Vappu ja munkit

Mitä olisi vappu ilman munkkeja?

Äiti leipoo perinteisesti joka vuosi ison kasan munkkeja. Niiden vuoksi vappuna on aina päästävä kyläilemään kotona, joten munkkikasa kerää ”lapset” kätevästi saman katon alle. Eihän niitä voi vastustaa. Tuoreet, itse tehdyt munkit ovat syntisen hyviä!

Vappumunkit valmistetaan pullataikinasta ja uppopaistetaan kuumassa öljyssä. Uppopaistaminen ei ole vaikeaa, mutta useimpia se vähän jännttää. Munkkien paistaminen on siis melko helppoa, mutta kuuman öljyn kanssa kannattaa olla varovainen.

img_8237

 

Munkkien paistaminen

  • Paista munkit mieluiten valurautapadassa tai -pannulla. Valurauta varaa hyvin lämpöä.
  • Ota esiin kattilaan tai pannuun sopiva kansi. Jos öljy kuumenee liikaa ja leimahtaa tuleen, se pitää tukahduttaa. Älä missään nimessä sammuta liekkejä vedellä!
  • Sulje liesituuletin. Jos öljy kuumenee liikaa ja leimahtaa, liesituuletin saattaa imaista liekit ja aihettaa isomman palon.
  • Käytä mahdollisuuksien mukaan digitaalista paistomittaria. Seuraa öljyn lämpötilaa ja huolehdi, ettei se nouse yli 180 asteen. Jos mittaria ei ole käytettävissä, savuava öljy kertoo liian kuumasta lämpötilasta. Liian kuumassa öljyssä munkit tummuvat nopeasti, mutta jäävät sisältä raa’aksi.
  • Rasva laitetaan kuivan paistoastian pohjalle, sillä pienikin vesitilkka aiheuttaa räiskymistä. Rasvaa riittää noin 5-10 cm kerros.
  • Rasvan kuumuutta voi kokeilla taikinapalalla. Jos se tulee minuutissa kauniin ruskeaksi, lämpötila on sopiva eli noin 180 °C. Liian kuuma öljy savuaa.
  • Upota kypsennettävät munkit rasvaan ja paista ne kauniin ruskeiksi. Kääntele munkkeja kypsentämisen aikana, jotta ne kypsyvät tasaisesti
  • Nosta valmiit munkit paistamisen jälkeen reikäkauhan avulla talouspaperin päälle valumaan
  • Munkit sokeroidaan lämpiminä. Jos haluat pakastaa munkit, munkit kannattaa pakastaa ennen sokeroimista ja sokeroida vasta sulatuksen jälkeen.
  • Voit säästää öljyn ja paistaa siinä uudelleen munkkeja. Säilytä öljy viileässä ja valolta suojattuna. Öljyä ei saa kaataa viemäriin, joten kaada se esimerkiksi muovipulloon ja hävitä sekajätteiden mukana.

Simaa ja munkkeja – vai ehkä sittenkin donitseja?

Tänä vuonna on noussut trendiksi erilaiset itse tehdyt donitsit. Jos saan kutsuttua kavereita tuhoamaan lopputuloksen, ajattelin kokeilla donitsien leipomista. Niiden taikina muistuttaa enemmän sekoitettavaa kakkutaikinaa ja ne kypsennetään uunissa donitsipellillä.

Ristiäistarjoiluja

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.” (Suojelusenkeli)
Isosiskoni on varsinainen kakkutaituri, kuten kuvista näkyy.
Perheessämme on ollut tänä syksynä paljon onnea. Pikkuveljeni sai pienen tyttövauvan 12.8. ja pikkusiskoni tytär syntyi 20.8. Serkuksille tuli ikäeroa kahdeksan päivää, joten ristiäisiäkin vietettiin viikon välein. Minusta tuli veljeni tytön sylikummi. Olen todella onnellinen ja ylpeä, sillä hän on ensimmäinen kummilapseni! Isosiskostani tuli toisen tytön kummi, joten saimme onneksi molemmat oman pienen kummitytön. 🙂
Isosiskon taiteilema ristiäiskakku, pikkusiskon leipomia pikkuleipiä.

Ristiäistarjoilut teimme talkoovoimin. Isosiskoni on todella taitava koristelemaan kakkuja, kuten kuvista näkyy. Jätämme suosiolla kakkutaituroinnin hänelle 🙂 Minä saan usein tehtäväkseni suolaiset tarjoiltavat, kuten tälläkin kertaa.

Kummityttöni juhliin tein lihatäytteisen voileipäkakun (ohje tulossa myöhemmin) ja kylmäsavulohella täytetyn tuulihatturullan. Lisäksi tein cakepopseja ja herrasväen pikkuleipiä. Kummityttöni isä, eli veljeni, leipoi ihanan valkosuklaajuustokakun, jonka pinnalla oli mustaherukoita. Hän valmisti myös katkarapu skagen -leipäsiä. Kuvassa (alla) näkyy myös siskoni lehtikaali-vuohenjuustopiirakka.

