Oletko joskus miettinyt mitä muuta voisi tehdä valmiista piparkakkutaikinasta, kuin pelkkiä pipareita? Jos piparkakkutaikinaa jää yli, sitä voi käyttää esimerkiksi piirakkapohjana. Tämä galette valmistuu neljästä raaka-aineesta hetkessä!
Piparit, sinihomejuusto ja persimon ovat klassikkoyhdistelmä, joka kuuluu monilla jouluun. Sain niistä idean helppoon galetteen, joka valmistetaan kaupan valmiista piparkakkutaikinasta.
• Piparkakkutaikina sulatetaan ja kaulitaan isoksi ympyräksi leivinpaperin päällä. Nostetaan pellille.
• Päälle levitetään ranskankermasta ja homejuustomurusta sekoitettu täyte. Voit ripauttaa joukkoon suolaa tai halutessasi esimerkiksi timjamia. Voit myös laittaa enemmän sinihomejuustoa, jos haluat. Jätä kuitenkin noin 5cm reunoista täyttämättä.
• Täytteen päälle viipaloidaan ohuita persimonviipaleita. Loput kuutioidaan ja tarjotaaan piirakan kanssa kylminä.
• Reunat taitetaan täytteen päälle. Galettea paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla 20-25 minuuttia (175C kiertoilma).
Pinnalle voit lisätä rouhitttuja saksanpähkinöitä, hunajaa tai persimonia. Tai murustella vaikka vähän lisää sinihomejuustoa. Voit notkistaa homejuuston myös tilkalla kermaa tai maitoa. Tämä ohje ei ole niin tarkka, tuunaa oman makusi mukaan!
Ps. Jos olet enemmän makean ystävä, kokeile puolukka-kinuskigalettea, jonka löydät Annin Uunissa -blogista!
Joulun kaunein salaatti tarjoillaan joulukranssin muodossa. Yksinkertainen salaatti on tosi helppo tehdä, ja voit muokata sitä oman makusi mukaan. Kranssi on näyttävä lisä joulupöytään.
Kuuluuko salaatti teidän joulupöytään? Meillä on yleensä aina edes joku pieni salaatti, vaikka se meinaakin vähän jäädä muiden ruokien varjoon. Salaattia on kiva vaihdella joka vuosi, eli siihen meillä ei liity mitään perinteitä.
Jouluisessa salaatissa on valmis salaattisekoitus, granaattiomenansiemeniä, vuohenjuustoa ja sokerihuurrettuja pähkinöitä. Kastikkeena on raikas ja simppeli vinaigrette. Makeat pähkinät, suolainen juusto ja kirpeän happamat granaattiomenansiemenet tuovat kivaa raikkautta joulupöytään.
Jouluinen salaattikranssi
1 dl saksanpähkinöitä 2 rkl sokeria 1 pieni salaattisekoituspussi 1/2 granaattiomenan siemenet 150 g vuohenjuustoa
Valmista ensin vinaigrette sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään.
Sulata sokeri pienessä kattilassa kiehuvaksi. Lisää pähkinät. Sekoittele muutama minuutti, kunnes sokeri alkaa kiteytyä. Anna pähkinöiden jäähtyä.
Pane pieni kulho nurinpäin tarjoiluvadille. Levitä salaattisekoitus sen ympärille. Valuta päälle vinaigrette, ripottele pähkinät, paloiteltu juusto ja granaattiomenansiemenet.
Joulukaloilla on monissa joulupöydissä tärkeä rooli; graavikalat, mäti, sillit ja silakat tekevät joulusta juhlan. Mutta miten kokoat herkullisen joulun kalapöydän – vastuullisesti? Jos kaipaat jotain uutta joulun kalapöytään, kokeile raikasta sillidippiä, joka on erilainen versio supersuositusta mätidipistä. (Kaupallinen yhteistyö MSC kanssa)
Vastuullisten kala- ja äyritäistuotteiden ostaminen ei aina ole ihan helppoa ja yksinkertaista. On kuitenkin muutama selkeää asia, jotka kannattaa pitää mielessä kalaa valitessa:
Suosi kotimaisia luonnonkaloja. Kun haluat valita vastuullisia kaloja, suosi kotimaisia kaloja, kuten ahven, muikku, silakka, siika, kuha tai kasvatettu kirjolohi.
Huomioi kalojen sesongit. Kaloille löytyy omat sesonkikalenterit, joita voi käyttää apuna kalatiskillä. Esimerkiksi helmikuussa made, hauki ja muikku ovat parhaimmillaan.
Valitse tuotteita, joissa on sininen MSC-merkintä.
Mikä ihmeen MSC?
Sininen MSC (Marine Stewardship Council) merkki kertoo kestävästä kalastuksesta. Merkki löytyy ainoastaan luonnonvaraisesta kalasta ja äyriäisistä, jotka ovat peräisin MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaisesti sertifioiduista vastuullisista kalastusyrityksistä. Jokaisen MSC-sertifioidun kalastusyrityksen vaikutukset luonnonvaraisiin kalakantoihin ja alueen ekosysteemeihin on riippumattomasti arvioitu.
