Stracciatella on burratan sydän: täyteläinen yhdistelmä revittyä mozzarellaa ja kermaa. Italiassa stracciatellaa myydään kaupassa valmiina, mutta Suomessa sitä löytyy harvemmin. Tiesitkö, että voit valmistaa herkullisen kermaista stracciatellaa helposti myös itse?
Burrata tehdään mozzarellasta: juustomassasta venytetään pussukka, joka täytetään. Burratan sisältä valuva ihanan kermainen täyte on mozzarellan ja kerman sekoitusta, stracciatellaa.
Itse tehty stracciatella
Stracciatellan korvike on helppo tehdä itse: tarvitset vain mozzarellaa ja kermaa. Laitoin itse tähän 2 mozzarellapalloa ja 1 dl kuohukermaa, mutta voit lorauttaa koko purkin kermaa, jos tahdot löysempää. Revi mozzarella paloiksi käsin tai kahden haarukan avulla. Pinnalle ripaus suolaa, ja stracciatella on valmista!
Mihin stracciatellaa käytetään?
Stracciatellaa voit laittaa melkein mihin vain: täytettyihin leipiin, pizzan päälle (paistamisen jälkeen), pinsan päälle, risottoon, pastaan tai salaattiin.
Jos et ole vielä maistanut ja tykkäät mozzarellasta, tätä kannattaa ehdottomasti testata!
Ps. Kyllä, stracciatella on myös tunnetun italialaisen jäätelön nimi. Stracciatella on maitojäätelöä, jossa on suklaahippuja.
Ihanat mustikkapullat vaativat vain muutaman raaka-aineen, sillä pullat leivotaan valmiista pakastepullista.
Minulla oli jäänyt pakastimeen kaupan valmiita pullia (Pirkka), koska leivoin niistä vappuna vappumunkkeja. (Tiesithän, että niistä syntyy maailman helpoimmat munkit?) Päätin loihtia niistä yllätysvieraille jotain tarjottavaa. Onneksi olimme juuri keränneet metsästä tuoreita mustikoita. Jääkaapista löytyi ranskankerma, jota käytin pullien täytteeseen.
Sulatin pullat ( 9 kpl) pellillä leivinpaperin päällä, painoin ne lasin avulla kuopalle ja täytin täytteellä. Pinnalle ripottelin tuoreita mustikoita ja voitelin reunat varovasti kananmunalla. Paistoin pullat 225-asteessa noin 10 minuuttia ja koristelin jäähtyneet pullat tomusokerilla.
Kesän ihanin vispipuuro on hempeän vaaleanpunaista ja maistuu raparperilta. En tiedä miksen ole aiemmin tehnyt vispipuuroa raparperista, mutta teen varmasti toistekin! Vispipuuro tehdään perinteisesti happamista marjoista, yleensä puolukoista tai herukoista. Raparperi toimii erittäin hyvin, kannattaa kokeilla!
Tein vispipuuroa vuosien tauon jälkeen, tällä kertaa raparperista ja vadelmasta. Tuli niin ihanaa, että! Jos sulla on raparperia, niin tee tätä. Vadelmat ovat vähän extraa, lisäsin niitä, koska sattui olemaan vielä pieni pussi pakastimessa. Voit jättää ne pois halutessasi. Mansikat sopisivat myös, mutta niitä ei tähän hätään ollut.
Reseptin pohjana käytin pussin kyljessä olevaa ohjetta. Pienempi lapsi tykkäsi tästä niin paljon, että mulle ei jäi vain pieni maisteluannos.
Raparperi-vadelmavispipuuro
1l vettä 5 dl raparperia paloiteltuna (noin 3-4 vartta) 1 dl vadelmia 1,5 dl mannasuurimoita 1 1/2 dl sokeria ripaus suolaa (vaniljaa ja marjajauhetta)
Kiehauta vesi, raparperit ja vadelmat. Kun raparperit ovat pehmenneet, vatkaa joukkoon mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä noin 10 minuuttia. (Rouhaise halutessasi mukaan vähän vaniljaa. Minulla on Dr.Oetkerin vaniljamylly).
