Stracciatella on burratan sydän: täyteläinen yhdistelmä revittyä mozzarellaa ja kermaa. Italiassa stracciatellaa myydään kaupassa valmiina, mutta Suomessa sitä löytyy harvemmin. Tiesitkö, että voit valmistaa herkullisen kermaista stracciatellaa helposti myös itse?
Burrata tehdään mozzarellasta: juustomassasta venytetään pussukka, joka täytetään. Burratan sisältä valuva ihanan kermainen täyte on mozzarellan ja kerman sekoitusta, stracciatellaa.
Itse tehty stracciatella
Stracciatellan korvike on helppo tehdä itse: tarvitset vain mozzarellaa ja kermaa. Laitoin itse tähän 2 mozzarellapalloa ja 1 dl kuohukermaa, mutta voit lorauttaa koko purkin kermaa, jos tahdot löysempää. Revi mozzarella paloiksi käsin tai kahden haarukan avulla. Pinnalle ripaus suolaa, ja stracciatella on valmista!
Mihin stracciatellaa käytetään?
Stracciatellaa voit laittaa melkein mihin vain: täytettyihin leipiin, pizzan päälle (paistamisen jälkeen), pinsan päälle, risottoon, pastaan tai salaattiin.
Jos et ole vielä maistanut ja tykkäät mozzarellasta, tätä kannattaa ehdottomasti testata!
Ps. Kyllä, stracciatella on myös tunnetun italialaisen jäätelön nimi. Stracciatella on maitojäätelöä, jossa on suklaahippuja.
Kasvaako pihallasi lipstikka? Tai oletko koskaan edes maistanut lipstikkaa? Kannattaa ehdottomasti tutustua! Lipstikkapesto ja siitä valmistettu lipstikkarisotto on hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi kokeiluksi. Päälle valutettu ihana burrata tekee risotosta taivaallisen kermaista!
Lipstikka on perinteinen maustekasvi, mutta monille silti aika vieras tuttavuus. Se on vahvavartinen, monivuotinen yrtti, joka kasvaa helposti melko suureksi.
Lipstikka tuoksuu vähän selleriltä, mutta sitä ei kannata säikähtää. Maku on ihana, hieman purjon ja persiljan tyyppinen, umaaminen. Lipstikkaa onkin käytetty perinteisesti esimerkiksi lihaliemikuutioissa.
Istutin lipstikan pihaan jo pari vuotta sitten, ja se on kasvanut tosi hyvin. Se nousee maasta keväällä ensimmäisten joukossa. Olen tehnyt siitä joskus jotain, mutta vasta nyt testasin risottoa, josta tuli aivan ihanaa! Risoton päälle lisätty burrata toi siihen tietenkin ihanasti kermaisuutta, mutta sen tilalle voit laittaa parmesaania tai vaikkapa nokareen ranskankermaa.
Vinkki! Risottoa varten neuvotaan yleensä keittämään erikseen kasvisliemi, mutta mä usein oikaisen näin: murennan risottoon liemikuution ja lisään kiehuvan veden erikseen. En ole huomannut maussa eroa.
Lipstikkarisotto ja burrata
2 rkl oliiviöljyä 1 sipuli tai 1 pss pakastesipulikuutioita 2 valkosipulinkynttä 3 dl risottoriisiä 2 dl valkoviiniä n. 8 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1-1,5 dl lipstikkapestoa ripaus suolaa ja mustapippuria 1 burrata
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy isolla paistinpannulla. Kuullota sipuli. Lisää riisi ja kuullota vielä hetki.
Lisää valkoviini. Kuumenna vesi vedenkeittimellä kiehuvaksi.
Murenna pannulle liemikuutio ja lisää kiehuvaa vettä noin 1 dl kerrallaan. Sekoittele. (Kuumenna vesi kiehuvaksi uudestaan vedenekeittimellä, jos se ehtii jäähtyä.) Lisää vettä vasta, kun edellinen on imeytynyt riiseihin.
Tee riisin kypsyessä lipstikkapesto. Kun riisi on kypsää, sekoita pesto risottoon. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoa lipstikkarisotto burratan kanssa.