Silli
Silli kuuluu usein suomalaisten joulupöytiin, mutta tiesitkö, että voit vaikuttaa meriemme tilaan valitsemalla oikean sillin? Tarkista, että valitsemassasi sillituotteessa on MSC:n sininen kalamerkki. Sininen MSC-merkki tuotteessa on tae siitä, että silli on peräisin kestävästä kalastuksesta. Sillin kohdalla tämä tarkoittaa, että kala on pyydetty MSC-sertifioiduista kestävistä kannoista Pohjanmerellä tai Islannin vesillä.
Koillis-Atlantin silli on siirtynyt WWF:n punaiselle kalaoppaan uusimmassa versiossa. Syynä sillin tilanteeseen on ylikalastus. Saalismäärät ovat Koillis-Atlantilla jo vuosien ajan ylittäneet tieteellisesti suositellun tason. Kuluttajien tulisikin pidättäytyä Koillis-Atlantin sillin ostamisesta, kunnes kalastuksen hallinta saadaan kuntoon ja kanta on elpynyt.
Valmiissa sillituotteissa ei ole pakko ilmoittaa tarkkaa pyyntialuetta, joten sillin alkuperän tunnistaminen voi olla hankalaa. Jos haluat välttää ylikalastettua silliä, turvallisinta on valita tuote, josta löytyy MSC:n sininen kalamerkki.
Lohi ja kirjolohi
Suomalainen kirjolohi ja norjan lohi (jota nimetään myös meriloheksi ja jäämeren loheksi), ovat eri kalalajeja. Molemmat ovat kasvatettuja, sillä luonnonvaraista lohta on hyvin rajoitetusti saatavilla. Suomalainen kirjolohi on näistä kahdesta vastuullisempi valinta. Se on WWF:n kalaoppaan vihreällä listalla. Kasvatettuja kaloja valitessa kannattaa valita kala, jolla on ASC-merkintä. Se tarkoittaa, että kirjolohi on kasvatettu vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti. ASC (Aquaculture Stewardship Council) – sertifikaatti takaa, että kalankasvatus on toteutettu tiukkojen kriteerien mukaisesti, jotka koskevat niin ympäristöä, kalojen hyvinvointia kuin työntekijöidenkin oloja.
Mitä on kestävä kalastus?
Kestävä kalastus tarkoittaa sitä, että mereen jätetään tarpeeksi kalaa, elinympäristöjä kunnioitetaan ja kalastuksesta riippuvaisten ihmisten elinkeinon säilyminen varmistetaan. (Lue lisää täältä)
Jotain uutta joulun kalapöytään
Jos kaipaat jotain uuttaa joulun kalapöytään, kannattaa testata raikasta sillidippiä. Ihana sillidippi on hyvä valinta myös sellaiseen kalapöytään, jossa silli meinaa jäädä syömättä. Silli hienonnetaan pieneksi, joten se ikään kuin häviää dipin joukkoon, tuoden siihen vain ihanan suolaisen ja kalaisan maun. Dipissä on reippaasti sitruunaa, joten se on raikas versio perinteisistä sillikaviaareista, joissa on käytetty esimerkiksi kananmunaa. Kokeile rohkeasti!
Sillidippi
2 MSC-sertifioitua sillifileetä (noin 180 g)
1 punasipuli
2–3 tl sitruunankuorta raastettuna
½ dl sitruunanmehua
2 prk (à 200 g) crème fraîchea
2 tl dijonin sinappia
1 dl ruohosipulia hienonnettuna
1-2 tl sokeria
Liota silliä muutama tunti kylmässä vedessä. Poista nahka ja hienonna sillifileet mahdollisimman pieniksi.
Kuori ja hienonna punasipuli. Raasta sitruuna ja purista siitä mehu.
Sekoita kaikki dipin ainekset kulhossa. Lisää joukkoon hienonnettu silli. Anna dipin tekeytyä jääkaapissa hetken aikaa (tai yön yli), maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoa sillisippi sellaisenaan joulun kalapöydässä tai herkuttele se dippinä sipsien, ruislastujen tai hapankorpun kanssa. Sillidippi sopii myös ihanasti makean saaristolaisleivän päälle.
Jos rakastat pehmeää pullaa ja vastustamatonta pistaasitahnaa, nämä pistaasipullat ovat uusi suosikkisi. Pistaasipullat ovat heittämällä parhaita pullia, joita olen koskaan tehnyt. En edes tiedä miten kuvailisin niitä, sillä pullista tuli ihan täydelliset. Kokeile, ihastut varmasti!
Rakastan pistaasijäätelöä ja pistaasitahnaa. Asuimme viime talven Roomassa perheen kanssa, ja siellä valitsin kahvilassa aina pistaasitäytteisen croissantin. Mietin jo silloin, että pistaasitäyte sopisi varmasti myös suomalaisen pullan täytteeksi. Ja niin muuten sopiikin! Vihertävä, täyteläisen tahmainen pistaasitahna kietoutuu pehmeään pullataikinaan tavalla, joka tekee pistaasipullista täydelliset. Mehevät ja helpot pistaasipullat sopivat hyvin viikonloppukahveille ja juhlapöytään.
