Uunipunajuuret

Jätä kommentti

Punajuuret ovat nyt parhaimmillaan – aivan kuten muutkin kotimaiset juurekset. Olin tosi onnellinen, kun sain tuliaiseksi pussillisen itse kasvatettuja punajuuria naatteineen. Pieniä ovat ruokaihmisen ilot! 🙂

Tein punajuurista tietenkin perinteisiä uunipunajuuria. Tässä yksi tosi helppo ja hyvä ohje:

  • Kuorin ja lohkoin noin kilon verran punajuuria. (Tässä vaiheessa kannattaa muuten käyttää kumihanskoja, jos ei halua pinkkejä käsiä!).
  • Levitin lohkot isoon uunivuokaan ja pyörittelin ne tilkassa rypsiöljyä
  • Maustoin ne tuoreella hienonnetulla rosmariinilla, suolalla ja pippurilla.
  • Paistoin 225 -asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. (Kannattaa testata välillä juuresten kypsyyttä, koska mielestäni uunijuurekset ovat parhaimmillaan, kun ne ovat vielä hieman napakoita.)
  • Lopuksi sekoitin punajuurten joukkoon vähän tummaa balsamicosiirappia.

Helpolla uunipunajuurten ohjeella voit toki tehdä mitä tahansa uunijuureksia. Kypsyysaika vähän vaihtelee, esimerkiksi palsternakka kypsyy todella nopeasti. Jos pidät valkosipulista, niin sitäkin voi lisätä vähän juuresten joukkoon. Tällä kertaa halusin nauttia punajuuret mahdollisimman naturellina, sillä nämä itse kasvatetut punajuuret olivat niin harvinaista herkkua.

Uunipunajuuret voi syödä lähes minkä tahansa ruoan lisukkeena, mutta minä popsin nämä sellaisenaan vuohenjuuston kera. Mikä ihana makuyhdistelmä, nam!

Santorini

Jätä kommentti

Santorini

Kippis ja hyvää juhannusta! Sateinen juhannus Suomessa ei houkutellut, joten vietin juhannuksen ensimmäistä kertaa ulkomailla, Kreikassa. Kun some juhannusaattona täyttyi toppatakkipäivityksistä, ei kaduttanut hetkeäkään. Suomessa oli pari astetta lämmintä ja paikoin satoi räntää.

 

Santorini

Päädyimme saarihyppelylle Kreikan saaristoon. Ostimme lennot Helsingistä Ateenaan ja paluulennot Santorinilta Helsinkiin. Ateenasta menimme lautalla Aeginan saarelle ja sieltä lautalla Santorinille.

 

Fira

Santorinia ei turhaan ole valittu yhdeksi maailman kauneimmista saarista. Firan kaupunki on tuttu lukuisista kuvista, mutta en ole ymmärtänyt miten hurja korkeusero todellakin on.

Fira

Joku jossain suositteli kävelyretkeä Firasta Oiaan. Pakkohan se oli toteuttaa, vaikka lämpötila lähenteli +35 astetta. Matkaa kertyy noin 10 km ja aikaa siihen kuluu reilu pari tuntia. Fiksumpi olisi lähtenyt aikaisin aamulla, mutta me lähdimme kävelemään juuri kuumimpaan aikaan päivästä. Patikointi oli parasta Santorinilla, suosittelen lämpimästi! Lisää patikkakokemuksia voit lukea vaikka Tripadvisorista.

Island hopping in Greece

Alkumatka tuntui uuvuttavalta, mutta kävelyretki oli ehdottomasti Santorinin paraas kokemus. Polku on epätasaista ja matka on rankka, joten kovin huonokuntoiselle tai heikkojalkaiselle en sitä suosittele. Matkalla ei ole juuri yhtään varjoa eikä kauppaa, joten ota reilusti vettä ja aurinkorasvaa mukaan!