Lipstikkapesto
n. 5 dl tuoretta lipstikkaa hienonnettuna 3/4 dl oliiviöljyä 1 dl parmesaania raastettuna ½ dl auringonkukansiemeniä rioaus suolaa
Hienonna lipstikka öljyn kanssa sauvasekoittimella tai tehosekottimella
Lisää parmesaaniraaste, auringonkukansiemenet ja suola. Sekoita tasaiseksi, mutta jätä vähän sattumia.
Italiassa asuessamme halusin ehdottomasti oppia tekemään italialaisia ruokia myös kotona. Haluaisitko sinäkin? Pasta carbonara on yksi lemppareistani, joten sitä harjoiteltiin moneen kertaan. Carbonara on varsinaista arjen pikaruokaa, joten se kannattaa ottaa haltuun!☺️
Carbonara valmistuu vain viidestä raaka-aineesta: possun poskesta (guanciale), kananmunista, pecorinosta, parmesaanista ja mustapippurista. Ja tietenkin laadukkaasta pastasta! Aito italialainen carbonara tehdään aina ilman kermaa.
Guancialea voi olla hankala löytää Suomesta, joten (ei kerrota tätä italialaisille!) sen sijaan voi pakon edessä laittaa myös pancettaa tai pekonia. Kumpikaan niistä ei kuulu aitoon carbonaraan, mutta minkäs teet! Lihaa varataan noin 50-100g/ruokailija.
Parmesaania ja pecorinoa kannattaa laittaa suhteessa 70-30 tai 50-50. Juustoa varataan noin 70-80g/ruokailija.
Kananmunia neuvotaan usein laittamaan yksi per ruokailija, ja monesti lisätään lisäksi yksi keltuainen. En kuitenkaan halua heittää valkuaista hukkaan, joten olen laittanut aina kokonaisia kananmunia, joskus yhden ylimääräisen.
Pastaa keitetään noin 100g per ruokailija. Valitse laadukasta pastaa (esimerkiksi Rummo) tai vastaava. Pasta keitetään reilussa vesimäärässä, jossa on reilusti suolaa. Muista noudattaa pastan keittoaikaa, eli älä kypsennä pastaa liikaa! Al dente tarkoittaa sopivan kypsää, pinnalta pehmeää, mutta sisältä vielä napakkaa. Maista! Älä heitä pastaa seinään.
Kermaisuutta lisätään pastan keitinvedellä, mutta sitä ei kannata lisätä liikaa. Osa lisää keitinveden ”carbonaracreman” joukkoon, toiset vasta lopuksi valmiin pastan joukkoon. Tärkeintä on, ettei lisätty keitinvesi ole enää kiehuvan kuumaa. Muuten kananmuna kypsyy ja muuttuu munakokkeliksi.
Meinaatko testata?
Huom! Tässä ei voi epäonnistua, mutta tarkkana kannattaa olla. Sanottakoon vielä, että carbonaran tekemiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa. Näin opettelin sen, mutta on myös muita tapoja.
Pasta carbonara (2 annosta)
3 kananmunaa* n. 150 g pecorinoa ja parmesaania raastettuna (suhde 70-30) mustapippuria n. 100-150 g guancialea kuutioituna n. 200 g pastaa
Sekoita kananmunat, juustoraasteet ja mustapippuria oman maun mukaan. (=”carbonara crema”)
Ruskista guanciale rapeaksi pannulla. Keitä sillä aikaa pasta kypsäksi reilusti suolatussa vedessä.
Siirrä guanciale pois pannulta reikäkauhan tai lastan avulla. Nostele pasta pannulle rasvan joukkoon. Lisää tilkka keitinvettä ja sekoittele. Lisää lopuksi carbonara crema ja sekoita tasaiseksi.
Lisää joukkoon guanciale ja annostele pasta lautasille. Ripottele pinnalle parmesaania ja mustapippuria.
*Lisää halutessasi 2 kananmunaa ja 1 keltuainen tai pelkästään 3 keltuaista. Itse käytän kokonaisia kananmunia.
Haaveiletko talvesta ulkomailla? Niin haaveilin minäkin, joten tilaisuuden tullen olin heti valmis, tai ainakin valmis tekemään kaikkeni, että pääsisimme lähtemään. Haaveilemisen lisäksi lähteminen vaati aika paljon selvitystyötä, järjestelyä, rohkeutta ja ripauksen tuuriakin. Kerron lyhyesti miten onnistuimme lähtemään talveksi ulkomaille perheen kanssa.