Herkullista pehmeyttä ja pähkinäistä luksusta
Pistaasipullassa yhdistyy kaksi asiaa, joita harva pystyy vastustamaan: pehmeä, kotoisa kardemummapulla ja samettisen kermainen pistaasitahna. Pullat leivotaan kuten korvapuusit: täyte levitetään kaulitun taikinan väliin, rullataan ja leikataan viipaleiksi. Kun pehmeiden pullien pinnalle levitetään vielä täyte pistaasista ja mascarponesta – lopputuloksena on mehevä, hieman suolainen ja sopivan makea herkku, jota on vaikea vastustaa.
Pieni varoitus: kun olet kerran leiponut näitä, tulet varmasti tekemään niitä uudelleen. Siksi kannattaa pitää yksi pistaasilevite kuivakaapissa jemmassa.
Helpompi pullataikina
Pullataikinan tekeminen tuntuu joskus vaivalloiselta. Mutta kuten ehkä jo tiedät, tykkään oikaista mutkat suoriksi. Siispä pullataikina tehdään nyt helpoimman kautta: kaikki ainekset mitataan leivontakulhoon yhtä aikaa (muista vain lämmittää maito). Taikinaa vaivataan 15 minuuttia ja se on valmista! Ei siis ole tarpeen vahtia ja lisäillä aineksia yksi kerrallaan, sillä samaan lopputulokseen pääsee myös vähemmällä vaivalla!
Päälle 100 g mascarponea 1 dl pistaasilevitettä 1-2 rkl tomusokeria 1 kananmuna (voiteluun)
Lämmitä maito 42-asteiseksi. Mittaa kaikki pullataikinan ainekset kulhoon. Vaivaa taikinaa 15 minuttia koneella (tai noin 20 minuuttia käsin). Taikina on valmista, kun se irtoaa kulhon reunoilta eikä tartu käsiin. Anna taikinan levätä 10-15 min.
Kauli taikina levyksi. Levitä päälle pistaasilevite, rullaa ja leikkaa noin 2 cm paksuiksi viipaleiksi. Asettele pullat vuokaan. (Minun vuokaan mahtui vain 9 pullaa, loput paistoin korvapuusteina). Voit myös tehdä rullasta korvapuusteja ja paistaa ne pellillä leivinpaperin päällä.
Kohota pullat kaksinkertaisiksi liinan alla.
Voitele pistaasipullat kananmunalla. Paista vuokaa 200-asteisen uunin alatasolla 20-25 minuuttia (korvapuusteja 225-asteessa 8-10 minuuttia). Peitä leivinpaperilla, jos pinta meinaa ruskistua liikaa.
Sekoita pinnalle tuleva tahna ja levitä se hieman jäähtyneiden pullien päälle. Ripottele pinnalle pistaasimuruja ja halutessasi vielä hieman pistaasilevitettä. (Kannattaa lämmittää sitä hieman mikrossa, jotta tahnasta tulee juoksevampaa.)
*) Pistaasilevitteessä 45 % pistaasia. Jos käytät levitettä, jossa on vähemmän pistaasia, sen maku on hieman miedompi ja makeampi. Voit halutessasi lisätä pistaasilevitteen määrää tai vahvistaa pistaasin makua esimerkiksi lisäämällä levitteen päälle pistaasimuruja.
Vaikka sää ei ole vieläkään kovin kesäinen, eikä kotimaisia mansikoita varmaan ole vielä hetkeen kypsymässä, on britakakku silti ihanan kesäinen tarjottava kaikkiin kevään ja kesän juhliin! Britakakku saattaa kuulostaa vaikealta, mutta on oikeastaan tosi helppo kakku, jota voi muokata helposti sesongin ja oman maun mukaan.
Britakakku on perinteinen kesäkakku, jossa yhdistyy kakkupohja, rapea marenki ja kermainen täyte. Kun täytteessä on marjoja tai hedelmiä ja riittävästi kirpeyttä tai hapokkuutta, syntyy kerrassaan vastustamaton yhdistelmä. Jos et ole vielä testannut, kannattaa!
Tässä britakakussa oli täytteenä itse tehtyä lemon curd -tyylistä hilloa, jossa oli kesäkurpitsaa, omenaa ja ripaus inkivääriä. Vähän jännitin miten inkivääri maistuu, mutta turhaan! Itse tehdyn ”lemon curdin” resepti löytyy blogista nimellä Sitruunainen kesäkurpitsahillo. Kannattaa ottaa talteen kesää varten etenkin, jos kasvatat itse kesäkurpitsaa! Kaupan valmis lemon curd -tahna sopii myös oikein hyvin.
Teen britakakun aina tutulla ja turvallisella reseptillä, joka löytyy K-ruoan sivuilta. Lisään pohjaan aina hieman kardemummaa, joka tuo kivan maun. Väliin laitan aina marjoja saatavuuden ja sesongin mukaan. Tällä kertaa kakussa oli kaupan mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia.
Britakakku on siitä kiva, että pohjan leipominen on aika helppoa eikä koristelukaan ole vaikeaa. Siitä saa näyttävän kakun yllättävän helposti! Täytettä voi vaihdella monin tavoin: kokeile raparperihilloketta, mustikkarahkaa, herukoita, vadelmaa tai vaikkapa eksoottisia hedelmiä. Täytteessä kannattaa olla jotain kirpeää ja raikasta, sillä kakku on itsessään makea.
