Poke bowl on hienosta nimestään huolimatta helppo arkiruoka, jota on myös helppo muokata omaan makuun ja kaapin sisältöön sopivaksi.
Poke bowl on kulhoruoka, joka tulee oikeasti havaijilta, mutta niitä näkee nykyisin ravintoloissa ja jopa pikaruokaravintoloissa ympäri maailman. Testasin täällä Roomassakin yhtä, mutta se ei ollut yhtään niin hyvää, kuin itse tehty. Siispä tein yhtenä päivänä meille vaihtelun vuoksi poke bowlit iltaruoaksi. En voinut vastustaa lähikaupassa ollutta tuoretta tonnikalaa.
Reseptin noudattaminen ei ole niin tarkkaa. Tämä on juuri niitä ruokia, joihin voi vaihtaa päällisiä oman mielen ja kaapinsisällön mukaan. Kaappiruokaa parhaimmillaan! Poke bowl onnistuu tuunattuna esim. katkaravuista, graavilohesta, kylmäsavulohesta tai vaikka purkkitonnikalasta.
+ keitettyä riisiä (yleensä käytän sushi- tai puuroriisiä, jonka maustan riisiviinietikalla, suolalla ja sokerilla, jolloin se maistuu yhtä hyvältä kuin sushiriisi. Tarkempi ohje löytyy sushisalaatin reseptistä.)
1. Kuutioi nahaton ja ruodoton kala. Sekoita marinadin ainekset, lisää kalapalat ja anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin ajan. 2. Jaa keitetty riisi kulhoihin ja kokoa riisin päälle annokset haluamillasi täytteillä.
Ps. Puristin kulhojen pinnalle vähän sitruunamehua, vaikka se ei oikeasti kuuluisi poke bowliin. Soija, majoneesi tai teriyakikastike sopivat hyvin kulhon ”kastikkeeksi”.
Som tam on tulinen, thaimaalainen papaijasalaatti, joka on varmasti monille tuttu. Teimme sitä Thaimaassa ruokakurssilla vihreästä minimangosta, joka muistuttaa rakenteeltaan vähän omenaa ja maultaan hieman varhaiskaalia. Siitä sainkin idean kokeilla som tamia varhaiskaalista. Toimii!
Opin kokkikurssilla, että papaijasalaatin tärkein osuus on salaatin ”hakkaaminen” (tai nuijiminen), joka onnistuisi parhaiten suuressa morttelissa. Kotona minulla ei ole sellaista, joten tein salaatin kulhossa perunamuusinuijan avulla. Pääasia on, että hakkaat salaattia niin kauan, että kaali ja porkkanat vähän pehmenevät. Instagramistani (@sannakoivist0) löytyy reels-video, jossa näkyy hieman mitä tarkoittaa salaatin ”hakkaaminen”.
Miksi tein salaatin varhaiskaalista enkä papaijasta? Syynä tietenkin tuo kurssilla saamani idea siitä, että salaatin voi tehdä muustakin kuin papaijasta. Toisaalta myös papaijan saatavuus, sesonki ja hinta vaikuttivat valintaan. En ole itse kovin suuri papaijafani, joten omaan makuuni tämä oli melkeinpä parempaa. Kannattaa ainakin antaa mahdollisuus! Huomaa kuitenkin ero talvikaalin ja ihanan varhaiskaalin välillä.
Som tam papaijasalaatti ilman papaijaa
2 rkl maapähkinöitä tai suolapähkinöitä 1-2 valkosipulinkynttä 1 mieto chili viipaloituna 4-5 kirsikkatomaattia 2 rkl kalakastiketta 1 rkl limetinmehua 1 rkl (palmu)sokeria n. 1/4 varhaiskaalia suikaloituna 1 porkkana raastettuna
Hakkaa suuressa morttelissa (tai kulhossa perunamuusinuijan avulla) maapähkinät, valkosipulit, chilit ja tomaatit.
Lisää kalakastike, limetinmehu ja sokeri.
Lisää lopuksi kaali ja porkkana. Hakkaa salaattia voimakkaasti niin kauan, kunnes ne pehmenevät. Pinnalle voit lisätä halutessasi korianteria.
ps. Kaali kannattaa suikaloida julienneraudalla tai juustohöylällä, jotta saat siitä mahdollisimman ohutta.
Helmikuu on täällä, ja vaikka on vielä kylmä, ei salaattien tarvitse olla kylmiä ja mauttomia! Päinvastoin: nyt on loistava aika valmistaa täyteläisiä, ruokaisia salaatteja, jotka tuovat keväistä raikkautta talven keskelle, pitäen samalla nälän loitolla.
Kesällä voin syödä vaikka perinteistä kurkku-tomaatti-salaatti -yhdistelmää, koska kotimaiset vihannekset ovat silloin maukkaita ja hyviä (vaikka tykkään oikeasti kesälläkin syödä monipuolisempia yhdistelmiä). Mutta talvisalaatilta kaipaan enemmän. Talvella salaatti saa olla ruokaisa ja jopa lämmin.
Talvella salaatissa ei tarvitse olla kurkkua, tomaattia eikä edes salaattia. Mutta mitä salaattiin sitten laitetaan, jos kaikki tuttu on kielletty?
Hyvässä salaatissa on:
jotain ruokaisaa (couscous, pasta, peruna, riisi tms)
jotain suolaista (fetaa, halloumia, parmesaania, kikherneitä, oliiveja tms)
jotain makeaa. Esim bataattia, nektariinia, appelsiinia tms sesongin mukaan. Pieni loraus balsamicosiirappia toimii myös moneen salaattiin!
jotain rouskuvaa (erilaisia pähkinöitä, siemeniä, krutonkeja tai mitä milloinkin)
mielellään paljon värejä
riittävästi makua. Pieni ripaus suolaa voi riittää kesän tomaattisalaatin päälle, mutta yleensä laitan salaattiin joko maukkaan kastikkeen, tai sitten vähintään suolaa, pippuria ja yrttejä. Kuivatut yrtit käyvät myös salaattiin! (Jopa kreikkalaisessa horiatikisalaatissa on yleensä kuivattua oreganoa ja basilikaa.)
riittävästi mehevyyttä. Kuiva salaatti on kuivaa. Siispä jos salaatin ainesosissa ei ole riittävästi mitään mehukasta (kuten vaikkapa tomaattia tai appelsiinia), niin salaatti kaipaa yleensä kastiketta. Oliiviöljy on hyvä melkein kaikkiin salaatteihin. Hummukset ja tahnat sopivat loistavasti salaatteihin, sillä ne tuovat makua, mehevyyttä ja ruokaisuutta. Rakastan myös japanilaista goma-kastiketta ja viime kesänä tekemääni ihanaa yrttistä jogurttikastiketta. (Voisin lisätä molempien reseptit tänne blogin puolelle. Ne löytyvät nyt vain Instagramista). Salaattipedin ei myöskään kannata olla liian suuri, eli jos salaatissasi on salaattia, laita sitä sopivassa suhteessa muihin aineksiin nähden, jottei lopputulos tunnu pelkkien salaatinlehtien puputtamiselta.
jotain happoa. Sitruunanmehu ja viinietikka ovat ehkä yleisimmät.