 

Perissa

Majoituimme toisella puolen saarta Perissassa. Oli vaikea valita majoituspaikkaa, sillä löysin kokemuksia sekä Perissan että Kamarin puolesta. Voin omasta puolestani sanoa, että valinta oli ehdottomasti oikea. Riippuu tietenkin siitä mitä hakee.

Perissa on pieni rantakylä, joka muistutti minua monesta surffikylästä. Rannassa oli monta hyvää ravintolaa ja ihanan rauhallista. Kuvan jättikokoinen salaatti on Tranquilo -ravintolasta Perissasta. ISO suositus!

IMG_9993

Urheilullisina reissaajina kävelimme myös Perissasta Kamariin niiden välissä olevan vuoren yli. Matka ei ollut niin pitkä kuin Firasta Oiaan, mutta tällä kertaa ymmärsimme lähteä hieman ennen auringonlaskua. Reitillä ei ole opasteita eikä valoja, joten vähän seikkailumieltä tarvitaan.

Kamari oli myös kiva kaupunki, mutta se muistutti enemmän esimerkiksi kanariansaaria. Kauppoja, ravintoloita ja palveluita oli enemmän kuin Perissassa. Veikkaisin, että myös yöelämää löytyisi enemmän Kamarista. Tällä kokemuksella suosittelisin Kamaria yöelämää kaipaavalle ja lapsiperheille. Perissaa sen sijaan rauhaa kaipaaville, esimerkiksi pariskunnille.

 

Ammoudi

Ammoudi

Kun kävelee Oian kaupungin läpi päätyy alas Ammoudin kalastajakylään. Ammoudi on tunnettu kalaravintoloiden lisäksi kristallinkirkkaasta vedestä ja pienistä, salaisista rantapoukamista.

 

Island hopping in Greece

En rehellisesti sanottuna odottanut Santorinilta juuri mitään. Pidin Santorinia ehkä jonkinlaisena ylihinnoiteltuna turistirysänä, enkä ymmärtänyt ollenkaan sen upeat maisemat ja luonto siellä odottaa. Santorini on ehdottomasti kaiken hypetyksen arvoinen. Huonojalkaiselle siellä ei ole paljon nähtävää, sillä kaupungin kadut ovat pelkästään portaita ylös ja alas. Ota siis kunnon kengät ja reipas asenne mukaan.

Richard McCormickin opissa

1 kommentti

Sain ilokseni kutsun osallistua Hellman’s majoneesin ympärille rakennettuun ruokailtaan ja kokkailutapahtumaan Teurastamon Flavor studiolla. Illan isäntänä toimi Richard McCormick, Helsingin ravintolaguru ja suuri ruokavaikuttaja. Valmistimme illan aikana japanilaista streetfoodia, Okonomiyakin wasabimajoneesilla ja teriyakikastikkeella. Okonomiyaki on suomalaisille vielä vähän vieras tuttavuus, mutta suomalainen sukulainen sille löytyy kyllä: vanha kunnon rösti.

 

Okonomiyaki, japanilainen streetfood.

Okonomiyakiin laitoimme keräkaalia, lehtikaalia, bataattia ja sipulia. Taikinaan tulee vettä, jauhoja (gluteenittomia), pari kananmunaa ja suolaa. Nämä sekoitetaan keskenään, maustetaan ja paistetaan kuumalla pannulla rapeaksi pannukakuksi. Teimme lisäksi itse wasabimajoneesia ja teriyakikastiketta, jotka Richardin mukaan ”rennosti roiskastaan” letun päälle. Lisäksi tähän voi laittaa yrttejä, kevätsipulia, katkarapuja tai mitä ikinä mieleen juolahtaa. Okonomiyaki oli todella maukas ja hyvä, aion ehdottomasti kokeilla uudelleen. Ehkä teen sen suomalaisittain porkkanasta ja kaalista? Wasabimajoneesi ja teriyakikastike olivat todella hyviä, joten myös ne nappaan ehdottomasti talteen.