Kummityttöni ristiäistarjoilut olivat yksinkertaiset mutta maukkaat.

Kuten kuvasta näkyy, pipertäminen ei ole minun parhainta osaamistani. Jätän sen siksi suosiola siskoni tehtäväksi, etenkin silloin, kun kyseessä on jokin isompi juhla. Näissä ristiäissä oli onneksi läsnä vain oma perhe ja tietysti toiset isovanhemmat vauvan äidin puolelta. 🙂

Cakepops ja sydänpikkuleivät (herrasväen pikkuleivät)

Cakepopsit eli kakkutikkarit valmistin pakastamistani suklaisista muffineista (8 isoa muffinia):
-Sulatin muffinit, murustelin ne kulhoon ja sekoitin niistä massan maustamattoman tuorejuuston kannsa.
-Pyörittelin palloiksi, työnsin niihin puolitetut varrastikut ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
-Sulatin noin 200 g tummaa suklaata ja dippasin kakkutikkarit suklaaseen. Ripottelin pinnalle erilaisia strösseleitä ja kaakaojauhetta, sillä strösselit loppuivat kesken kaiken.

Herrasväen pikkuleivät

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl vanilliinisokeria

1. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Yhdistä kuivat aineet kulhossa ja siivilöi taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi.
2. Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla ohueksi. Ota sydänmuotilla kuvioita kuten piparkakkuja tehdessä ja siirrä pikkuleivät pellille leivinpaperin päälle.
3. Paista pikkuleipiä noin 10 minuutin ajan 175-asteisessa uunissa. Koristele jäähtyneinä. Voit halutessasi täyttää pikkuleivät hillolla tai marmeladilla ja painaa kaksi pikkuleipää yhteen. Itse tein yksinkertaisia.

Pikkuleivät koristelin strösseleillä ja pikeerillä. Nimeä ei ollut tiedossa, muuten pikeerillä olisi voinut tehdä nimellä varustettuja pikkuleipiä. Pikeeri on valkuaisesta, tomusokerista ja sitruunamehusta sekoitettavaa koristeluainetta. Muistuttaa tomusokerikuorrutusta, mutta on paljon kovempaa ja kestävämpää. Hyvät ohjeet ja lisätietoa löydät täältä.

Pikeeri

1/4 valkuainen
1 1/2 dl tomusokeria
3 tippaa sitruunanmehua tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista. Jatka vatkaamista vielä hetken aikaa. Siirrä pikeeri pursotinpussiin, käytä tarkkuutta vaativiin koristeluihin mahdollisimman pientä tyllaa. Oma pieninkin tyllani oli liian suuri, joten seuraavaa kertaa varten on hankittava vielä pienempi.

Tuulihatturulla on mehevä ja maukas. Suosittelen kokeilemaan!
Voileipäkakku sai pikakoristelun 15 minuuttia ennen vieraiden saapumista, ja sen kyllä huomaa.

Vieraat yllättivät saapuessaan paikalle vähän odotettua aiemmin. Näin ollen viimetinkaan jättämäni voileipäkakun koristelu meinasi jäädä kokonaan tekemättä. Koristelu kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, vaikka itse voileipäkakku kannattaakin koota ennakkoon jääkaappiin odottamaan ja kostumaan.

Suolaisten piirakoiden suosio on taattu tilanteessa kuin tilanteessa.

Leivoin toisiin ristiäisiin pari suolaista piirakkaa: pinaatti-fetapiirakan ja poro-sienipiirakan. Linkistä pääset suolaisten piirakoiden resepteihin. Piirakoita on helppo muunnella. Täytteet kannattaa miettiä siten, että tarjolla olisi myös kasvisvaihtoehto. Teen siksi usein mieluummin kaksi eri piirakkaa kuin yhden ison.

Ristiäislahja

Risitäislahja aiheutti minulle paljon päänvaivaa. Halusin antaa jotain pysyvää, mutta en perinteistä kummilusikkaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon; kastehelmet, vauvasormus, valokuvakehykset, rasiat, säästölippaat ja vaikka mitä muuta. Ostin kummitytölleni pitkän pohdinnan jälkeen kummilahjaksi Kalevalakorun Siivet.

Siipien suojassa on turvallista kulkea. Lapselle enkelin siipien suojelu on erityisen tärkeää. Pienokaiselle koru toivottaa hyvää matkaa sekä muistuttaa aina, kuinka ainutlaatuinen hän on. Siipien voima kannattelee elämän kaikissa vaiheissa. Iloissa, suruissa ja elämän suurissa muutoksissa Siivet-sarjan herkät korut antavat turvaa ja onnea.” Design Saija Saarela.