Unohdinko listalta jotain? Lisää kommentteihin, jos unohdin! Kun valitset suunnilleen jokaisesta listan kohdasta jotakin, saat salaatteihin vaihtelua, makua ja suutuntumaa!
Yllä olevan kuvan salaatissa on couscousia, halloumia, bataattia, pinaattia ja vadelmaa. Salaatin päällä on oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Myöhemmin ripottelin päälle vielä cashewpähkinöitä.
Tässä salaatissa on pohjalla kaupan valmis salaattisekoitus. Sen päälle paistoin oliiviöljyssä munakoisoviipaleita, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja paprikalla. Päälle revin tuoreen bufalamozzarellan ja ripottelin granaattiomenansiemeniä. Lopuksi maustoin salaatin suolalla, pippurilla ja lorauksella balsamicosiirappia.
Riisinuudelisalaatti
keitettyä riisinuudelia
värikkäitä porkkanoita raastettuna
varhaiskaalia raastettuna
tuoretta korianteria
puna-tai kevätsipulia hienonnettuna
kurkkua kuutioituna
pähkinöitä (cashew tai maapähkinä)
Maapähkinävoikastike
1 dl maapähkinävoita (crunchy) 1/2 dl soijakastiketta 1 rkl limetinmehua n. 3 rkl vettä 3 rkl riisiviinietikkaa 2 tl sokeria
Talven ruokaisat salaatit ovat täydellinen tapa tuoda vaihtelua ruokapöytään. Salaatin ei tarvitse olla kulhollinen kylmiä ja mauttomia vihanneksia – vaan siihen voi yhdistellä kaikkea granaattiomenasta paahdettuihin juureksiin ja juustoihin. Parhaimmillaan salaatti on täydellinen talven lohturuoka, joka kuitenkin tuo keveyttä ja raikkautta arkeen. Kokeile rohkeasti eri makuyhdistelmiä, sillä niitä on rajattomasti!
Linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Saat 20 tuntia kuunteluaikaa. (Huom! Etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä)
(*) merkityt linkit ovat affiliatelinkkejä eli ns. mainoslinkkejä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään enkä saa klikkaamisesta mitään tuloja. Jos päädyt ostamaan suosittelemani tuotteen, saan siitä pienen korvauksen kiitoksena suosituksesta. Suosittelen vain tuotteita, joita itse käytän tai olen hyväksi havainnut. En suosittele mitään rahasta.
Haaveiletko talvesta ulkomailla? Niin haaveilin minäkin, joten tilaisuuden tullen olin heti valmis, tai ainakin valmis tekemään kaikkeni, että pääsisimme lähtemään. Haaveilemisen lisäksi lähteminen vaati aika paljon selvitystyötä, järjestelyä, rohkeutta ja ripauksen tuuriakin. Kerron lyhyesti miten onnistuimme lähtemään talveksi ulkomaille perheen kanssa.
Olen ollut opiskelijavaihdossa Espanjan Valenciassa 2009-2010. Siitä lähtien olen ajatellut, että jos joskus elämässä tulee vielä tilaisuus, haluaisin asua ulkomailla edes pienen pätkän. Siispä tein kaikkeni, jotta pääsisimme lähtemään mukaan mieheni työkomennukselle Roomaan. Meillä on 2- ja 4-vuotiaat lapset, joista pienemmän kanssa olen vielä kotona. Jatkoin hoitovapaata, sillä hän täyttää vasta huhtikuun lopussa 3 vuotta ja ehdimme palata Suomeen ennen sitä. Vanhempi aloitti vasta tammikuussa 2024 päiväkodin, joten hänen kannalta lähteminen oli myös helppoa. Kun lapset eivät ole vielä koulussa, lähteminen on helppoa. Tarvittiin kuitenkin myös tuuria, sillä ilman hoitovapaata en usko, että olisimme pystyneet lähtemään.
Omakotitaloa emme halunneet jättää talveksi tyhjilleen, ja pohdimmekin sen vuokraamista ulkopuoliselle. Lopulta saimmekin sovittua niin, että miehen veli muutti taloomme asumaan talven ajaksi. Tämä oli meille ehkä suurin yksittäinen asia, joka stressasi ennen lähtöä. Olemmekin ihan hurjan kiitollisia, että tämä järjestyi näin!
Kaikki tiet vievät Roomaan
Vastoin kaikkia neuvoja ja pelotteluita, lähdimme Roomaan autolla. Voin tehdä automatkasta erillisen postauksen, jos sellainen kiinnostaa? Ainakin itse sain valtavasti apua blogikirjoituksista, kun suunnittelin reissua. Päätimme lähteä autolla, jotta saisimme tavarat helposti ja pääsisimme tekemään viikonloppureissuja kätevästi. Auton vuokraaminen olisi ollut vaihtoehto, mutta turvaistuinten raahaaminen ei houkutellut. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi, sillä auto on ollut ahkerassa käytössä ja olemme nähneet sen vuoksi vaikka mitä! Viikonloppureissuista kerron myös myöhemmin erillisissä postauksissa.
Kovasti peloteltiin kolhuilla ja naarmuilla, joita Italiassa tulisi varmasti. Autovarkailla peloteltiin myös, turistien autoihin murtaudutaan ensimmäisenä. Peloteltiin myös ruuhkilla, sekopäisillä ajotavoilla ja kalliilla pysäköintimaksuilla. Tähän mennessä näistä kaksi on pitänyt paikkansa: ruuhkat ja roomalaisten sekopäiset ajotavat! Täällä on kyllä nähty sellaisia suorituksia, että välillä ei voi kuin nauraa. Pysäköidä voi myös ihan mihin tahansa, joten on varmasti vähän totuttelemista, kun palaamme Suomeen.