Jäähdytä puuro esimerkiksi kylmässä vesihauteessa. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi.
Nauti puuro maidon tai miksei vaikka vaniljakastikkeen kanssa. Pinnalle ripottelin vähän mansikkajauhetta koristeeksi.
Nappasin kuvaan myös pari syötävää orvokkia, koska puuro yksistään näytti vähän tylsältä. Syötävät kukat tekevät melkeinpä mistä vaan ruoasta kauniimman.
Teimme mustikkapiirakkaa lasten kanssa, ja etenkin lasten kanssa leipoessa helppo ja nopea resepti on valttia. Tässä ei voi epäonnistua! Kesän mustikkasatoa odotellessa piirakan voi leipoa myös pakastemustikoista.
Sekoita sulatetun voi joukkoon loput pohjan ainekset. Levitä piirakkavuokaan.
Kaada pohjan päälle mustikat (jos käytät pakastettuja, kannattaa lisätä pari teelusikallista perunajauhoja).
Sekoita täytteen muut ainekset keskenään ja kaada mustikoiden päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.
*) Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Reseptin kommenteissa harmitellaan vähäistä sokerin määrää, mutta ainakin meille lasten kanssa maistui oikein hyvin! Tuoreilla mustikoilla tämä oli ainakin tosi hyvää. Jos tiedät, että tykkäät enemmän makeasta, kannattaa täytteeseen lisätä esimerkiksi 1/2 dl sokeria.
Vinkki! Jos kaapistasi ei löydy kaurajauhoja, voit korvata ne esimerkiksi vehnäjauhojen ja ruisjauhojen yhdistelmällä. Tällöin pohjaan kannattaa lisätä 1-2 rkl vettä ja sokeria. Huomasin, että ruisjauhot kaipasivat hieman enemmän nestettä ja makeutta. Suosittelen kuitenkin ostamaan kaurajauhoja, sillä ne ovat tosi hyviä piirakkapohjissa, ja niillä leipoessa mustikkapiirakka on gluteeniton.
Tein ihanaa kesäsalaattia raparperista, mansikoista ja fetasta. Kesäsalaatti sopii loistavasti grilliruoan lisäkkeeksi tai ihan sellaisenaan syötäväksi. Salaattiin tuleva raparperi paistetaan pannulla sokerin kanssa pehmeäksi. Tätä meillä syödään juhannuksena. Ehkä teilläkin?
Kesäsalaatti on vähän erilainen, mutta kannattaa rohkeasti testata! Suolainen feta sopii ihanasti makeiden mansikoiden ja raparperin kanssa. Fetan sijaan voit laittaa myös vuohenjuustoa tai näiden vegaanisia korvikkeita (esim. Mö-tuotteet ihan loistavia).
Kesäinen raparperi-mansikkasalaatti
2-3 raparperin vartta 1/2 dl sokeria 1-2 rkl valkoviinietikkaa 1/2 kurkkua 250 g mansikoita 200 g fetaa jääsalaattia ja viinisuolaheinää auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä (ruohosipulia)
Paloittele raparperit. Paahda raparperipaloja ja sokeria pannulla niin, että sokeri sulaa ja raparperit hieman pehmenevät. Siirrä pannu levyltä ja sekoita raparperien joukkoon valkoviinietikka.
Viipaloi kurkku ja mansikat. Leikkaa salaatti. Kokoa kaikki ainekset tarjoiluastiaan. Murustele pinnalle feta ja ripottele halutessasi hienonnettua ruohosipulia ja ruohosipulinkukkia.