Suolainen piirakka maistuu kaikille

Tänä syksynä perheessämme on vietetty iloisia juhlia. Perheeseemme syntyi kaksi tyttöä elokuussa, kun siskoni ja veljeni saivat suloiset pienet tyttövauvat. Serkkutytöt syntyivät kahdeksan päivän ikäerolla. Leivoin siskon tytön ristiäisiin pyynnöstä pari suolaista piirakkaa. Tein pinaatti-fetapiirakkaa ja poro-sienipiirakkaa. Tein molempiin piirakoihin saman pohjan, joka on mielestäni ihanan rapea ja maukas. Molemmat saivat kovasti kehuja, joten reseptit uskaltaa julkaista 🙂 

 
Pinaatti-fetapiirakka
 

Pinaatti-fetapiirakka

 

  • 2 ps (à 150 g) pakastepinaattia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ripaus juustokuminaa
  • ripaus suolaa ja mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • 2 kanamunaa
  • 1 pkt (200 g) salaattijuustoa tai fetaa
  • 100 g juustoraastetta

Pohja

  • 2dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 100g voita
  • 1/2 dl vettä
1. Valmista ensin pohja sekoittamalla jauhot, suola ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Lisää vesitilkka ja sekoita taikina tasaiseksi.
2. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja siirrä vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Valmista seuraavaksi täyte: Hienonna valkosipulinkynsi. Sulata pinaatti kattilassa ja lisää valkospuli pinaatin joukkoon. Mausta ja maista.
4. Kaada pinaattitäyte pohjan päälle. Ripottele pinnalle kuutioitu feta. Sekoita kanamunat ja kerma keskenään. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi juustoraaste piirakan pinnalle. Voit halutessasi rouhia pintaan hieman mustapippuria.
5. Paista uunin alaosassa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja piirakka on saanut kauniin värin pintaan.

 

 

Poro-sienipiirakka 

  • 150 g savuporo-tai riistarouhetta
  • n. 1 litra sieniä (käytin suppilovahveroita)
  • 1 sipuli
  • ripaus pippuria
  • ripaus timjamia
  • 2 dl kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 100 g juustoraastetta

Pohja

  • 2dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 100g voita
  • 1/2 dl vettä
1. Valmista ensin pohja sekoittamalla jauhot, suola ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Lisää vesitilkka ja sekoita taikina tasaiseksi.
2. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan (tässä Teema-vati) ja siirrä vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Valmista seuraavaksi täyte: Kuullota hienonnettu sipuli pannulla tilkassa öljyä. Lisää sienet joukkoon ja paista, kunnes sienistä on haihtunut suurin osa nesteestä. Lisää pororouhe ja mausteet.
4. Levitä täyte pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja kerma keskenään, kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.

5. Paista uunin alaosassa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja piirakka on saanut kauniin värin pintaan.

Poro-suppilovahveropiirakka näyttää kuvassa synkältä tumman täytteen vuoksi. Onneksi maku oli oikein herkullinen.

Tosi helppo omenapiirakka

 
Helpoista helpoin omenapiirakka syntyy lapsuudestani tutulla reseptillä. Ala-asteella vierailin paljon parhaan ystäväni luona, ja teimme tätä piirakkaa syksyisin lähes joka kerta koulun jälkeen. Kirjoitin reseptin kaverini luona paperilapulle, joten sen alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla. Ohje oli hänen äitinsä reseptivihossa. Kiitos siitä, sillä resepti on ollut tähän päivään asti ahkerassa käytössä!

 Omenapiirakka

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl piimää tai kermaviiliä
75 g voita
1 kananmuna
Piirakan pinnalle:
4-6 omenaa
2 tl sokeria
1 tl kanelia
1. Huuhtele omenat ja poista siemenkodat. Viipaloi omenat kuorineen ohuiksi viipaleiksi. Sulata voi.2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kulhoon piimä tai kermaviili, jäähtynyt voi sekä kananmuna. Sekoita. 
3. Kaada taikina piirakkavuokaan ja asettele pinnalle omenaviipaleet. Ripottele pintaan kaneli ja sokeri. 
4. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia. Piirakka maistuu parhaalta lämpimänä kylmän jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Huom! Piirakkapohja toimii hyvin myös erilaisten marjapiirakoiden tai raparperipiirakan pohjana. Maitotuotteeksi sopii maustamaton jogurtti, piimä, viili, kermaviili tai muu hapanmaitotuote. Myös kasviperäinen tuote sopii hyvin, kunhan se on riittävän hapan. Olen testannut piirakassa voin tilalta myös öljyä. Öljy toimii hyvin, piirakasta tulee ihanan pehmeä. Maun puolesta voi on kuitenkin ehdottomasti parempi.