Täyte 4 dl vispikermaa 2 rkl sokeria 1 tl vaniljasokeria n. 2,5 dl inkiväärillä maustettua omenahilloa tai lemon curdia
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää.
Levitä marenkiseos taikinan päälle. Paista 175 asteessa 20–25 minuuttia, kunnes marengin pinta on vaaleanruskea.
Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se terävällä veitsellä puoliksi. Irrota leivinpaperi.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sokerit.
Nosta puolikas pohja tarjoiluvadille. Levitä pohjalle hillo, puolet kermavaahdosta ja marjoja. Nosta toinen puolikas kakkupohjasta päälle. Levitä pinnalle loppu hillo ja kermavaahto. Koristele marjoilla.
Lapsi toivoo dinosaurussynttäreitä? Ei hätää. Meillä on vietetty dinosynttäreitä jo 3 kertaa peräkkäin, joten tämä synttäriteema on tullut tutuksi. Seuraavat lastenkutsut ovat tänä keväänä, ja niiden teemana on tällä kertaa Hevisaurus.
Meillä on ollut dinosaurusfani jo pitkään. Joku sanoi, ettei dinokausi kestä kauaa, mutta meillä se on kestänyt 2-vuotiaasta aina tänne 5 vuoteen asti. Mikään muu ei kiinnosta niin paljon kuin dinosaurukset. Hän osaa nimetä kymmeniä dinosauruksia, jopa niitä, joiden nimiä en osaa kirjoittaa (kuten guetzalcoatlus).
Dinosynttäreitä on siis vietetty ensin 2-vuotiaana vuonna 2022, kun pikkuveli oli juuri syntynyt. Sen jälkeen on vietetty kahdet yhteissynttärit, 1- ja 3-vuotiaille sekä 2- ja 4-vuotiaille. Seuraavat synttärit ovat tänä keväänä. Yritin tiedustella, olisiko välillä joku muu teema kiva, niin synttärien teemaksi valikoitui Hevisaurus. Heillä on kuulemma esitys luvassa.
Päätin vihdoin julkaista tämän luonnoksiin hautautuneen postauksen, koska itsekin aina ilahdun muiden jakamista ideoista. Toivottavasti tästä on sinulle jotain apua lastenkutsujen suunnittelussa!
Rekvisiitta
Minulla on ollut periaatepäätös, että en hanki joka vuosi synttäreille uusia koristeita ja rekvisiittaa. Kaupat pursuavat kaikenlaista ihanaa, mutta en halua ostaa mielellään mitään turhaa. Siispä olemme viettäneet kaikki synttärit samoilla koristeilla, jotka ovat edelleen kuin uusia. Pakkaan ne aina siististi laatikkoon odottamaan seuraavia juhlia. Koristeet olen ostanut Clas Ohlsonilta, ja ne näyttävät olevan edelleen myynnissä. Samat juhlakoristeet löytyvät myös punasävyisinä.
Viime keväänä tein pienen poikkeuksen, sillä näin Tigerissa 10 eurolla T-rexin mallisen pahvisen piñatan. En voinut olla ostamatta sitä! Täytin sen pienillä karkkipusseilla (joita löysin Lidlistä). Piñata on ollut isompien serkkujen juhlissa aina suosittu ohjelmanumero, ja niin oli tämäkin!
Kuvissa vilahtavat numeroilmapallot ovat olleet minulla jemmassa, eli niitäkin voi ja kannattaa kierrättää. Saman pallon voi mukana tulevan pillin avulla puhaltaa uudelleen ja uudelleen. Olen ostanut numeropallot Tigerista.
Dinosauruskakku
Joka vuosi meillä on ollut toiveena dinosauruskakku. 4-vuotias toivoi kakusta ”dinosauruksenmuotoisen, ei pelkästään sellasta, että siinä on dinosauruksen kuva” (viitaten edellisen vuoden kakkuun, joka löytyy postauksesta myöhemmin). Eipä auttanut muu, kuin yrittää toteuttaa toive parhaani mukaan. En siis todellakaan ole mikään leipuri tai kondiittori, kuten blogiani lukeneet tietävätkin. Tykkään tehdä mielummin suolaisia tarjottavia ja makeista mielummin simppeleitä, ei-piperrettäviä versioita.
Tämän helpon tyrannosaurus rex -kakun tein niin, että leivoin ensin kaksi tummaa kääretorttupohjaa. Leikkasin ne molemmat kahteen osaan niin, että leikkasin levyistä 1/3 suikaleen pois. Näin sain kaksi isoa palaa ja kaksi kapeampaa soiroa, joista muodostui kakun keskimmäinen kerros. Täytin kakun mansikkarahkalla.
Piirsin leivinpaperille suuntaa-antavan dinon pään (kuvasta mallia katsoen). Leikkasin sen irti ja käytin sitä apuna leikatessani kakun muotoon terävällä veitsellä. Ylijääneet palat säästin pikkuveljen kakkuun (kuva alla).
Värjäsin kakun kuorrutusta kahdella erisävyisellä vihreällä ja laitoin ne saman pursotinpussiin ”eri reunoihin”. Näin sain hieman elävämmän, kaksivärisen pursotuksen. Tämä ei ollut ollenkaan vaikeaa, joten ei kannata säikähtää. Onnistui jopa ensikertalaiselta.