Olen ollut opiskelijavaihdossa Espanjan Valenciassa 2009-2010. Siitä lähtien olen ajatellut, että jos joskus elämässä tulee vielä tilaisuus, haluaisin asua ulkomailla edes pienen pätkän. Siispä tein kaikkeni, jotta pääsisimme lähtemään mukaan mieheni työkomennukselle Roomaan. Meillä on 2- ja 4-vuotiaat lapset, joista pienemmän kanssa olen vielä kotona. Jatkoin hoitovapaata, sillä hän täyttää vasta huhtikuun lopussa 3 vuotta ja ehdimme palata Suomeen ennen sitä. Vanhempi aloitti vasta tammikuussa 2024 päiväkodin, joten hänen kannalta lähteminen oli myös helppoa. Kun lapset eivät ole vielä koulussa, lähteminen on helppoa. Tarvittiin kuitenkin myös tuuria, sillä ilman hoitovapaata en usko, että olisimme pystyneet lähtemään.
Omakotitaloa emme halunneet jättää talveksi tyhjilleen, ja pohdimmekin sen vuokraamista ulkopuoliselle. Lopulta saimmekin sovittua niin, että miehen veli muutti taloomme asumaan talven ajaksi. Tämä oli meille ehkä suurin yksittäinen asia, joka stressasi ennen lähtöä. Olemmekin ihan hurjan kiitollisia, että tämä järjestyi näin!
Kaikki tiet vievät Roomaan
Vastoin kaikkia neuvoja ja pelotteluita, lähdimme Roomaan autolla. Voin tehdä automatkasta erillisen postauksen, jos sellainen kiinnostaa? Ainakin itse sain valtavasti apua blogikirjoituksista, kun suunnittelin reissua. Päätimme lähteä autolla, jotta saisimme tavarat helposti ja pääsisimme tekemään viikonloppureissuja kätevästi. Auton vuokraaminen olisi ollut vaihtoehto, mutta turvaistuinten raahaaminen ei houkutellut. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi, sillä auto on ollut ahkerassa käytössä ja olemme nähneet sen vuoksi vaikka mitä! Viikonloppureissuista kerron myös myöhemmin erillisissä postauksissa.
Kovasti peloteltiin kolhuilla ja naarmuilla, joita Italiassa tulisi varmasti. Autovarkailla peloteltiin myös, turistien autoihin murtaudutaan ensimmäisenä. Peloteltiin myös ruuhkilla, sekopäisillä ajotavoilla ja kalliilla pysäköintimaksuilla. Tähän mennessä näistä kaksi on pitänyt paikkansa: ruuhkat ja roomalaisten sekopäiset ajotavat! Täällä on kyllä nähty sellaisia suorituksia, että välillä ei voi kuin nauraa. Pysäköidä voi myös ihan mihin tahansa, joten on varmasti vähän totuttelemista, kun palaamme Suomeen.
Automme on siis säilynyt ehjänä, eikä sitä ole varastettu, vaikka olemme pysäköineet sitä kadunvarressa nyt syyskuusta lähtien. Pysköinti tässä keskustan ulkopuolella on pitkälti maksutonta. Yhtenä päivänä jouduimme laittamaan maksulliselle paikalle, kun paikkaa ei löytynyt. Paikan löytäminen on kyllä todella tuskallista, joten helpolla autoa ei pysäköi Roomassa mihinkään, edes maksulliselle paikalle (paitsi ehkä maksulliseen parkkihalliin?).
Asunnon vuokraaminen Roomasta
Lähdimme Roomaan niin, ettei meillä ollut vielä asuntoa. Tällä komennuksella perheet eivät yleensä ole mukana, joten asunnon hankinta (ja maksaminen) on omalla vastuulla. Asunnon vuokraaminen etukäteen Suomesta käsin osoittautui sen verran hankalaksi ja riskialttiiksi, että päätimme lähteä etsimään asuntoa paikan päälle. Koska syyskuussa oli vielä ihanan kesäinen ilma, varasin meille ensimmäisiksi kahdeksi viikoksi pienen mökin campingalueelta. Fabulous Village on noin 30 minuutin matkan päässä Roomasta. Siellä oli valtava uima-allasalue, pari kahvilaa ja ravintolaa ja leikkipuisto lapsille. Campingalueet Etelä-Euroopassa ovat aika eri tasoa, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.