Automme on siis säilynyt ehjänä, eikä sitä ole varastettu, vaikka olemme pysäköineet sitä kadunvarressa nyt syyskuusta lähtien. Pysköinti tässä keskustan ulkopuolella on pitkälti maksutonta. Yhtenä päivänä jouduimme laittamaan maksulliselle paikalle, kun paikkaa ei löytynyt. Paikan löytäminen on kyllä todella tuskallista, joten helpolla autoa ei pysäköi Roomassa mihinkään, edes maksulliselle paikalle (paitsi ehkä maksulliseen parkkihalliin?).
Asunnon vuokraaminen Roomasta
Lähdimme Roomaan niin, ettei meillä ollut vielä asuntoa. Tällä komennuksella perheet eivät yleensä ole mukana, joten asunnon hankinta (ja maksaminen) on omalla vastuulla. Asunnon vuokraaminen etukäteen Suomesta käsin osoittautui sen verran hankalaksi ja riskialttiiksi, että päätimme lähteä etsimään asuntoa paikan päälle. Koska syyskuussa oli vielä ihanan kesäinen ilma, varasin meille ensimmäisiksi kahdeksi viikoksi pienen mökin campingalueelta. Fabulous Village on noin 30 minuutin matkan päässä Roomasta. Siellä oli valtava uima-allasalue, pari kahvilaa ja ravintolaa ja leikkipuisto lapsille. Campingalueet Etelä-Euroopassa ovat aika eri tasoa, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.
Viihdyimme pienessä mökissämme tosi hyvin. Ainoa miinuspuoli oli se, että miehen työmatka oli melko pitkä. Hän kulki autolla töihin, mutta jäi iltapäivällä usein ruuhkiin ja tuli kotiin vasta klo 18 aikaan. Päätimme siitä huolimatta jatkaa campingalueella vielä melkein toiset kaksi viikkoa, sillä alueessa oli muuten niin paljon hyviä puolia lasten kanssa oleiluun.
Asunnon etsiminen oli myös Roomasta käsin hankalaa. Netissä olevista ilmoituksista sanotaan suurimman osan olevan huijauksia, joten tarkkana saa olla. Airbnb on helppo ratkaisu, mutta kallis. Lopulta päätimme pätkiä syyskauden osiin. Muutimme campingalueelta kolmeksi viikoksi Airbnb -asuntoon aivan miehen työpaikan viereen. Sen jälkeen asuimme 6 viikkoa työsuhdeasunnossa. Jouluna kävimme Suomessa ja uutena vuotena muutimme Airbnb -asuntoon, jossa olemme loppuajan maaliskuun loppuun asti.
Rooma lasten kanssa
Ennen lähtöä selailin paljon nettiä, blogeja ja FB-sivustoja, ja yritin selvittää millaista arki Roomassa saattaisi olla pienten lasten kanssa. Tiesin, että viihtyisin ja sopeutuisin itse, mutta olin vähän huolissani siitä, miten saisin päivät kulumaan lasten kanssa ja miten pääsisin kulkemaan heidän kanssa suurkaupungissa julkisilla.
Minulle sanottiin etukäteen, ettei Roomassa ole oikein mitään tekemistä pienten lasten kanssa. Sanottiin, että leikkipuistoja ei oikein ole ja ne mitä on, ovat surkeita (tai siis oikeastaan sanottiin, että ne on ihan pas**ja). Olin ensin tosi surullinen ja vähän ahdistunutkin saamistani kommenteista, mutta onneksi sain myös ihania kannustusviestejä Roomassa asuvilta tai asuneilta äideiltä. Niiden vuoksi päätin, että ainakin yritetään. Jos emme viihdy tai keksi tekemistä, voisimme aina palata kotiin. En kuitenkaan millään uskonut, että kurahousut ja toppahaalarit houkuttelisivat niin paljon, että palaisin maitojunalla kotiin. Päiväkotia on kieltämättä ollut välillä ikävä, kun 4-vuotiaan uhma oli pahimmillaan. 🙂
Olin oikeassa. Suomen talvi ei todellakaan ole houkutellut hetkeäkään. (No okei, pari ihanaa Lapin maisemaa somessa on kyllä saanut haikailemaan vähän laskettelemaan, mutta ensi talvena sitten!). Olemme viihtyneet Roomassa todella hyvin. Rooma on osoittautunut yllättävän monipuoliseksi kaupungiksi myös pienten lasten kanssa. Leikkipuistoja on myös paljon, ja pääosin ne ovat hyvässä kunnossa. Lapsiystävällisten paikkojen etsiminen on vaatinut aikamoista salapoliisityötä, mutta olen siinä aika hyvä. Sen lisäksi on vaatinut myös pitkää pinnaa ja kiireettömyyttä, sillä kulkeminen ei todellakaan ole aina helppoa lasten kanssa. Asuinpaikalla on siis iso merkitys!
Lasten kanssa on ollut toki myös pitkiä päiviä, kun on satanut vettä tai olen ollut puolikuntoinen. Onnistuin esimerkiksi saamaan jalkaani jonkinlaisen marssimurtuman syksyllä, ja linkutin itkua pidätellen lähimpään leikkipuistoon lasten kanssa. Helppoa ei siis ole aina ollut, mutta ei se on helppoa aina kotona Suomessakaan! Moni varmasti tietää tunteen, jos on saanut viihdyttää 2- ja 4-vuotiaita pienessä asunnossa esimerkiksi huonon sään tai sairauden vuoksi. Siinä saattaa joutua pari kertaa laskemaan kymmeneen, näin lempeästi sanottuna. Lapset ovat olleet tosi terveitä täällä, sairastuivat vain jouluaattona Suomessa käydessämme.
Ajattelin kertoa vähän meidän arjesta ja viikonloppureissuista Rooman ympäristössä. Olisi kiva kuulla kommentteja tai kysymyksiä, joten kerro ihmeessä mitä haluaisit tietää!
Mitä se maksaa?
Taloudellisesti ulkomaille muuttaminen juuri nyt ei ole millään lailla kannattavaa, mutta kerrankos sitä täällä eletään. Isäni menehtyi aivan yllättäen 65-vuotiaana meidän lähtöä edeltävänä syksynä (tästä syystä blogikin on jäänyt taka-alalle). Lähipiirissäni on muutenkin ollut paljon surua, menetyksiä ja vakavia sairauksia viime vuosina. Olen menettänyt molemmat papat, mutta isän lisäksi myös veljen, kummisedän ja sedän. Heistä vanhin oli 67-vuotias. En siis halua ajatella liikaa eläkesäästöjä tai elää ”sitku”-elämää. Elämä on tässä ja nyt, joten on tehtävä valintoja, jotka tuntuvat oikeilta. Tämä oli juuri sellainen!