Huom! Alkuperäisessä reseptissäni, jonka olen vuosia sitten kehitellyt K-Ruoka-lehteen, olen nostellut raparperit pois liemestä ja tehnyt erikseen kastikkeen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tuntunut järkevältä, sillä raparperit pehmenivät pannulla sokerin kanssa ihanaksi ”mössöksi”. Niinpä lorautin etikan pannulle raparperin joukkoon. Alkuperäisen reseptin löydät täältä.
Oli kyseessä juhlat, illanistujaiset tai vaikkapa viikonloppu mökillä, niin ruokaisa salaatti on aina hyvä idea. Tämä salaatti erilaisin muunnoksin on ollut monissa perhejuhlissa tarjolla, ja joka kerta joku kysyy sen reseptiä.
Mulla on tapana tehdä isomman porukan mökkireissuun (esimerkiksi juhannuksena) joku ruokaisa salaatti valmiiksi mukaan. Pastasalaatti, perunasalaatti tai couscoussalaatti pelastaa sellaiset tilanteet, kun kaikki haluavat nauttia kesäpäivästä eikä kukaan malttaisi mennä valmistamaan ruokaa. Makkarat grilliin ja salaattikulho esiin, niin ateria on valmis 5 minuutissa! Tällä pikaisella aterialla voi lykätä nälkää siihen hetkeen, kun grillataan ja halutaan panostaa ruokaan kunnolla.
Jos olet joskus syönyt kuivaa couscousia, niin lupaan, että tämä salaatti ei ole kuivaa. Minttukastiketta ei kannata silti jättää pois, se kuuluu salaattiin. Sen tilalle voi kuitenkin halutessaan tehdä tutumman tsatsikin.
Salaattiin voi lisätä halutessaan esimerkiksi kanaa, jos kaipaa lisää ruokaisuutta. Kasvisversioon voi lisätä vaikkapa uunissa paahdettuja kikherneitä.
Annoksesta riittää pääruokana neljälle mutta juhlapöydässä muiden tarjoilujen ohella annoksesta riittää noin 8-10 henkilölle.
Couscoussalaatti ja minttukastike
3 dl couscousia
3 dl vettä
1/2 kurkkua
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
1 prk (150 g/225 g) aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni punasipuli
1 ruukku persiljaa
200 g fetaa
Kastike
1 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä (tai oliiviöljyä)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunanmehua
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus sokeria ja suolaa
Minttukastike
4 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl sitruunanmehua
1/2 ruukkua minttua hienonnettuna
ripaus suolaa, pippuria ja sokeria
1. Valmista ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
2. Keitä couscous pakkauksen ohjeen mukaan.
3. Kuutioi kurkku, leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja hienonna aurinkokuivatut tomaatit. Hienonna sipuli, persilja ja minttu.
4. Kokoa salaatti tarjoilukulhoon sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Kaada kastike couscousin ja kasvisten joukkoon. Murustele feta ja sekoita.
5. Sekoita minttukastikkeen ainekset keskenään. Tarjoa couscoussalaatti minttukastikkeen kanssa juhlapöydässä, grilliruoan kanssa tai arkisena lounasssalaattina.
Kasvaako pihallasi lipstikka? Tai oletko koskaan edes maistanut lipstikkaa? Kannattaa ehdottomasti tutustua! Lipstikkapesto ja siitä valmistettu lipstikkarisotto on hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi kokeiluksi. Päälle valutettu ihana burrata tekee risotosta taivaallisen kermaista!
Lipstikka on perinteinen maustekasvi, mutta monille silti aika vieras tuttavuus. Se on vahvavartinen, monivuotinen yrtti, joka kasvaa helposti melko suureksi.
Lipstikka tuoksuu vähän selleriltä, mutta sitä ei kannata säikähtää. Maku on ihana, hieman purjon ja persiljan tyyppinen, umaaminen. Lipstikkaa onkin käytetty perinteisesti esimerkiksi lihaliemikuutioissa.