Viihdyimme pienessä mökissämme tosi hyvin. Ainoa miinuspuoli oli se, että miehen työmatka oli melko pitkä. Hän kulki autolla töihin, mutta jäi iltapäivällä usein ruuhkiin ja tuli kotiin vasta klo 18 aikaan. Päätimme siitä huolimatta jatkaa campingalueella vielä melkein toiset kaksi viikkoa, sillä alueessa oli muuten niin paljon hyviä puolia lasten kanssa oleiluun.
Asunnon etsiminen oli myös Roomasta käsin hankalaa. Netissä olevista ilmoituksista sanotaan suurimman osan olevan huijauksia, joten tarkkana saa olla. Airbnb on helppo ratkaisu, mutta kallis. Lopulta päätimme pätkiä syyskauden osiin. Muutimme campingalueelta kolmeksi viikoksi Airbnb -asuntoon aivan miehen työpaikan viereen. Sen jälkeen asuimme 6 viikkoa työsuhdeasunnossa. Jouluna kävimme Suomessa ja uutena vuotena muutimme Airbnb -asuntoon, jossa olemme loppuajan maaliskuun loppuun asti.
Rooma lasten kanssa
Ennen lähtöä selailin paljon nettiä, blogeja ja FB-sivustoja, ja yritin selvittää millaista arki Roomassa saattaisi olla pienten lasten kanssa. Tiesin, että viihtyisin ja sopeutuisin itse, mutta olin vähän huolissani siitä, miten saisin päivät kulumaan lasten kanssa ja miten pääsisin kulkemaan heidän kanssa suurkaupungissa julkisilla.
Minulle sanottiin etukäteen, ettei Roomassa ole oikein mitään tekemistä pienten lasten kanssa. Sanottiin, että leikkipuistoja ei oikein ole ja ne mitä on, ovat surkeita (tai siis oikeastaan sanottiin, että ne on ihan pas**ja). Olin ensin tosi surullinen ja vähän ahdistunutkin saamistani kommenteista, mutta onneksi sain myös ihania kannustusviestejä Roomassa asuvilta tai asuneilta äideiltä. Niiden vuoksi päätin, että ainakin yritetään. Jos emme viihdy tai keksi tekemistä, voisimme aina palata kotiin. En kuitenkaan millään uskonut, että kurahousut ja toppahaalarit houkuttelisivat niin paljon, että palaisin maitojunalla kotiin. Päiväkotia on kieltämättä ollut välillä ikävä, kun 4-vuotiaan uhma oli pahimmillaan. 🙂
Olin oikeassa. Suomen talvi ei todellakaan ole houkutellut hetkeäkään. (No okei, pari ihanaa Lapin maisemaa somessa on kyllä saanut haikailemaan vähän laskettelemaan, mutta ensi talvena sitten!). Olemme viihtyneet Roomassa todella hyvin. Rooma on osoittautunut yllättävän monipuoliseksi kaupungiksi myös pienten lasten kanssa. Leikkipuistoja on myös paljon, ja pääosin ne ovat hyvässä kunnossa. Lapsiystävällisten paikkojen etsiminen on vaatinut aikamoista salapoliisityötä, mutta olen siinä aika hyvä. Sen lisäksi on vaatinut myös pitkää pinnaa ja kiireettömyyttä, sillä kulkeminen ei todellakaan ole aina helppoa lasten kanssa. Asuinpaikalla on siis iso merkitys!
Lasten kanssa on ollut toki myös pitkiä päiviä, kun on satanut vettä tai olen ollut puolikuntoinen. Onnistuin esimerkiksi saamaan jalkaani jonkinlaisen marssimurtuman syksyllä, ja linkutin itkua pidätellen lähimpään leikkipuistoon lasten kanssa. Helppoa ei siis ole aina ollut, mutta ei se on helppoa aina kotona Suomessakaan! Moni varmasti tietää tunteen, jos on saanut viihdyttää 2- ja 4-vuotiaita pienessä asunnossa esimerkiksi huonon sään tai sairauden vuoksi. Siinä saattaa joutua pari kertaa laskemaan kymmeneen, näin lempeästi sanottuna. Lapset ovat olleet tosi terveitä täällä, sairastuivat vain jouluaattona Suomessa käydessämme.