Maksamme asumisen Roomassa itse, se on kallista. Asunnot maksaa esimerkiksi Airbnb:n kautta pitkälti yli 2000e kuukaudessa. Paremmilla alueilla puhutaan moninkertaisista hinnoista. Saimme yhden kuukauden ajan asunnon työnantajan kautta, mikä oli meille iso helpotus. Muuten olemme maksaneet asumisesta 1300-2400e/kk, asunnosta riippuen. Edullisin asunto oli camping-alueella. Toiseksi edulllisin asunto on nyt keväällä, sillä saimme sovittua vuokran hieman tiskin alta.
Asumisen lisäksi Italiassa on kalliimpaa esimerkiksi bensa (diesel) ja ruoka. Toisaalta ulkona syöminen, kahvilassa käyminen, viini ja moni muu on huomattavasti edullisempaa kuin meillä Suomessa. Teen arkisin ruoan pääosin kotona, mutta etenkin viikonloppuisin käymme paljon ulkona syömässä. Kahviloissa tulee myös käytyä pienemmällä kynnyksellä, sillä esimerkiksi cappuccino maksaa yleensä 1,40 euroa.
Miehen palkalla saamme katettua toki suurimman osan yhteisistä menoista (vakuutukset yms), mutta olen ollut aina todella säästäväinen ja aloittanut esimerkiksi sijoittamisen melko kauan sitten. Saan tällä hetkellä vain kotihoidontukea ja lapsilisät, mutta säästöjen ja sijoitusten avulla saan jopa hurjan korkeat asuntolainan lyhennykset maksettua ihan itse. Olen säästänyt tietenkin tulevaa varten (ehkä eläkettä?), mutta pääasiassa kuitenkin siksi, että voisin tehdä asioita ja toteuttaa haaveita. Miksi en siis käyttäisi niitä nyt, kun tällainen tilaisuus tarjoutui? Sijoituksiin ei ole tarvinnut vielä kajota, onneksi. Eämä on karulla tavalla opettanut sen, ettei kannata elää sitku-elämää, vaan nauttia tästä hetkestä.
Linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Saat 20 tuntia kuunteluaikaa. (Huom! Etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä)
(*) merkityt linkit ovat affiliatelinkkejä eli ns. mainoslinkkejä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään enkä saa klikkaamisesta mitään tuloja. Jos päädyt ostamaan suosittelemani tuotteen, saan siitä pienen korvauksen kiitoksena suosituksesta. Suosittelen vain tuotteita, joita itse käytän tai olen hyväksi havainnut. En suosittele mitään rahasta.
Saimaan alueella arvostetaan lähiympäristön puhtaita luonnon antimia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Lähimetsistä kerätyt sienet, marjat ja villiyrtit, sekä puhtaat järvikalat ovat ravintoloiden perus raaka-aineita. Saimaa onkin varsinainen kulinaristin matkakohde!
Puruveden muikkuja tillipestolla täytettynä (kuva: Andres Teiss)
Saimaan alueella on paljon mökkejä ja vapaa-ajan asuntoja. Monille Saimaan alue on tuttu kesämökin tai sukujuurien myötä. Meidän sukulaiset ja kesäpaikat ovat muualla Suomessa, joten Saimaan alue on jäänyt harmillisesti vähän vieraaksi. Minulla on vain yksi muistikuva lapsuuden kesäretkestä Kerimäelle, ystäväperheen mökille. Siispä olin todella iloinen päästessäni tutustumaan Saimaan alueeseen parin päivän ajan Visit Saimaan lehdistömatkalla. Saimaa osoittautuikin varsinaiseksi kulinaristin matkailukohteeksi, joten haluan jakaa tätä gastronomista ilosanomaa myös muille.
Kuva: Visit Saimaa
Missä syödä Saimaalla?
Tässä muutama suositus tämän reissun pohjalta. Lisää ihmeessä oma vinkkisi kommentteihin, jos sinulla on joku helmi tiedossa!
House of Olaf, Savonlinna OTAN-oluista tunnettu Olaf Brewingin uusi tapahtuma- ja elämyskeskus tarjoaa rentoa ja rehtiä lähiruokaa. Pääsimme testaamaan ravintolan lounaan ja panimon kuuluisia oluita. Salaattipöydän antimien lisäksi söimme ihanat Puruveden muikut tillipestolla silakkapihvien tapaan täytettyinä. Täydellistä! House of Olafin keittiömestari Otto Gustavsson lähti Helsingistä korona-aikana kesämökille Savonlinnan seudulle ja päättikin jäädä seudulle pysyvästi.
House of Olafin keittiömestari Otto Gustavsson (kuva: Andres Teiss)
Savonlinnan tori Älä unohda piipahtaa Savonlinnan torilla. Suolaisten ja makeiden lörtsyjen lisäksi torilta saa tietenkin muikkuja! Torilta lähtee myös erilaisia maisemaristeilyjä, saaristoristeilyjä ja esimerkiksi norpparisteilyjä. Lisätietoja Savonlinnan risteilyistä täältä.
Savonlinnan tori (kuva: Andres Teiss)
Waahto Brewhouse, Savonlinna Panimoravintola Waahto sijaitsee aivan Savonlinnan torin vieressä. Emme syöneet täällä, mutta ravintola on tunnettu puuhiiligrillissä valmistetuista rouheista burgereista.
SpaHotel Casino, Wanha Kasino ja Ravintola Est.1969 SpaHotel Casinon ravintola Est.1969 uudisti menunsa ja tarjoaa nostalgisia makuja (katkarapucocktail mainittu!). Terassilta voi ostaa annoksia vaikkapa veneeseen mukaan. Ravintola Wanha Kasino tarjoilee klassisempia ruokia. Näissä emme ruokailleet tällä kertaa. Wanha Kasinon rakennuksessa toimii myös Savonlinnan teatteri. Wanhalla Kasinolla on nyt heinäkuussa Pyry Nykäsen (Culinary Team Finland) suunnittelema viiden ruokalajin ”Oodi Saimaalle” -menu.
Ravintola Solitary, Kuru Resort Söimme Kuru Resortissa sijaitsevassa Solitaryssa niin upean illallisen, etten muista vastaavaa. Chef’s menu vaihtuu sesongeittain ja pohjautuu lähiluonnon antimiin; Saimaan kalaa ja riistaa sekä marjoja, sieniä ja villiyrttejä lähimetsistä. Ravintoloitsija Remi Trémouillen lapsuus Saimaalla ja ranskalaiset sukujuuret yhdistettynä maailmalta haettuihin oppeihin näkyy. Ruoka oli kaunista, herkullista ja yllätyksellistä. Palvelu ensiluokkaista ja miljöö mitä mahtavin! Ruokien raaka-aineet ovat lähiruokaa parhaimmillaan; naapurin takapihalta tai työntekijöiden itse metsästämää. Illallinen oli yksi elämäni parhaimpia, joten voin lämpimästi suositella pöytävarausta.