Istutin lipstikan pihaan jo pari vuotta sitten, ja se on kasvanut tosi hyvin. Se nousee maasta keväällä ensimmäisten joukossa. Olen tehnyt siitä joskus jotain, mutta vasta nyt testasin risottoa, josta tuli aivan ihanaa! Risoton päälle lisätty burrata toi siihen tietenkin ihanasti kermaisuutta, mutta sen tilalle voit laittaa parmesaania tai vaikkapa nokareen ranskankermaa.
Vinkki! Risottoa varten neuvotaan yleensä keittämään erikseen kasvisliemi, mutta mä usein oikaisen näin: murennan risottoon liemikuution ja lisään kiehuvan veden erikseen. En ole huomannut maussa eroa.
Lipstikkarisotto ja burrata
2 rkl oliiviöljyä 1 sipuli tai 1 pss pakastesipulikuutioita 2 valkosipulinkynttä 3 dl risottoriisiä 2 dl valkoviiniä n. 8 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1-1,5 dl lipstikkapestoa ripaus suolaa ja mustapippuria 1 burrata
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy isolla paistinpannulla. Kuullota sipuli. Lisää riisi ja kuullota vielä hetki.
Lisää valkoviini. Kuumenna vesi vedenkeittimellä kiehuvaksi.
Murenna pannulle liemikuutio ja lisää kiehuvaa vettä noin 1 dl kerrallaan. Sekoittele. (Kuumenna vesi kiehuvaksi uudestaan vedenekeittimellä, jos se ehtii jäähtyä.) Lisää vettä vasta, kun edellinen on imeytynyt riiseihin.
Tee riisin kypsyessä lipstikkapesto. Kun riisi on kypsää, sekoita pesto risottoon. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoa lipstikkarisotto burratan kanssa.
Lipstikkapesto
n. 5 dl tuoretta lipstikkaa hienonnettuna 3/4 dl oliiviöljyä 1 dl parmesaania raastettuna ½ dl auringonkukansiemeniä rioaus suolaa
Hienonna lipstikka öljyn kanssa sauvasekoittimella tai tehosekottimella
Lisää parmesaaniraaste, auringonkukansiemenet ja suola. Sekoita tasaiseksi, mutta jätä vähän sattumia.
Vaikka sää ei ole vieläkään kovin kesäinen, eikä kotimaisia mansikoita varmaan ole vielä hetkeen kypsymässä, on britakakku silti ihanan kesäinen tarjottava kaikkiin kevään ja kesän juhliin! Britakakku saattaa kuulostaa vaikealta, mutta on oikeastaan tosi helppo kakku, jota voi muokata helposti sesongin ja oman maun mukaan.
Britakakku on perinteinen kesäkakku, jossa yhdistyy kakkupohja, rapea marenki ja kermainen täyte. Kun täytteessä on marjoja tai hedelmiä ja riittävästi kirpeyttä tai hapokkuutta, syntyy kerrassaan vastustamaton yhdistelmä. Jos et ole vielä testannut, kannattaa!
Tässä britakakussa oli täytteenä itse tehtyä lemon curd -tyylistä hilloa, jossa oli kesäkurpitsaa, omenaa ja ripaus inkivääriä. Vähän jännitin miten inkivääri maistuu, mutta turhaan! Itse tehdyn ”lemon curdin” resepti löytyy blogista nimellä Sitruunainen kesäkurpitsahillo. Kannattaa ottaa talteen kesää varten etenkin, jos kasvatat itse kesäkurpitsaa! Kaupan valmis lemon curd -tahna sopii myös oikein hyvin.
Teen britakakun aina tutulla ja turvallisella reseptillä, joka löytyy K-ruoan sivuilta. Lisään pohjaan aina hieman kardemummaa, joka tuo kivan maun. Väliin laitan aina marjoja saatavuuden ja sesongin mukaan. Tällä kertaa kakussa oli kaupan mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia.
