuvat, jotka otin ihanalla Borneon paratiisisaareella. Borneo on tunnettu sademetsistään ja luonnonpuistoistaan.

IMG_0059.JPG

Saapuessamme pienelle saarelle, näkymä veneestä oli tämä. Täydellistä. Juuri niin kuin pitääkin.

IMG_0063 (1).JPG

Patikoimme saaren toiselle puolelle, minne suurimmat turistilaumat eivät yleensä mene. Vastassa oli surullinen näky. Laskuvesi paljasti järkyttävän määrän roskaa ja muovisia vesipulloja.

IMG_0049

Paratiisisaari näytti täysin toisenlaisen puolensa. Tätä näkyä en unohda ikinä. Muistetaan siis reissun päällä, että aina voi tehdä pikkasen parempia ja vastuullisempia valintoja.

IMG_0193

Oikeasti maukas kasvispiirakka

Tästä reseptistä olen kuullut niin hyvää palautetta, että täytyyhän se jakaa. Kehittelimme sen kollegani Lauran kanssa K-Ruoka-lehteen (4/2017). Kasvispiirakka sisältää maitotuotteita, joten se sopii lakto-vegetaariseen ruokavalioon. Resepti on tosi helppo, mutta toki kasvisten suikalointi ja rullaus vaativat pientä näpertelyä.

IMG_7341

Olin viikonloppuna siskoni synttäreillä. Pikkuserkkuni toi sinne tämän piirakan, koska oli kuulemma himoinnut sitä jo lehden ilmestymisestä lähtien. Piirakka sai kehuja kasvissyöjiltä: “Tää on parasta kasvispiirakkaa, mitä oon syönyt. Tää oikeesti maistuu joltain!”. Piirakka maistui oikein hyvin myös ilman yrttiöljyä.

Makuja on monia, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Alkuperäinen resepti kuvineen ja videoineen löytyy tietenkin täältä.

 

Kasvispiirakka

 

Pohja

  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 100 g voita
  • rkl vettä

 

Täyte

  • (n. 340 g) kesäkurpitsa
  • (300 g) porkkanaa
  • pkt (200 g) Pirkka Parhaat fetajuustoa
  • 1/2 dl maitoa
  • valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • 150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
  • ripaus mustapippuria

 

Yrttiöljy

  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • ruukku tuoretta basilikaa
  • valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • ripaus mustapippuria

 

  1. Sekoita jauhot, suola ja pehmeä rasva keskenään. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
  2. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (Ø 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
  3. Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Höylää kesäkurpitsasta juustohöylän avulla ohuita viipaleita ja halkaise viipaleet pitkittäin kahtia.
  4. Soseuta fetajuusto ja maito sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, juustoraaste ja pippuri. Levitä täyte pohjan päälle. Rullaa kasvissuikaleita tiukiksi rulliksi ja paina ne täytteen päälle pystyyn ruusukkeiksi.
  5. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla 30 minuuttia. Nosta piirakka ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.
  6. Valmista yrttiöljy soseuttamalla öljy ja basilikanlehdet sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon valkosipuli ja pippuri. Valuta öljy piirakan pinnalle ennen tarjoilua tai tarjoa yrttiöljy erikseen.

 

Paras saaristolaisleipä

Useampaa erilaista saaristolaisleivän reseptiä testattuamme olemme päätyneet jo vuosia leipomaan saaristolaisleipää Kustavilaisen saaristolaisleivän reseptin mukaan. Alkuperäinen resepti löytyi Helsingin Sanomista (muistaakseni jo vuonna 2008).

img_6240

Leipien tekeminen on todella helppoa, kunhan varaat riittävästi aikaa niiden kohottamiseen ja paistamiseen. Taikinasta tulee 2 isoa tai 3 pienempää leipää. Saaristolaisleipä maistuu taivaalliselta joulukalojen, esimerkiksi kylmäsavulohen, kanssa. Saaristolaisleipä maistuu myös rapujuhlissa ja skagen röran kanssa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Kustavilainen saaristolaisleipä