Ravintola Solitary (kuva: Andres Teiss)
TeaHouse of Wehmais, Juva TeaHouse of Wehmais on teen ystävän taivas. Teetä käytetään monipuolisesti ruoanvalmistuksessa ja ruokajuomana. TeaHouse of Wehmais toimii nykyisin teehuone bistrona. Yrittäjä Anna Grotenfelt-Paunonen on yksi Suomen harvoja teesommeliereja.
Pistohiekka Resort Pistohiekka Resortissa on kaikille avoinna oleva ravintola, jolta avautuu aivan mahtava terassi Saimaalle. Ravintolassa tarjoillaan lähiruokaa, mutta myös pizzaa ja burgereita asiakkaiden toiveesta. Terassi on niin upea, että tänne kannattaa poiketa vaikka edes jäätelölle! Terassin yhteydessä on myös hienot maisemasaunat.
Sahanlahti Resort Sahanlahti Resortissa on kolme erilaista ravintolaa; Ravintola Koskivahti, Kesäravintola Rantamakasiini ja Avotuliravintola Pajapirtti. Tasokasta lähiruokaa on tarjolla jokaiseen makuun. Söimme ihanan lounaan Koskivahdissa, jonka seinällä kiilteli upouusi Chaîne des Rôtisseurs -kilpi. Kilpi on osoitus ”ravintolan korkeasta tasosta, pitkäjänteisestä ammattitaidon jatkuvasta kehittämisestä sekä ammattitaitoisesta salihenkilökunnasta.” Koskivahdissa tarjotaan à la carten lisäksi mm. brunsseja, lounasta ja aamupalaa. Ravintolassa on lisäksi ehkä Suomen kaunein terassimaisema. Tänne tulen ehdottomasti uudestaan!
Ravintola Koskivahti (kuva: Andres Teiss)
Uhkua Uhkua tarjoaa kestävällä tavalla toteutettuja luontoelämyksiä, kuten villiruokaillallisia saaressa. Kyseessä ei kuitenkaan ole ravintola, vaan ruokaelämykset vaativat varauksen etukäteen. Aivan ihana paikka, kannattaa tutustua!
Uhkua (kuva: Andres Teiss)Uhkua (kuva: Andres Teiss)
Saimme maistiaisina saaristolaisleivän päällä Uhkuan omaa ”Saimaan salamia” eli savustettua hauenmätiä. Lasissa ihanaa kuusenkerkästä, kuusenoksista, sitruunasta, sokerista ja vichystä tehtyä juomaa.
Tertin Kartano Upea Tertin Kartano sijaitsee Mikkelissä. Täällä toimii kartanoravintola, kahvila ja hotelli. Kahvilassa on tarjolla mm. brunsseja ja lounasta. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa ja ihastumassa! Emme ruokailleen kartanolla, mutta saimme kotimatkalle ihanat eväät kahvilan antimista.
Saimaan alueella on lukematon määrä upeita ruoka-alan yrittäjiä, jotka tekevät myös tiivistä yhteistyötä keskenään. Ravintoloissa tarjotaan lähiruokaa ja suositaan lähituottajia. Jos suuntaat Saimaalle, kannattaa ehdottomasti tutustua alueen tarjontaan tarkemmin. Suosittelen myös lämpimästi lukemaan lisää Saimaan alueen gastronomiasta:
Taste Saimaa on itäisen Suomen ruuan, kulttuurin ja perinteiden herkullinen liitto
Saimaa Gastronomy on neljän yrityksen verkosto, joita yhdistää rakkaus Saimaan luontoa kohtaan
D.O. Saimaa on Suomen ensimmäinen, alueellinen alkuperä- ja laatumerkki
Missä majoittua Saimaalla?
Jos omaa mökkiä ei ole, on Saimaan ympäristössä paljon erilaisia majoitusvaihtoehtoja hotelleista ja resorteista pieniin luontomajoituksiin. Voit myös vinkata kommentteihin lisää hyviä majoitusvaihtoehtoja!
Nature Hotel & Spa Resort Järvisydän Saimaan rannalla sijaitsevan Järvisydämen kauniit kuvat ovat vilahtaneet somessa niin monesti, että olen jo pitkään toivonut pääseväni sinne itsekin. Erilaisia majoitusvaihtoehtoja Järvisydämessä on todella paljon. Majoituimme upeissa metsä- ja panoraamasviiteissä, joissa oli oman saunan ja pienen keittiön lisäksi oma poreamme terassilla.
Järvisydämen alue on melko laajalle levittäytynyt ja mäkinen, joten huonojalkaisille suosittelen majoitusta läheltä päärakennusta. Järvisydämessä on mahdollisuus monenlaiseen aktiviteettiin ja ulkoiluun. Lisäksi resortissa on intiimi ja tunnelmallinen Järvikylpylä, jossa on mm. paljon erilaisia saunoja ja ulkoallas. Kylpylä on melko pieni, joten tulisinkin tänne erityisesti reippailemaan, ulkoilemaan ja mahdollisuuksien mukaan nauttimaan oman terassin porealtaasta. Tänne tulisin reippailemaan ja rentoutumaan aikuisten kesken, vaikka lapset ovatkin toki tervetulleita. Aamiainen Järvisydämessä oli loistava, ehkä yksi parhaita Suomessa.
Spahotel Casino, Savonlinna Spahotel Casino sijaitsee aivan Savonlinnan keskustassa. Emme ehtineet tutustua hotelliin sen tarkemmin, mutta kuulimme, että hotellissa on pieni allasalue. Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto lasten kanssa.
Sahanlahti Resort Sahanlahti Resortilla on monenlaisia majoitusvaihtoehtoja edullisista aittamajoituksista upeisiin, uusiin Elsanranta-villoihin. Elsanrannan villat ovat rauhallisia ja niissä on oma pieni allas terassilla. Sahanlahdessa on myös vierasvenesatama, mutta paikat kannattaa varata jo hyvissä ajoin ennen sesongin alkua.
Uhkua Uhkua tarjoaa kestävällä tavalla toteutettuja luontokokemuksia, lauttamajoitusta ja aittamajoitusta luonnon helmassa. Kannattaa tutustua!