Leikkasin lakumatosta silmän ja sieraimen. Hampaat tein valkoisesta sokerimassasta. Mikä parasta: kakku oli menestys ja sankari tyytyväinen!
Alla olevan kakun tein pikkuveljelle hetken mielijohteesta, kun mietin mihin laittaisin kakusta ylijääneet palat ja täytteen. Kelmutin kulhon ja asettelin kakkupalat ja täytteet kerroksina kulhoon. Panin kulhon jääkaappiin yön yli ja kumosin sen aamulla. Kuorrutin kakun vihreällä kuppikakkukuorrutteella ja leikkelin lakumatosta siihen kuvioita.
Tein kakun ensin lähinnä vitsillä, mutta siitä tulikin ihan söpö. Pikkuveli oli otettu omasta kakustaan, sillä hän sai puhaltaa omasta kakusta kynttilät yhtä aikaa isoveljen kanssa.
Tarjolla oli mm. naksuja, hedelmiä, nakkeja, lihapullia, juustoja, cocktailpiirakoita, kolme suolaista piirakkaa ja mustikkajuustokakku.
Onnistuneiden synttäreiden jälkeinen hali.
Lahjaksi rakensimme lapsille DIY-dinosaurusmaailman, jossa he voivat leikkiä dinosauruksilla. Tämä oli hauska projekti, josta voisin tehdä joskus vaikka ihan oman postauksen.
1- ja 3-vuotissynttärit (kevät 2023)
1- ja 3-vuotissynttäreiden teemana oli dinosaurukset, mikä varmasti tuli jo selväksi. Tällä kertaa pöydässä oli cocktailpiirakoiden ja munavoin lisäksi keksejä, naksuja, suklaamunia (eli dinosauruksenmunia), karkkia ja sipsejä. Suklaamunia kannattaa hamstrata pääsiäisenä, jos synttärit osuvat keväälle, kuten meillä.
Lisäksi suolaisena tarjottavana oli miehen tekemää sienisalaattia, pieni juustolautanen sekä ihana toast skagen voileipäkakku, josta olen saanut paljon kehuja ja kiitosta. On varmasti paras voileipäkakkuresepti, jonka olen kehitellyt, joten suosittelen lämpimästi!
Kakku oli tällä kertaa porkkanakakku, mutta valitettavasti en muista mistä otin kakun reseptin. Päälle tein porkkanakakun kuorrutteen, jonka värjäsin vaaleanvihreäksi. Tein etukäteen sokerimassasta ”lehtiä”, jotka painoin kakun kylkeen. Pinnalle ostin valmiin kakkukuvan. Lisäksi kakussa on pääsiäisenä Lidlistä ostamiani pääsiäismunakarkkeja. Happy Birthday -kakkukoristeen ostin näitä juhlia varten, ja pesin sen odottamaan seuraavia juhlia.
Näiden synttäreiden hitti oli ehdottomasti tämä vesimelonihai tai vesimelonistegosaurus, joksi sen nimesin lisäämällä päähän ”evän” lisäksi toisen ”harjan”. Löydät videon tämän tekemisestä Instagramistani (jos linkki ei toimi, löydät videon reels-välilehdeltä).
Tein juhliin myös donitseja ja perinteisen mustikkapiirakan.
Harvinainen kuva emännästä tarjoilujen kanssa. Ryppyisen mekon kanssa, tottakai. Minulle käy aina sama juttu: viimeistelen tarjoiluja viime hetkille saakka, kunnes huomaan, etten ole itse pukenut, meikannut tai laittanut hiuksia. Niinpä juoksen piiloon ensimmäisten vieraiden saapuessa ja vedän pikaisen nutturan ja meikit naamaan. Niin – ja sen silittämättä jääneen mekon. Toivottavasti en ole ainoa? 😀 Kaulassa minulla on esikoiselta saatu äitienpäiväkoru, sillä nämä juhlat vietettiin äitienpäivänä ja olin juuri aamulla saanut korun lahjaksi.
Voi näitä pieniä. Niin nopeasti ne kasvavat!
2-vuotissynttärit (kevät 2022)
Ensimmäiset dinosynttärit vietettiin vuonna 2022, kun pikkuveli oli juuri syntynyt. Vastasyntyneen kanssa juhlien järjestämisessä oli omat haasteensa, mutta pienillä jutuilla saatiin ihan kivat synttärit aikaan.
Tarjolla oli perinteisiä cocktailpiirakoita ja munavoita, jotka anoppi ystävällisesti toi tullessaan. Lisäksi oli sipsejä, keksejä, karkkeja. Juustolautasella oli pensasmustikoita lähinnä lapsia ajatellen. Heille oli myös nakkipaloja ja itse tehtyjä lihapullia. Suolainen piirakka oli pinaatti-fetapiirakka (pakastepinaatilla).
Lisäksi pöydässä oli itse tehtyä sienisalaattia, joka on miehen bravuuri. Hän on tainnut tehdä sen meidän kaikkiin juhliin. Piirakkavuoassa on taivaallinen porkkanakakku, jonka päälle ripottelin dinon muotoisia nonparelleja. Tein lapsille myös donitseja, joiden kuorrutteen värjäsin vihreällä ja ripottelin päälle samoja dinon muotoisia nonparelleja. Kävin ostamassa hätävaraksi yhden mutakakun, koska pelkäsin, että kakki ei riitä isolle porukalle, mutta olisihan se riittänyt.