Britakakku on siitä kiva, että pohjan leipominen on aika helppoa eikä koristelukaan ole vaikeaa. Siitä saa näyttävän kakun yllättävän helposti! Täytettä voi vaihdella monin tavoin: kokeile raparperihilloketta, mustikkarahkaa, herukoita, vadelmaa tai vaikkapa eksoottisia hedelmiä. Täytteessä kannattaa olla jotain kirpeää ja raikasta, sillä kakku on itsessään makea.
Täyte 4 dl vispikermaa 2 rkl sokeria 1 tl vaniljasokeria n. 2,5 dl inkiväärillä maustettua omenahilloa tai lemon curdia
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää.
Levitä marenkiseos taikinan päälle. Paista 175 asteessa 20–25 minuuttia, kunnes marengin pinta on vaaleanruskea.
Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se terävällä veitsellä puoliksi. Irrota leivinpaperi.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sokerit.
Nosta puolikas pohja tarjoiluvadille. Levitä pohjalle hillo, puolet kermavaahdosta ja marjoja. Nosta toinen puolikas kakkupohjasta päälle. Levitä pinnalle loppu hillo ja kermavaahto. Koristele marjoilla.
Italiassa asuessamme halusin ehdottomasti oppia tekemään italialaisia ruokia myös kotona. Haluaisitko sinäkin? Pasta carbonara on yksi lemppareistani, joten sitä harjoiteltiin moneen kertaan. Carbonara on varsinaista arjen pikaruokaa, joten se kannattaa ottaa haltuun!☺️
Carbonara valmistuu vain viidestä raaka-aineesta: possun poskesta (guanciale), kananmunista, pecorinosta, parmesaanista ja mustapippurista. Ja tietenkin laadukkaasta pastasta! Aito italialainen carbonara tehdään aina ilman kermaa.
Guancialea voi olla hankala löytää Suomesta, joten (ei kerrota tätä italialaisille!) sen sijaan voi pakon edessä laittaa myös pancettaa tai pekonia. Kumpikaan niistä ei kuulu aitoon carbonaraan, mutta minkäs teet! Lihaa varataan noin 50-100g/ruokailija.
Parmesaania ja pecorinoa kannattaa laittaa suhteessa 70-30 tai 50-50. Juustoa varataan noin 70-80g/ruokailija.
Kananmunia neuvotaan usein laittamaan yksi per ruokailija, ja monesti lisätään lisäksi yksi keltuainen. En kuitenkaan halua heittää valkuaista hukkaan, joten olen laittanut aina kokonaisia kananmunia, joskus yhden ylimääräisen.
Pastaa keitetään noin 100g per ruokailija. Valitse laadukasta pastaa (esimerkiksi Rummo) tai vastaava. Pasta keitetään reilussa vesimäärässä, jossa on reilusti suolaa. Muista noudattaa pastan keittoaikaa, eli älä kypsennä pastaa liikaa! Al dente tarkoittaa sopivan kypsää, pinnalta pehmeää, mutta sisältä vielä napakkaa. Maista! Älä heitä pastaa seinään.
Kermaisuutta lisätään pastan keitinvedellä, mutta sitä ei kannata lisätä liikaa. Osa lisää keitinveden ”carbonaracreman” joukkoon, toiset vasta lopuksi valmiin pastan joukkoon. Tärkeintä on, ettei lisätty keitinvesi ole enää kiehuvan kuumaa. Muuten kananmuna kypsyy ja muuttuu munakokkeliksi.
Meinaatko testata?
Huom! Tässä ei voi epäonnistua, mutta tarkkana kannattaa olla. Sanottakoon vielä, että carbonaran tekemiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa. Näin opettelin sen, mutta on myös muita tapoja.