Tertin Kartano Tertin Kartanon upeassa kartanomiljöössä on myös muutama huone tarjolla. Täällä viihtyisin varmasti!
Pistohiekka Resort Pistohiekka on luontomatkailijoille tehty, sillä ympäristössä voi harrastaa monenlaista. Pistohiekka on erityisesti pyöräilijöiden suosiossa. Uudella resortilla on aiemmin mainitut, upeat maisemasaunat, terassi, ravintola sekä kymmenen uutta mökkiä.
Muikku!
Matkamme alkoi Kerimäen Kalatalolta, jossa pääsimme näkemään, kuinka aamuyöllä nostettuja muikkuja perattiin myyntikuntoon. Kalatalossa perataan päivittäin jopa 180 000 muikkua, joten vaikka perkaus tapahtuu koneiden avulla, tarvitaan näppäriä sormia, jotka pujottelevat muikut koneeseen.
Puruveden muikulla on EU:n suojattu maantieteellinen merkintä. Se on muualta kalastettuja muikkuja hopeisempi ja sen ruodot ovat niin pehmeitä, että kalat voi hyvin syödä ruotoineen. Puruveden muikun D-vitamiinipitoisuus on tuplasti korkeampi, kuin muualta kalastettujen muikkujen. Syynä on erityisen kirkas vesi, joka mahdollistaa kaloille korkealaatuista ravintoa.
Näitä Kerimäen Kalatalon muikkuja tarjotaan useissa ravintoloissa Saimaan seudulla.
Tuoreita muikkuja (kuva: Andres Teiss)Muikkujen perkausta (kuva: Andres Teiss)(kuva: Andres Teiss)
Kevään juhlat lähestyvät, joten on aika julkaista resepti, jota toivottiin jo kauan sitten. Tarjosin voileipäkakkua viime kesänä ristiäisissä ja nyt toukokuussa poikien yhteissynttäreillä, mutta se sopii erinomaisesti ylioppilasjuhliin, rippijuhliin tai mihin tahansa juhlapöytään. Helppo voileipäkakku sisältää kaksi yksinkertaista täytettä: katkarapuskagenin ja kylmäsavulohitäytteen.
Voileipäkakun kokoaminen
Kokoan voileipäkakun aina vuokaan. Kelmutan vuoan, kokoan kakun sen sisään ja käännän kelmut kakun päälle. Kanneksi laitan leikkuulaudan, jolloin voileipäkakun päälle voi hyvin laittaa muitakin tarjottavia. Vuokaa on helppo liikutella ja se on kätevä nostaa jääkaappiin, joka on usein täynnä juhlien alla. Kakun voi koota myös suoraan tarjoiluvadille, mutta koen sen hankalaksi. En saa kakusta tiivistä ja siistiä, eikä sen peittäminen tai säilyttäminen ole kovin helppoa. Kumoan kakun suoraan tarjoiluvadille, poistan kelmun ja koristelen nopeasti. Helppoa!
Helpoimmillaan voileipäkakun voi tarjota myös vuokakakkuna, joka kootaan suoraan tarjoiluvuokaan. Kakku koristellaan siis vain pinnalta ja sitä lusikoidaan suoraan vuoasta. Tällainen voileipäkakku sopii hyvin esimerkiksi piknikille.
Paras voileipäkakku syntyy mielestäni täysjyväpaahtoleivästä, jossa on suuret viipaleet. Leikkaan reunat yleensä ohuelti pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuivatan reunat ja jauhan ne korppujauhoksi hävikin välttämäiseksi. Tässä vaiheessa teen myös yleensä pienen maistiaisen, eli laitan leivän reunapalalle teelusikallisen molempia täytteitä ja maistan kokonaisuutta. Täytteisiin on vielä helppo lisätä vaikkapa suolaa tai sitruunanmehua.
Jos reunoja ei leikkaa pois, kannattaa kostutuksen määrää hieman lisätä, jotta voileipäkakusta ei tule kuivaa. Voileipäkakku on helppo tehdä ja siinä on vaikea epäonnistua, mutta kostutusta pitää olla riittävästi. Liian kuiva voileipäkakku on.. No, kuivaa. Kun otan kakun jääkaapista ennen tarjoilua, sen pinnan pitää tuntua kostealta ja mehevältä, mutta ei tietenkään märältä.
Toast skagen -voileipäkakku
1 1/2 ps (à 535 g) täysjyväpaahtoleipää n. 1 dl vettä 1 rkl sitruunanmehua
Kylmäsavulohitäyte 150 g kylmäsavulohta 1 rs (180 g) yrttituorejuustoa 1 dl tilliä hienonnettuna 1 dl majoneesia n. 1 tl sitruunanmehua
Pinnalle 2 maustamatonta tuorejuustoa 1/2 dl turkkilaista jogurttia, majoneesia tai maitoa 50 g katkarapuja (sulatettuna ja valutettuna) 50 g kylmäsavulohta
*voit käyttää hyvin myös punasipulia, mutta koska muutamalle vieraallemme sipuli ei oikein maistu, käytin ruohosipulia.
Leikkaa paahtoleivistä reunat pois ohuelti. (Kuivata ja hienonna reunat korppujauhoksi). Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka (n. 22 x 32 cm) tuorekelmulla niin, että kelmua jää reilusti yli vuoan ulkopuolelle. Asettele leipäviipaleita vuoan pohjalle ja kostuta sitruunanmehulla maustetulla vedellä.
Sekoita pienessä kulhossa kylmäsavulohitäyte. Hienonna kylmäsavulohi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.
Sekoita toisessa kulhossa katkaraputäytteen ainekset.
Levitä leipien päälle kylmäsavulohitäytettä. Asettele sen päälle leipäviipaleita ja kostuta kerros sitruunavedellä pullasudin avulla. Levitä päälle katkaraputäyte. Asettele vielä kerros leipäviipaleita.
Käännä kelmu viimeisen leipäkerroken päälle, aseta leikkuulauta painoksi ja nosta kakku jääkaappiin mieluiten yön yli.
Avaa kelmut ja kumoa kakku tarjoiluvuoalle. Notkista tuorejuusto jogurtilla tai majoneesilla. (Voit halutessasi maustaa kuorrutteen esimerkiksi sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla). Levitä kuorrute kakun pinnalle ohueksi kerrokseksi. Koristele haluamallasi tavalla esimerkiksi kylmäsavulohiruusukkeilla, katkaravuilla, ruohosipulilla ja tillillä.
Huom! Kakusta riittää noin 20 hengelle, kun tarjolla on myös muuta suolaista. (Juhlissa oli 16 aikuista ja kakusta jäi yli noin 1/4).