Ajattelin kertoa vähän meidän arjesta ja viikonloppureissuista Rooman ympäristössä. Olisi kiva kuulla kommentteja tai kysymyksiä, joten kerro ihmeessä mitä haluaisit tietää!
Mitä se maksaa?
Taloudellisesti ulkomaille muuttaminen juuri nyt ei ole millään lailla kannattavaa, mutta kerrankos sitä täällä eletään. Isäni menehtyi aivan yllättäen 65-vuotiaana meidän lähtöä edeltävänä syksynä (tästä syystä blogikin on jäänyt taka-alalle). Lähipiirissäni on muutenkin ollut paljon surua, menetyksiä ja vakavia sairauksia viime vuosina. Olen menettänyt molemmat papat, mutta isän lisäksi myös veljen, kummisedän ja sedän. Heistä vanhin oli 67-vuotias. En siis halua ajatella liikaa eläkesäästöjä tai elää ”sitku”-elämää. Elämä on tässä ja nyt, joten on tehtävä valintoja, jotka tuntuvat oikeilta. Tämä oli juuri sellainen!
Maksamme asumisen Roomassa itse, se on kallista. Asunnot maksaa esimerkiksi Airbnb:n kautta pitkälti yli 2000e kuukaudessa. Paremmilla alueilla puhutaan moninkertaisista hinnoista. Saimme yhden kuukauden ajan asunnon työnantajan kautta, mikä oli meille iso helpotus. Muuten olemme maksaneet asumisesta 1300-2400e/kk, asunnosta riippuen. Edullisin asunto oli camping-alueella. Toiseksi edulllisin asunto on nyt keväällä, sillä saimme sovittua vuokran hieman tiskin alta.
Asumisen lisäksi Italiassa on kalliimpaa esimerkiksi bensa (diesel) ja ruoka. Toisaalta ulkona syöminen, kahvilassa käyminen, viini ja moni muu on huomattavasti edullisempaa kuin meillä Suomessa. Teen arkisin ruoan pääosin kotona, mutta etenkin viikonloppuisin käymme paljon ulkona syömässä. Kahviloissa tulee myös käytyä pienemmällä kynnyksellä, sillä esimerkiksi cappuccino maksaa yleensä 1,40 euroa.
Miehen palkalla saamme katettua toki suurimman osan yhteisistä menoista (vakuutukset yms), mutta olen ollut aina todella säästäväinen ja aloittanut esimerkiksi sijoittamisen melko kauan sitten. Saan tällä hetkellä vain kotihoidontukea ja lapsilisät, mutta säästöjen ja sijoitusten avulla saan jopa hurjan korkeat asuntolainan lyhennykset maksettua ihan itse. Olen säästänyt tietenkin tulevaa varten (ehkä eläkettä?), mutta pääasiassa kuitenkin siksi, että voisin tehdä asioita ja toteuttaa haaveita. Miksi en siis käyttäisi niitä nyt, kun tällainen tilaisuus tarjoutui? Sijoituksiin ei ole tarvinnut vielä kajota, onneksi. Eämä on karulla tavalla opettanut sen, ettei kannata elää sitku-elämää, vaan nauttia tästä hetkestä.
Linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Saat 20 tuntia kuunteluaikaa. (Huom! Etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä)
(*) merkityt linkit ovat affiliatelinkkejä eli ns. mainoslinkkejä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään enkä saa klikkaamisesta mitään tuloja. Jos päädyt ostamaan suosittelemani tuotteen, saan siitä pienen korvauksen kiitoksena suosituksesta. Suosittelen vain tuotteita, joita itse käytän tai olen hyväksi havainnut. En suosittele mitään rahasta.
Jos kaipaat vaihtelua pastaruoille, kokeile helppoa gnocchivuokaa! Gnocchit ovat italialaisia pieniä palleroita, mykyjä, jotka valmistetaan yleensä perunasta.