2-vuotiaan synttärikakku oli todella helppo, koska aika meni muita tarjoiluja pipertäessä ja 2-viikkoista vauvaa syöttäessä. Kakkuna oli helppo mustikkakku, johon tein reilummin kuorrutetta. Taisin laittaa sitä väliinkin yhden kerroksen verran. Päälle ripottelin keksimuruja ”hiekaksi”, muutaman dinosauruksenmunan ja pari pientä (hyvin pestyä) dinolelua. Lapselle tämä riitti oikein hyvin, vaikka itse en tietenkään ollut ihan kauhean ylpeä tuotoksestani. Joskus on vain laskettava rima sopivan alas ja keskityttävä tärkeämpiin asioihin!
Kevään juhlat lähestyvät, joten on aika julkaista resepti, jota toivottiin jo kauan sitten. Tarjosin voileipäkakkua viime kesänä ristiäisissä ja nyt toukokuussa poikien yhteissynttäreillä, mutta se sopii erinomaisesti ylioppilasjuhliin, rippijuhliin tai mihin tahansa juhlapöytään. Helppo voileipäkakku sisältää kaksi yksinkertaista täytettä: katkarapuskagenin ja kylmäsavulohitäytteen.
Voileipäkakun kokoaminen
Kokoan voileipäkakun aina vuokaan. Kelmutan vuoan, kokoan kakun sen sisään ja käännän kelmut kakun päälle. Kanneksi laitan leikkuulaudan, jolloin voileipäkakun päälle voi hyvin laittaa muitakin tarjottavia. Vuokaa on helppo liikutella ja se on kätevä nostaa jääkaappiin, joka on usein täynnä juhlien alla. Kakun voi koota myös suoraan tarjoiluvadille, mutta koen sen hankalaksi. En saa kakusta tiivistä ja siistiä, eikä sen peittäminen tai säilyttäminen ole kovin helppoa. Kumoan kakun suoraan tarjoiluvadille, poistan kelmun ja koristelen nopeasti. Helppoa!
Helpoimmillaan voileipäkakun voi tarjota myös vuokakakkuna, joka kootaan suoraan tarjoiluvuokaan. Kakku koristellaan siis vain pinnalta ja sitä lusikoidaan suoraan vuoasta. Tällainen voileipäkakku sopii hyvin esimerkiksi piknikille.
Paras voileipäkakku syntyy mielestäni täysjyväpaahtoleivästä, jossa on suuret viipaleet. Leikkaan reunat yleensä ohuelti pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuivatan reunat ja jauhan ne korppujauhoksi hävikin välttämäiseksi. Tässä vaiheessa teen myös yleensä pienen maistiaisen, eli laitan leivän reunapalalle teelusikallisen molempia täytteitä ja maistan kokonaisuutta. Täytteisiin on vielä helppo lisätä vaikkapa suolaa tai sitruunanmehua.
Jos reunoja ei leikkaa pois, kannattaa kostutuksen määrää hieman lisätä, jotta voileipäkakusta ei tule kuivaa. Voileipäkakku on helppo tehdä ja siinä on vaikea epäonnistua, mutta kostutusta pitää olla riittävästi. Liian kuiva voileipäkakku on.. No, kuivaa. Kun otan kakun jääkaapista ennen tarjoilua, sen pinnan pitää tuntua kostealta ja mehevältä, mutta ei tietenkään märältä.
Toast skagen -voileipäkakku
1 1/2 ps (à 535 g) täysjyväpaahtoleipää n. 1 dl vettä 1 rkl sitruunanmehua
Kylmäsavulohitäyte 150 g kylmäsavulohta 1 rs (180 g) yrttituorejuustoa 1 dl tilliä hienonnettuna 1 dl majoneesia n. 1 tl sitruunanmehua
Pinnalle 2 maustamatonta tuorejuustoa 1/2 dl turkkilaista jogurttia, majoneesia tai maitoa 50 g katkarapuja (sulatettuna ja valutettuna) 50 g kylmäsavulohta
*voit käyttää hyvin myös punasipulia, mutta koska muutamalle vieraallemme sipuli ei oikein maistu, käytin ruohosipulia.
Leikkaa paahtoleivistä reunat pois ohuelti. (Kuivata ja hienonna reunat korppujauhoksi). Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka (n. 22 x 32 cm) tuorekelmulla niin, että kelmua jää reilusti yli vuoan ulkopuolelle. Asettele leipäviipaleita vuoan pohjalle ja kostuta sitruunanmehulla maustetulla vedellä.
Sekoita pienessä kulhossa kylmäsavulohitäyte. Hienonna kylmäsavulohi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.
Sekoita toisessa kulhossa katkaraputäytteen ainekset.
Levitä leipien päälle kylmäsavulohitäytettä. Asettele sen päälle leipäviipaleita ja kostuta kerros sitruunavedellä pullasudin avulla. Levitä päälle katkaraputäyte. Asettele vielä kerros leipäviipaleita.