Pasta carbonara (2 annosta)
3 kananmunaa* n. 150 g pecorinoa ja parmesaania raastettuna (suhde 70-30) mustapippuria n. 100-150 g guancialea kuutioituna n. 200 g pastaa
Sekoita kananmunat, juustoraasteet ja mustapippuria oman maun mukaan. (=”carbonara crema”)
Ruskista guanciale rapeaksi pannulla. Keitä sillä aikaa pasta kypsäksi reilusti suolatussa vedessä.
Siirrä guanciale pois pannulta reikäkauhan tai lastan avulla. Nostele pasta pannulle rasvan joukkoon. Lisää tilkka keitinvettä ja sekoittele. Lisää lopuksi carbonara crema ja sekoita tasaiseksi.
Lisää joukkoon guanciale ja annostele pasta lautasille. Ripottele pinnalle parmesaania ja mustapippuria.
*Lisää halutessasi 2 kananmunaa ja 1 keltuainen tai pelkästään 3 keltuaista. Itse käytän kokonaisia kananmunia.
Lapsi toivoo dinosaurussynttäreitä? Ei hätää. Meillä on vietetty dinosynttäreitä jo 3 kertaa peräkkäin, joten tämä synttäriteema on tullut tutuksi. Seuraavat lastenkutsut ovat tänä keväänä, ja niiden teemana on tällä kertaa Hevisaurus.
Meillä on ollut dinosaurusfani jo pitkään. Joku sanoi, ettei dinokausi kestä kauaa, mutta meillä se on kestänyt 2-vuotiaasta aina tänne 5 vuoteen asti. Mikään muu ei kiinnosta niin paljon kuin dinosaurukset. Hän osaa nimetä kymmeniä dinosauruksia, jopa niitä, joiden nimiä en osaa kirjoittaa (kuten guetzalcoatlus).
Dinosynttäreitä on siis vietetty ensin 2-vuotiaana vuonna 2022, kun pikkuveli oli juuri syntynyt. Sen jälkeen on vietetty kahdet yhteissynttärit, 1- ja 3-vuotiaille sekä 2- ja 4-vuotiaille. Seuraavat synttärit ovat tänä keväänä. Yritin tiedustella, olisiko välillä joku muu teema kiva, niin synttärien teemaksi valikoitui Hevisaurus. Heillä on kuulemma esitys luvassa.
Päätin vihdoin julkaista tämän luonnoksiin hautautuneen postauksen, koska itsekin aina ilahdun muiden jakamista ideoista. Toivottavasti tästä on sinulle jotain apua lastenkutsujen suunnittelussa!
Rekvisiitta
Minulla on ollut periaatepäätös, että en hanki joka vuosi synttäreille uusia koristeita ja rekvisiittaa. Kaupat pursuavat kaikenlaista ihanaa, mutta en halua ostaa mielellään mitään turhaa. Siispä olemme viettäneet kaikki synttärit samoilla koristeilla, jotka ovat edelleen kuin uusia. Pakkaan ne aina siististi laatikkoon odottamaan seuraavia juhlia. Koristeet olen ostanut Clas Ohlsonilta, ja ne näyttävät olevan edelleen myynnissä. Samat juhlakoristeet löytyvät myös punasävyisinä.
Viime keväänä tein pienen poikkeuksen, sillä näin Tigerissa 10 eurolla T-rexin mallisen pahvisen piñatan. En voinut olla ostamatta sitä! Täytin sen pienillä karkkipusseilla (joita löysin Lidlistä). Piñata on ollut isompien serkkujen juhlissa aina suosittu ohjelmanumero, ja niin oli tämäkin!
Kuvissa vilahtavat numeroilmapallot ovat olleet minulla jemmassa, eli niitäkin voi ja kannattaa kierrättää. Saman pallon voi mukana tulevan pillin avulla puhaltaa uudelleen ja uudelleen. Olen ostanut numeropallot Tigerista.