Vinkki! Jos kaipaat kasvisvoileipäkakun reseptiä, kannattaa kokeilla tsatsiki-hummusvoileipäkakkua, jonka kehittelin muutama vuosi sitten K-ruoka -lehteen. Se on helppo ja sopii moneen makuun. Myös pinkki kasvisvoileipäkakku on kokeilemisen arvoinen. Molempien välissä on tsatsikia, joka sopii mielestäni erittäin hyvin voileipäkakun täytteeksi.
Voileipäkakun koristelu
Kuten olen varmasti aiemminkin maininnut, koristelen kakut (ja kaiken muunkin) mieluiten mahdollisimman rennosti ja helposti. Improvisoin koristelun usein hetkeä ennen vieraiden saapumista. Niin kävi tälläkin kertaa! Heittelin pinnalle pieniä kasoja katkarapuja ja lisäsin väleihin tilliä, pienilehtistä basilikaa ja syötäviä kukkia (orvokkeja). Siitä tuli ihan mun näköinen parin minuutin pikakoristelu! Alemmassa kuvassa on viime kesän ristiäiskakku, jonka myös koristelin pikaisesti samalla, kun pyysin vieraita käymään peremmälle. Ei siis kannata ottaa turhaa stressiä kakkujen koristelusta.
Itse tehty sushi on arkiruokana vähän turhan työlästä. Siksi olen jo vuosia tehnyt sushia sushibowlin tai sushisalaatin muodossa sen mukaan, mitä aineksia sattuu löytymään kaapista. Pohjana toimii sushiriisin tapaan maustettu puuroriisi. Tällä kertaa lisäsin pinnalle itse tehtyä wakame-merileväsalaattia. Suosittelen!
Sushibowl kuuluu meillä vakkari arkiruokiin. Se on loistava apu akuutin sushihimon sattuessa, ja on usein tehtävissä kaapin antimista. Tällä kertaa korvasin esimerkiksi edamamepavut pakastimesta löytyneillä suomalaisilla herneillä, toimi oikein hyvin! Ja mikä parasta, sushikulho on helposti muokattavissa eri ruokavalioihin, eli pelasti myös raskausajan sushihimot. Raskausaikana laitoin pinnalle esimerkiksi tonnikalaa ja jätin merilevän pois.
Riisinä käytän yleensä kaapista löytyvää puuroriisiä, jonka maustan kuten sushiriisin: riisiviinietikalla, sokerilla ja suolalla. Riisin keittäminen ja maustaminen onkin ehkä se tärkein vaihe, jotta sushikulho maistuu oikeasti sushilta.
Pinnalle voit laittaa oman makusi mukaan melkein mitä tahansa. Tällä kertaa karkeaa laitoin karkeaa porkkanaraastetta, kurkkua, avokadoa, graavilohta, inkivääriä (gari), itse tehtyä wakame-merileväsalaattia (resepti alla), sekä suomalaisia pakasteherneitä ja kevätsipulia. Kasviksia voi lisätä mielensä mukaan, näitä sattui tällä kertaa olemaan kaapissa. Lisäämällä salaatinlehtiä ja kasvisten määrää, saat sushisalaatista raikkaamman ja kevyemmän. Graavilohen voit korvata esimerkiksi tonnikalalla ja vegeversioon vaikkapa nyhtökauralla tai rapeaksi paistetulla tofulla.
Kastikkeeksi riittää pelkkä soija, mutta astetta herkullisempi tulee wasabilla maustetun majoneesin tai ranskankerman kanssa. Sekoita majoneesin tai ranskankerman joukkoon valmista wasabitahnaa oman maun mukaan.
Huuhtele riisi. Pane riisi kattilaan, täytä kylmällä vedellä ja kaada vesi pois varovasti. Vaihda vesi niin monta kertaa, että vesi on kirkasta. Valuta riisi lävikössä.
Kaada riisi kattilaan ja lisää kylmä vesi (5 dl). Nosta kattila liedelle. Käännä levy keskilämmölle ja kun vesi kiehuu, laske miedolle lämmölle.
Hauduta riisiä kannen alla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Älä sekoittele tai avaa kantta turhaan.
Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin levätä kannen alla vielä 10 minuuttia. Sekoita sillä aikaa sushietikka.
Huom! Jos valmistat riisistä susheja, peitä riisi kelmulla, jotta se ei kuivu. Valmista sushit noin parin tunnin kuluessa. Älä siirrä riisiä jääkaappiin odottamaan, sillä riisi kovettuu.
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Yhdistä kastike ja merileväsuikaleet. Anna tekeytyä jääkaapissa hetken aikaa, maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Nauti wakame sushin tai sushisalaatin kanssa.
Pho-keitto valmistuu hetkessä, kun oikaiset liemen kanssa. Hitaasti luista haudutettu lihaliemi on autenttisen pho-keiton perusta, mutta kotioloissa pääsee samaan makumaailmaan helpomminkin. Palautteen perusteella tämä veti vertoja jopa ravintolassa syödylle pho-keitolle, joten uskallan jakaa ohjeen muillekin. Olkaat hyvät!
Pho-keitto
2 l vettä 3 liemikuutiota (käytin kasvisliemikuutioita) 6 neilikkaa 6 pippuria 3 tähtianista 2 kanelitankoa ripaus kardemummaa 2 rkl kalakastiketta (tai esim. soijakastiketta) 1 rkl limetinmehua 300 g naudanlihaa suikaleina (esim. fileetä, sisäpaistia tai paahtopaistia) noin 200 g riisinuudeleita
Lisäksi 3 kevätsipulin vartta hienonnettuna korianteria ja/tai minttua 1 chili hienonnettuna limetinlohkoja
Mureuta liha ennakkoon etenkin, jos käytät paistisuikaleita. Ohje alla.
Mittaa ensin vesi ja mausteet kattilaan. Keitä lientä noin 15 minuuttia.
Lisää kiehuvaan liemeen lihasuikaleita vähän kerrallaan. Kuori pinnalle muodostuva vaahto reikäkauhalla tai lusikalla. Lisää myös nuudelit liemeen. Keitä noin 5 minuuttia tai kunnes nuudelit ovat pehmenneet. (Huom! Jos et syö keittoa heti, valmista liemi ja keitä nuudelit erillisessä kattilassa. Näin nuudelit eivät mene säilytyksessä turhan pehmeiksi. Voit yhdistää keitetyt nuudelit ja liemen suoraan annoskulhoissa sitä mukaa, kun syöt keittoa.)