Käännä kelmu viimeisen leipäkerroken päälle, aseta leikkuulauta painoksi ja nosta kakku jääkaappiin mieluiten yön yli.
Avaa kelmut ja kumoa kakku tarjoiluvuoalle. Notkista tuorejuusto jogurtilla tai majoneesilla. (Voit halutessasi maustaa kuorrutteen esimerkiksi sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla). Levitä kuorrute kakun pinnalle ohueksi kerrokseksi. Koristele haluamallasi tavalla esimerkiksi kylmäsavulohiruusukkeilla, katkaravuilla, ruohosipulilla ja tillillä.
Huom! Kakusta riittää noin 20 hengelle, kun tarjolla on myös muuta suolaista. (Juhlissa oli 16 aikuista ja kakusta jäi yli noin 1/4).
Vinkki! Jos kaipaat kasvisvoileipäkakun reseptiä, kannattaa kokeilla tsatsiki-hummusvoileipäkakkua, jonka kehittelin muutama vuosi sitten K-ruoka -lehteen. Se on helppo ja sopii moneen makuun. Myös pinkki kasvisvoileipäkakku on kokeilemisen arvoinen. Molempien välissä on tsatsikia, joka sopii mielestäni erittäin hyvin voileipäkakun täytteeksi.
Voileipäkakun koristelu
Kuten olen varmasti aiemminkin maininnut, koristelen kakut (ja kaiken muunkin) mieluiten mahdollisimman rennosti ja helposti. Improvisoin koristelun usein hetkeä ennen vieraiden saapumista. Niin kävi tälläkin kertaa! Heittelin pinnalle pieniä kasoja katkarapuja ja lisäsin väleihin tilliä, pienilehtistä basilikaa ja syötäviä kukkia (orvokkeja). Siitä tuli ihan mun näköinen parin minuutin pikakoristelu! Alemmassa kuvassa on viime kesän ristiäiskakku, jonka myös koristelin pikaisesti samalla, kun pyysin vieraita käymään peremmälle. Ei siis kannata ottaa turhaa stressiä kakkujen koristelusta.
Reseptit toteutettu yhteistyössä @viamaailma kanssa. Tänä jouluna rosolli korvataan paahdetuilla juureksilla, jotka herkutellaan ihanan vaahdotetun fetan kanssa. Silli ja perunat tarjotaan sillikranssina ruskistetun voin kanssa. Uunivalmiit kasvikset näihin molempiin kypsyvät kätevästi samalla kertaa.
Mitä rosollin tilalle?
Rosolli oli vuosia meidän joulupöydän ”pakkopulla”. Itse tehty rosollikulho vaihtui ensin pieneen rasiaan valmista rosollia, mutta edelleen osa jäi syömättä. Olemmekin kokeilleet rosollin tilalle monenlaista, mm. uunirosollia, punajuuri-sinihomejuustopaistosta ja punajuuri-vuohenjuustopaistosta.
Tänä jouluna rosolli korvataan helpoilla, paistovalmiilla Via Kasvimaa kelta-ja raitajuurilla, jotka tarjotaan ihanan vaahdotetun fetan kanssa.
Uuunijuurekset ja vaahdotettu feta
1 rs (500 g) Via Kasvimaa Juuri ja juuri 1 pkt (200 g) fetaa 100 g maustamatonta tuorejuustoa tai paksua jogurttia (sitruunanmehua) viinisuolaheinää
Irrota muovikalvo ja paista juureksia 225-asteisessa uunissa noin 50 min tai kunnes ovat kypsiä.
Murustele feta kulhoon. Lisää tuorejuusto tai jogurtti ja vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää halutessasi hieman sitruunanmehua. Levitä mousse lautaselle. Asettele päälle juurekset ja viinisuolaheinää.
Sillikranssi
Jostain syystä silli meinaa jäädä muiden ihanien kalaruokien jalkoihin. Siispä ajattelin tarjota sen tänä jouluna kauniin sillikranssin muodossa. Ruotsalaisten juhannusjuhlista lainattu idea jouluisena versiona.
Sillikranssi on todella helppo toteuttaa Via Kasvimaa Pikkuset -pikkuperunoilla, koska ne kypsyvät kätevästi uunissa samaan aikaan juuresten kanssa. Perunat on valmiiksi maustettu mm. valkosipulilla ja timjamilla.
Kranssiin asetellaan:
Uunissa paahdettuja Via Pikkuset -pikkuperunoita
Pannulla voissa paistettua saaristolaisleipämurua
Keitettyjä kananmunia
Punasipulia
Ranskankermaa
Mätiä
Tilliä
Ruskistettua voita (ohje alla)
(Graavilohiruusukkeita)
Ruskistettu voi
Lämmitä voita (noin 50 g) paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä. Voi sulaa pikkuhiljaa ja alkaa paahtua. Siitä nousee ihana, vähän pähkinäinen tuoksu. Mitä tummemmaksi paahdat voin, sitä enemmän siihen tulee makua. Sekoittele välillä. Tarkkaile lämpötilaa, etenkin induktiolieden kanssa kannattaa olla tarkkana. Nosta kattila levyltä ja anna voin tasaantua hetki. Voit siivilöidä voin tai kaataa sen varovasti toiseen astiaan, jolloin proteiinihiput jäävät kattilan pohjalle.