Gnocchit voi tehdä alusta asti itse kuten pastankin, mutta kaupan valmiit gnocchit ovat arjen kiireessä todella hyviä ja käteviä. Ne ovat myös varsin nopeita, sillä ne kypsyvät 3 minuutissa aivan kuten tuorepasta! Jos et halua valmistaa ruokaa uunissa, gnocchit voi nauttia sellaisenaan hyvän kastikkeen kanssa. Uuniruokien ystävälle suosittelen kuitenkin gnocchivuokaa, sillä sekin valmistuu alle puolessa tunnissa!
Levitä gnocchit uunivuokaan. Lisää vuokaan tomaattisäilyke, pavut, vesi, hienonnetut valkosipulit sekä mausteet. Sekoita.
Lisää vuokaan kirsikkatomaatit. Revi päälle mozzarella.
Paista vuokaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna vuoan tekeytyä hetki ennen tarjoamista.
Huom! Gnocchi-nimellä myydään myös kuviopastaa, joten ole tarkkana, että ostat oikean tuotteen. Gnocchit löytyvät kaupan pastahyllystä tai tuorepastojen luota. Jos haluat valmistaa ruokaa suuremmalle joukolle, kannattaa annos tuplata. Jos et ole aiemmin maistanut gnoccheja, voivat ne ensimmäisellä maistokerralla olla hieman erikoisia. Gnocchien perunasta tehty rakenne voi tuntua alkuun oudolta, mutta mikäli pelmenit, dumplingit ja muut ”taikinanyytit” maistuvat, pidät varmasti myös gnoccheista.
Kehittelin aikanaan K-Ruokalehteen aivan ihanan melanzanen, jota on tasaisin väliajoin tehtävä myös kotona. Onko melanzane vielä vieras? Se on italialainen maukkaan tomaattikastikkeen, munakoison, parmesaanin ja mozzarellan yhdistelmä, joka haudutetaan uunissa meheväksi. Aivan ihana talvipäivän lohturuoka, jopa parempaa kuin lasagne. Jos et ole vielä kokeillut, kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Melanzane alla parmigiana on vaikeasta nimestään huolimatta erittäin helppo valmistaa. Vaikka melanzanen valmistus on simppeliä, se vie jonkin verran aikaa. En kuitenkaan suosittele nipistämään tomaattikastikkeen hauduttamisesta aikaa, sillä kunnolla hautunut tomaattikastike on aivan ihanaa. Munakoisojen paistaminen saattaa viedä aikaa, sillä pannulle ei mahdu kovin montaa munakoisoa yhtä aikaa. Käytän usein kahta pannua, jotta saan paistettua munakoisot vähän nopeammin. Jos haluat oikaista jossain, voit jättää halutessasi munakoisojen itkettämisen pois, sillä nykyisin munakoisoja ei enää neuvota itketettävän.
Viipaloi munakoisot pitkittäin noin 1/2 cm:n viipaleiksi. (Jos haluat itkettää munakoisot, tee näin: Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden pinnalle suolaa. Itketä munakoisoja noin 30 minuuttia ja kuivaa ne lopuksi talouspaperilla.)
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit pannulla. Lisää tomaatit, tomaattisose, sokeri, etikka ja mausteet. Revi basilikanlehdet käsin pienemmiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Hauduta kastiketta noin puoli tuntia. (Soseuta kastike halutessasi sauvasekoittimella.)
Paista munakoisoviipaleet pannulla rasvassa, kunnes ne pehmenevät ja saavat hieman väriä. Viipaloi mozzarellapallot ohuiksi viipaleiksi.
Levitä munakoisoviipaleita uunivuoan (24 cm x 24 cm) pohjalle ja niiden päälle tomaattikastiketta. Asettele tomaattikastikkeen päälle basilikanlehtiä, mozzarellaviipaleita ja 1/3 parmesaaniraasteesta. Tee yhteensä kolme kerrosta siten, että päällimmäiseen kerrokseen tulee mozzarellaa ja loput parmesaaniraasteesta.
Paista melanzanea uunin alatasolla, 200C noin 45 minuuttia.
HELSINKITCHEN 