Nostele keitto kulhoihin. Voit poimia isoimmat mausteet halutessasi pois keitosta. Lisää pinnalle kevätsipulia ja yrttejä. Tarjoa keiton kanssa chiliä ja limetinlohkoja.
Lihan mureuttaminen
Jos käytät naudan paistisuikaleita, suosittelen mureuttamaan ne ensin. Kiinalaisista ravintoloista tuttu suussa sulavan pehmeä ja murea liha mureutetaan usein soodalla. Tämä vinkki toimii hyvin myös porsaanlihasuikaleiden mureuttamiseen, joten vinkki kannattaa ottaa talteen! Toimii hyvin esimerkiksi wokeissa, joissa lihaa ei haudutella pitkiä aikoja. Mittaa lihasuikaleiden päälle sooda, sokeri ja soijakastike. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin. Anna mureutua vähintään puoli tuntia, mieluummin vaikka yön yli.
Indonesialaisella rendang currylla on aikamoinen titteli, sillä se on aikanaan äänestetty maailman parhaaksi ruoaksi. Vähän vaikeasta nimestään huolimatta ruoka on melko helppo valmistaa kotona. Ja niin herkullista! Siinä on paljon yhteistä thaimaalaisten curryjen kanssa, joten jos pidät niistä, on rendang kokeilemisen arvoinen!
Rendang curry on oikeasti hitaasti haudutettua, mureaa naudanlihaa. Se valmistetaan samaan tapaan kuin thaimaalaiset curryt ja niissä on paljon samoja makuja. Maussa on sopivasti tuttua, mutta samalla jotain ihan uutta. Omat kokemukseni perustuvat Suomessa Bali Brunch -ravintolan Rendang plate -annokseen. En tiedä kuinka lähellä alkuperäistä kyseinen annos on, mutta kannattaa testata!
Tämä resepti on yksinkertaistettu versio alkuperäisestä. Jos siis kaipaat autenttisempaa reseptiä ja haluat valmistaa curryn pidemmän kaavan mukaan, löytyy netistä paljon erilaisia englanninkielisiä reseptejä (kuten esimerkiksi tämä). Käytin reseptin pohjana Hesarissa julkaistua vege-rendang -reseptiä, joka oli arkiruoaksi sopivan yksinkertainen ja nopea. Curry onnistuu hyvin esimerkiksi härkiksestä tai nyhtökaurasta. Itse käytin tällä kertaa härkäpapusuikaleita, makuna lempeä sitruuna. Voit tehdä currysta lihaisan version käyttämällä kuutioitua naudan lapaa ja hauduttamalla pataa noin 2 tuntia. Nopeampi lihaversio syntyy jauhelihasta.
Indonesialainen rendang curry on äänestettu CNN:n yleisöäänestyksessä parhaaksi ruoaksi ainakin vuonna 2017.
Lisäksi jasmiiniriisiä, limetinlohkoja ja tuoretta korianteria
Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet (ei tarvitse hienontaa). Poista chileistä kannat ja halutessasi myös siemenet. Surauta currytahnan ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.
Kaada currytahna pinnoitetulle pannulle tai kattilaan, ja kuumenna sitä miedolla lämmöllä muutama minuutti.
Lisää pannulle muut ainekset, sekoita ja anna hautua hiljalleen kannen alla 20-30 minuuttia. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa rendang curry keitetyn jasmiiniriisin, korianterin ja limetinlohkojen kanssa.
Huom! Rendang curryn (padan) kuuluu olla melko kuivaa rakenteeltaan. Halutessasi voit kuitenkin jatkaa sitä lisäämällä esimerkiksi tilkan vettä tai reilummin kookosmaitoa.
Rakastan vietnamilaisia kesärullia. Niitä kylmiä, riisipaperista valmistettuja rullia, joita dippaillaan ihaniin kastikkeisiin. Olen kuitenkin vähän laiska tekemään niitä arkena, joten teen niiden sijaan riisinuudeleista kylmää nuudelisalaattia herkullisella maapähkinävoikastikkeella. Kannattaa kokeilla!
Vietnamilaiset kesärullat maapähkinävoikastikkeella ovat niin hyviä, etten oikein voi vastustaa, jos niitä on ravintolan listalla. Teen niitä toisinaan kotonakin, mutta joskus rullailu tuntuu turhan työläältä. Kesärullien tekeminen ei ole vaikeaa, mutta niiden tekeminen on mukavampaa esimerkiksi viikonloppuna tai isommalla porukalla illanistujaisissa. Kylmä nuudelisalaatti on helpompi versio, sillä sen makumaailma on sama. Nuudelisalaatin voi tarjota myös kulhoruokana.
Nuudelisalaattia on helppo tuunata sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Siihen sopii erinomaisesti esimerkiksi avokado ja erilaiset idut. Salaatti on helppo muokata vegaaniseksi, sillä katkaravut voi hyvin jättää pois tai vaihtaa johonkin toiseen proteiiniin oman maun mukaan. Kokeile esimerkiksi nyhtökauraa, Bean it -suikaleita tai rapeaksi paistettua tofua. Maapähkinävoikastikkeeseen tulevan kalakastikkeen voit korvata soijalla.
Nuudelisalaatti ja maapähkinävoikastike
n. 200 g riisinuudeleita tilkka öljyä 150 g katkarapuja 2-3 (200 g) porkkanaa 1 (200 g) kurkku 2-3 kevätsipulinvartta 1 ruukku tuoretta korianteria suolapähkinöitä tai cashewpähkinöitä seesaminsiemeniä
Maapähkinävoikastike
1 dl maapähkinävoita 2 rkl limetinmehua 1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna n. 1/2 rkl sokeria 1 rkl soijakastiketta 1 rkl kalakastiketta 1 rkl seesamiöljyä n. 1/2 dl vettä (2 tl srirachaa)
Valmista ensin maapähkinävoikastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja valuta lävikössä. Sekoita joukkoon tilkka öljyä, jotta nuudelit pysyvät irtonaisina. Sulata ja valuta katkaravut.
Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Viipaloi kurkku tai leikkaa se tikuiksi. Hienonna kevätsipulinvarret ja korianteri.
Sekoita nuudelien joukkoon osa kastikkeesta. Levitä nuudelit, kasvikset ja katkaravut tarjoilulautaselle tai kulhoon. Ripottele päälle korianteri, pähkinät ja seesaminsiemenet. Tarjoa loppu kastike erikseen salaatin kanssa.
Vinkki! Salaatin ainekset voit toki myös kääriä riisipaperirulliksi, ja kastike toimii hyvin kesärullien dippinä.
HELSINKITCHEN 