Ajattelitko leipoa korvapuustipäivän (4.10.) kunniaksi pullaa? Tai etsitkö sopivaa reseptiä laskiaispullille? Ihanan pehmeät pullat syntyvät riittävällä vaivaamisella ilman taikinaan lisättyä kananmunaa. Tuoreita pullia on vaikea vastustaa!
Pullataikinan pohjana käytän luotettavaa reseptiä, joka on vanha, hyväksi havaittu ja lukuisia kertoja testattu. Resepti löytyy Pirkka vehnäjauhopakkauksesta ja tietysti K-ruoan verkkosivuilta. Omaan pullataikinaani olen tehnyt pieniä muutoksia. Jätän kananmunan taikinasta pois, jotta pullista tulee varmasti pehmeitä. Pullataikina onnistuu oikein hyvin ilman kananmunaa! Toisinaan laitan hieman vähemmän suolaa (1 tl) ja nesteenä käytän useimmiten kaurajuomaa. Leivon myös usein hetken mielijohteesta, joten käytän lähes aina kuivahiivaa.
Pehmeä pullataikina
5 dl maitoa tai kaurajuomaa 50 g hiivaa (tai 2 ps kuivahiivaa) 1 1/2 tl suolaa 2 dl sokeria 1 rkl kardemummaa 13-14 dl vehnäjauhoja 200 g voita tai margariinia (huoneenlämpöistä)
Lisäksi kananmuna* voiteluun raesokeria koristeluun
Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva nesteeseen. (Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä neste hieman lämpimämmäksi ja sekoita hiiva suoraan nesteeseen tai pieneen määrään jauhoja.)
Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen, vaivaa samalla taikinaa käsin tai yleiskoneella.
Jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa lisää huoneenlämpöinen rasva. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Taikina saa olla pehmeää.
Kohota taikinaa liinan alla noin 15 minuuttia.
Vaivaa taikinaa pöydällä ja leivo pulliksi. Voitele kohonneet pullat ja koristele raesokerilla. Paista pitkot 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia ja pikkupullat 225-asteisessa uunissa 7-10 minuuttia.
*) Voit korvata kananmunan esimerkiksi kaurajuomalla, siirappi-vesiseoksella, sokeri-vesiseoksella tai maidolla.
Korvapuustit: Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ohuiksi levyiksi. Levitä levyille noin 100 g rasvaa, 1 dl sokeria ja 2 rkl kanelia. Kääri tiukasti rullille ja jätä saumapuoli alaspäin. Leikkaa rullat terävällä veitsellä vinottain kolmikulmaisiksi paloiksi. Nosta palat niin, että kapeampi sivu tulee ylöspäin. Paina sormilla palat lyttyyn niin, että kapea kohta painuu lähes pöytään saakka. Näin leikkauspintojen pitäisi kääntyä sivuille.
Huom! Jos teet korvapuusteja, voit halutessasi tehdä niitä varten pullataikinan hieman vähemmällä rasvalla (noin 150 g).
Huom! Kuvissa näkyviin korvapuusteihin ripottelin tarkoituksella todella vähän raesokeria, sillä söimme niitä taaperon kanssa ja halusin minimoida turhan sokerin. Myös täytteessä on tällä kertaa vähemmän sokeria.
Porkkanakakku on parasta! Ja koska tykkään oikaista mutkat suoriksi, tämä ihanan mehevä porkkanakakku syntyy sekoittamalla ainekset yhteen. Et siis tarvitse edes vatkaimia! Porkkanoiden raastamisen jälkeen kakku on uunivalmis hetkessä.
Tarjosin porkkanakakkua pojan 2-vuotissynttäreillä. Kakku sai kovasti kehuja ja sen reseptiä on moni pyytänyt. Toivottavasti pidät! Porkkanakakku on todella mehevä ja herkullinen. En kuitenkaan viitsinyt nimetä sitä maailman parhaaksi porkkanakakuksi, koska niitä näyttää olevan jo aika monta. Taivaallinen on varmaan ihan riittävän hyvä, eikö?
Porkkanakakku on helppo ja nopea valmistaa, sillä sen taikina vain sekoitetaan. Kakun leipomisessa ei siis tosiaan tarvitse edes vatkaimia. Työläin vaihe on porkkanoiden kuoriminen ja raastaminen, mutta sen jälkeen kakku on valmis hetkessä.
Ps. Taivaallinen porkkanakakku on myös vegaaninen. Gluteenittoman saat vaihtamalla jauhot gluteenittomiin, mutta valitettavasti en ole ehtinyt testaamaan gluteenitonta versiota.
Pinnalle: 1 1/2 dl tomusokeria 1 rs (200 g) maustamatonta tuorejuustoa tai kasvipohjaista vastaavaa tuotetta (50 g voita tai margariinia sulatettuna, ei pakollinen)
Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (noin 20×30 cm).
Paista 175-asteisessa uunissa noin 35min. Anna jäähtyä.
Sekoita kuorrutteen ainekset lusikalla kulhossa. (Lisää halutessasi voi tai margariini, onnistuu hyvin myös ilman.). Levitä porkkanakakun päälle ja nauti!
HELSINKITCHEN 