Dinosauruskakku
Joka vuosi meillä on ollut toiveena dinosauruskakku. 4-vuotias toivoi kakusta ”dinosauruksenmuotoisen, ei pelkästään sellasta, että siinä on dinosauruksen kuva” (viitaten edellisen vuoden kakkuun, joka löytyy postauksesta myöhemmin). Eipä auttanut muu, kuin yrittää toteuttaa toive parhaani mukaan. En siis todellakaan ole mikään leipuri tai kondiittori, kuten blogiani lukeneet tietävätkin. Tykkään tehdä mielummin suolaisia tarjottavia ja makeista mielummin simppeleitä, ei-piperrettäviä versioita.
Tämän helpon tyrannosaurus rex -kakun tein niin, että leivoin ensin kaksi tummaa kääretorttupohjaa. Leikkasin ne molemmat kahteen osaan niin, että leikkasin levyistä 1/3 suikaleen pois. Näin sain kaksi isoa palaa ja kaksi kapeampaa soiroa, joista muodostui kakun keskimmäinen kerros. Täytin kakun mansikkarahkalla.
Piirsin leivinpaperille suuntaa-antavan dinon pään (kuvasta mallia katsoen). Leikkasin sen irti ja käytin sitä apuna leikatessani kakun muotoon terävällä veitsellä. Ylijääneet palat säästin pikkuveljen kakkuun (kuva alla).
Värjäsin kakun kuorrutusta kahdella erisävyisellä vihreällä ja laitoin ne saman pursotinpussiin ”eri reunoihin”. Näin sain hieman elävämmän, kaksivärisen pursotuksen. Tämä ei ollut ollenkaan vaikeaa, joten ei kannata säikähtää. Onnistui jopa ensikertalaiselta.
Leikkasin lakumatosta silmän ja sieraimen. Hampaat tein valkoisesta sokerimassasta. Mikä parasta: kakku oli menestys ja sankari tyytyväinen!
Alla olevan kakun tein pikkuveljelle hetken mielijohteesta, kun mietin mihin laittaisin kakusta ylijääneet palat ja täytteen. Kelmutin kulhon ja asettelin kakkupalat ja täytteet kerroksina kulhoon. Panin kulhon jääkaappiin yön yli ja kumosin sen aamulla. Kuorrutin kakun vihreällä kuppikakkukuorrutteella ja leikkelin lakumatosta siihen kuvioita.
Tein kakun ensin lähinnä vitsillä, mutta siitä tulikin ihan söpö. Pikkuveli oli otettu omasta kakustaan, sillä hän sai puhaltaa omasta kakusta kynttilät yhtä aikaa isoveljen kanssa.
Tarjolla oli mm. naksuja, hedelmiä, nakkeja, lihapullia, juustoja, cocktailpiirakoita, kolme suolaista piirakkaa ja mustikkajuustokakku.
Onnistuneiden synttäreiden jälkeinen hali.
Lahjaksi rakensimme lapsille DIY-dinosaurusmaailman, jossa he voivat leikkiä dinosauruksilla. Tämä oli hauska projekti, josta voisin tehdä joskus vaikka ihan oman postauksen.
1- ja 3-vuotissynttärit (kevät 2023)
1- ja 3-vuotissynttäreiden teemana oli dinosaurukset, mikä varmasti tuli jo selväksi. Tällä kertaa pöydässä oli cocktailpiirakoiden ja munavoin lisäksi keksejä, naksuja, suklaamunia (eli dinosauruksenmunia), karkkia ja sipsejä. Suklaamunia kannattaa hamstrata pääsiäisenä, jos synttärit osuvat keväälle, kuten meillä.
Lisäksi suolaisena tarjottavana oli miehen tekemää sienisalaattia, pieni juustolautanen sekä ihana toast skagen voileipäkakku, josta olen saanut paljon kehuja ja kiitosta. On varmasti paras voileipäkakkuresepti, jonka olen kehitellyt, joten suosittelen lämpimästi!