  • 1 l piimää
  • 75 g hiivaa
  • 3 dl tummaa siirappia
  • 1 rkl suolaa
  • 3 dl vehnäleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 3 dl kaljamaltaita
  • 1 l vehnäjauhoja
  1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää suola ja siirappi.
  2. Lisää vehnäleseet, ruisjauhot ja kaljamaltaat.
  3. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa. Taikina jää melko löysäksi. Anna nousta liinan alla noin 1 tunti.
  4. Vuoraa leivinpaperilla 2 isoa tai 3 pientä vuokaa. Jätä kohoamisvaraa eli täytä vuoat puolilleen. Anna leipien nousta vielä 1h, kunnes tilavuus on tuplaantunut.
  5. Paista leipiä 175 °C:ssa 1,5 – 2h. Anna leipien jäähtyä ennen kumoamista.

Lettutaikina

Kesän paras hetki koittaa, kun saa syödä ensimmäiset muurinpohjaletut. Parhaalta letut maistuvat jäätelön tai kermavaadon ja tuoreiden marjojen kanssa. Tai sokerin kanssa. Lämpiminä tai kylminä. Tai suolaisella täytteellä. Tai ihan vain sellaisenaan.

Lettutaikina

Lettutaikina

  • 1/2 l maitoa
  • 2 – 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl öljyä
  • voita paistamiseen

1. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon maito, jauhot, suola ja öljy. Jätä taikina turpoamaan noin 30 minuutiksi. Paista taikinasta pieniä tai suuria lettuja kuumalla pannulla.

Muurinpohjaletut

Muurinpohjaletuissa käytetään usein vehnäjauhojen lisäksi ohrajauhoja, jotka antavat lettuihin enemmän makua. Jos ohrajauhoja ei satu löytymään mökin kaapista, niin tavallinen lettutaikina sopii toki myös muurinpohjalettuihin.

  • 1/2 l maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl ohrajauhoja
  • 1 1/2 – 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl öljyä
  • 1/2 tl suolaa
  • voita paistamiseen
  1. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito. Lisää suola ja jauhot samalla sekoittaen. Lisää öljy ja anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.
  2. Kuumenna muurinpohjapanu tai valurautapannu kuumaksi. Lisää pannuun öljyä tai voita ja noin 1 dl taikinaa. Levitä tasaiseksi lastan avulla. Kun pohja on kypsynyt ja lettu irtoaa helposti pannusta, käännä lettu varovasti ja paista se kypsäksi.

muurinpohjaletut

Nämä ihanat muurinpohjaletut nappasin mukaan mökiltä juhannuksena. Iskän paistamat muurinpohjaletut maistuivat taivaalliselta myös seuraavana päivänä.

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki on jälleen kaupungissa!

Mikä ihmeen Taste of Helsinki? Se on kaltaisteni herkkusuiden oma festivaali keskellä Helsinkiä. Omien sanojensa mukaan “ainutlaatuisen kulinaristisen elämyksen tarjoava gourmetfestivaali”. Tänä vuonna festivaali järjestetään 15.-18.6.2017. Mukana on 10 ravintolaa, joista jokainen tarjoaa tapahtumassa alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja oman nimikkoannoksensa. Suurin osa annoksista maksaa 5–6 euroa.

Tänä vuonna näyttäisi aurinko hellivän festarikansaa, toisin kuin viime kesänä, jolloin vietimme festareita tuttuun tyyliin kumisaappaat jalassa kaatosateessa. Suosittelen lämpimästi!

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki

Taste of Helsinki Savoy

Savoyn Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta

IMG_9378.JPG

Pastorin Pulpo con causa y huevan de trucha (Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä).

Taste of Helsingin virallinen valuutta on markka (1 markka = 1 EURO). Kaikki Taste of Helsingissä nautitut ruoat ja juomat maksetaan markoilla. Niitä voi hankkia etukäteen tai vaihtaa alueen valuutavaihtopisteissä.

Taste of Helsinki

Shelterin Metsäsieni-annos oli taivaallista. Jos maistat yhden annoksen, maista tämä. (Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia)

IMG_9365.JPG

Shelterin karitsa oli yksi tapahtuman suosikkiannoksiani (haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia).

IMG_9372.JPG

Shelterin jälkkäri (Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata) oli myös taivaallista. Shelter taisi viedä voiton!

IMG_9361.JPG