Tämän piti olla kertomus ihanasta kesälomareissusta kaverin kanssa Kroatiaan. Lähdimme kaverin kanssa kauan odotetulle reissulle Dubrovnikiin, teimme pienen saarihyppelyn lähisaarille ja palasimme kotiin Splitin kautta..

Mutta ei, sitä reissua ei koskaan tullut. Me ei ikinä päästy Kroatiaan. Tämä tarina oli niin uskomaton, että se on suorastaan pakko jakaa!

Lennon piti lähteä lauantaina klo 10 aikaan aamulla. Perjantai-iltana rinkkaa pakatessani kaverini lähetti viestin. Hän oli saanut silmään jonkinlaisen roskan ja käynyt silmälääkärissä. Koska asia ei selvinnyt ja silmä oli tosi kipeä, hän joutuisi perumaan reissun. Hetken yritin käännyttää häntä lähtemään, kyseessä oli kuitenkin vain roska silmässä. Totesin yrityksen turhaksi ja hetken mietittyäni tein päätöksen lähteä reissuun yksin. Harmitti todella paljon ja pieni itkukin taisi tirahtaa, mutta tiesin, että tässä ei nyt itkut auta. Pakkasin kamat loppuun, tutkin vähän googlesta ja tein muutoksia suunnitelmiin. Menin nukkumaan, jotta jaksaisin herätä aamulla.

Aamulla lähdin bussilla ja junalla kentälle. Kaverini laittoi tekstarin, että hän varmuuden vuoksi soitti lentoyhtiön asiakaspalveluun ja peruutti lentonsa. Kentällä juoksin check-in -automaatille, joka ei tietenkään toiminut, vaan neuvoi ottamaan yhteyttä virkailijaan. Juoksin tiskille (kyllä, olen aina kentällä viimetinkaan, enkä ikinä opi) ja tarjosin virkailijalle passia ja varausnumeroa. Hän tutki konetta ja totesi, että tällaista varausta ei ole ollenkaan, se on peruttu aamulla. Hän oli kovin pahoillaan, mutta ei voisi auttaa perutun varauksen kanssa. Hän neuvoi juoksemaan jonnekin toiselle tiskille kellarikerrokseen, jos he voisivat auttaa. Ja minähän juoksin. He eivät kuitenkaan myöskään voineet auttaa, mutta antoivat suoran numeron Norwegianille Norjaan. Kun puhelimeen pienen jonotuksen jälkeen vastattiin, sain myös heiltä saman vastauksen. Peruttua varausta ei voi enää aktivoida. Ei ole mitään tehtävissä, en yksinkertaisesti voi päästä koneeseen.

Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Ei mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Taisi siinä kyynel vierähtää silmäkulmasta, pettymys oli tosi suuri. Totesin kuitenkin jo toistamiseen, että itkut ei auta tälläkään kertaa, joten lähdin rinkka selässä takaisin juna-asemalle ja kotiin.

Sellainen Kroatian reissu tällä kertaa! En osaa antaa kauheasti matkavinkkejä, koska en tosiaan ikinä ole käynyt Kroatiassa (eikä ehkä enää huvitakaan..)!

Mitä sitten? Tulin kentältä kotiin, heitin rinkan lattialle, ja lähdin äidin ja isän kanssa käymään mökillä. En kestäisi istua yksin kotona ja tuijottaa rinkkaa. Äiti kannusti koko päivän lähtemään johonkin toiseen kohteeseen, koska olihan minulla rinkka valmiiksi pakattuna ja hänen id-liput käytettävissä. Palasimme illalla mökiltä ja tutkimme äidin kanssa, että sunnuntain Malagan koneessa olisi hyvin tilaa. ”Äh, kuka nyt haluaa Malagaan..” Mutta jotenkin äiti sai puhuttua minut ympäri. ”Hmm, toisaalta.. Espanja on aina hyvä idea. Jos olisin vaikk pari-kolme päivää siellä yksinäni, aurinko ja lämpö piristäisi varmasti.” Ja niinpä bookkasin menolipun Malagaan seuraavaksi päiväksi. Siitä tulikin ihan huikea reissu, josta lisää myöhemmin!