Kakku oli tällä kertaa porkkanakakku, mutta valitettavasti en muista mistä otin kakun reseptin. Päälle tein porkkanakakun kuorrutteen, jonka värjäsin vaaleanvihreäksi. Tein etukäteen sokerimassasta ”lehtiä”, jotka painoin kakun kylkeen. Pinnalle ostin valmiin kakkukuvan. Lisäksi kakussa on pääsiäisenä Lidlistä ostamiani pääsiäismunakarkkeja. Happy Birthday -kakkukoristeen ostin näitä juhlia varten, ja pesin sen odottamaan seuraavia juhlia.
Näiden synttäreiden hitti oli ehdottomasti tämä vesimelonihai tai vesimelonistegosaurus, joksi sen nimesin lisäämällä päähän ”evän” lisäksi toisen ”harjan”. Löydät videon tämän tekemisestä Instagramistani (jos linkki ei toimi, löydät videon reels-välilehdeltä).
Tein juhliin myös donitseja ja perinteisen mustikkapiirakan.
Harvinainen kuva emännästä tarjoilujen kanssa. Ryppyisen mekon kanssa, tottakai. Minulle käy aina sama juttu: viimeistelen tarjoiluja viime hetkille saakka, kunnes huomaan, etten ole itse pukenut, meikannut tai laittanut hiuksia. Niinpä juoksen piiloon ensimmäisten vieraiden saapuessa ja vedän pikaisen nutturan ja meikit naamaan. Niin – ja sen silittämättä jääneen mekon. Toivottavasti en ole ainoa? 😀 Kaulassa minulla on esikoiselta saatu äitienpäiväkoru, sillä nämä juhlat vietettiin äitienpäivänä ja olin juuri aamulla saanut korun lahjaksi.
Voi näitä pieniä. Niin nopeasti ne kasvavat!
2-vuotissynttärit (kevät 2022)
Ensimmäiset dinosynttärit vietettiin vuonna 2022, kun pikkuveli oli juuri syntynyt. Vastasyntyneen kanssa juhlien järjestämisessä oli omat haasteensa, mutta pienillä jutuilla saatiin ihan kivat synttärit aikaan.
Tarjolla oli perinteisiä cocktailpiirakoita ja munavoita, jotka anoppi ystävällisesti toi tullessaan. Lisäksi oli sipsejä, keksejä, karkkeja. Juustolautasella oli pensasmustikoita lähinnä lapsia ajatellen. Heille oli myös nakkipaloja ja itse tehtyjä lihapullia. Suolainen piirakka oli pinaatti-fetapiirakka (pakastepinaatilla).
Lisäksi pöydässä oli itse tehtyä sienisalaattia, joka on miehen bravuuri. Hän on tainnut tehdä sen meidän kaikkiin juhliin. Piirakkavuoassa on taivaallinen porkkanakakku, jonka päälle ripottelin dinon muotoisia nonparelleja. Tein lapsille myös donitseja, joiden kuorrutteen värjäsin vihreällä ja ripottelin päälle samoja dinon muotoisia nonparelleja. Kävin ostamassa hätävaraksi yhden mutakakun, koska pelkäsin, että kakki ei riitä isolle porukalle, mutta olisihan se riittänyt.
2-vuotiaan synttärikakku oli todella helppo, koska aika meni muita tarjoiluja pipertäessä ja 2-viikkoista vauvaa syöttäessä. Kakkuna oli helppo mustikkakku, johon tein reilummin kuorrutetta. Taisin laittaa sitä väliinkin yhden kerroksen verran. Päälle ripottelin keksimuruja ”hiekaksi”, muutaman dinosauruksenmunan ja pari pientä (hyvin pestyä) dinolelua. Lapselle tämä riitti oikein hyvin, vaikka itse en tietenkään ollut ihan kauhean ylpeä tuotoksestani. Joskus on vain laskettava rima sopivan alas ja keskityttävä tärkeämpiin asioihin!
HELSINKITCHEN 