 

 

Tapahtuma oli kaikin puolin mukava ja mielenkiintoinen. Täytyy sanoa, että myös Richard teki vaikutuksen. Hän oli todella sympaattinen, mukava, auttavainen ja hauska.

 

 

Tapahtumissa tapaa aina mukavia samanhenkisiä ihmisiä. Meillä oli hyvä tiimi ja onnistuimme okonomiyakin teossa suorastaan loistavasti. 😉 Illan päätähtenä oli kuitenkin Hellmann’s majoneesi. Ja tietysti Richard McCormick!

 

(Kuvista kiitos: Mikko Rasila)

Banaaniletut

Jätä kommentti

Banaaniletut ovat ehdoton aamupalasuosikkini, etenkin viikonloppuisin. Erityisen hyviltä ne maistuvat maustamattoman jogurtin ja hedelmien tai marjojen kanssa. Tai maapähkinävoin kanssa. Tai oikeastaan ihan minkä kanssa tahansa, vaikka ihan sellaisenaan. Resepti on superhelppo!

IMG_9247

Banaaniletut

1 banaani
2 kananmunaa
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus kanelia ja kardemummaa

1. Soseuta banaani sauvasekoittimella tai muussaa se haarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat, leivinjauhe ja mausteet.
2. Paista letut kuumalla pannulla rasvassa (esim kookosöljyssä tai voissa). Annoksesta tulee 2 isoa tai useampi pieni lettu.

Viikonloppuaamut ovat viikon parhaita hetkiä. Tykkään tehdä kunnon brunssin – vaikka ihan vain itselleni. Brunssin kuuluu hyvää kahvia maitovaahdon kanssa, tuoreita hedelmiä, smoothie, munakasta, leipää, puuroa tai banaanilettuja. Mitä milloinkin mieli tekee. Pari tuntia vierähtää aamupalapöydässä ihan huomaamatta!

Sushi-ilta

Jätä kommentti

Olen tehnyt sushia muutaman kerran. Itsetehty sushi on yleensä ollut ”ihan hyvää”. Tällä kertaa sushi onnistui kuitenkin niin ällistyttävän hyvin, että en meinannut itsekään uskoa. Sushi oli niin hyvää, että piti jopa myöntää ääneen, ettei ravintoloissakaan saa aina näin hyvänmakuista sushia. Kuulostaa kyllä vähän hullulta. Uskoisin, että syy oli onnistuneesti keitetyssä riisissä. Sanotaan, että riisin keittäminen on sushin tekemisessä haastavinta, ja se pitää varmasti paikkansa.


Täytteenä sushissa oli tällä kertaa avokadoa, kurkkua, kylmäsavulohta ja Pirkka sushimix pakkaus, joka sisältää sushin päällisiä ja surimia (kuvan alareunassa).

Sushin tekeminen ei ole oikeastaan vaikeaa. Keitin riisin tämän ohjeen mukaan ja kerrankin niin, että noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Levitin riisin jäähtymään laakealle Teema-vadille. Sushiriisistä tuli todella maukasta ja rakenteeltaan sopivaa.

Sushin tekemisen oppii vain kokeilemalla. Alkuun riisiä tuli levitettyä liian paksusti, mutta sen kanssa kannattaa olla maltillinen. Ohut kerros on vaikeampi levittää, mutta lopputulos on paljon parempi. Täytteitä mahtuu enemmän. 🙂 Nigirisushit pyörittelen yleensä kelmun avulla. Reilu lusikallinen riisiä pienen kelmupalan päälle, puristus myttyyn, ja sushi on valmis.

Sushin kanssa tarjotaan yleensä wasabia, soijaa ja inkivääriä.

Joulunaikaa ja jouluherkkuja

Jätä kommentti

On olemassa jouluihmisiä ja jouluihmisiä. Minä olen ehdottomasti Jouluihminen isolla J:llä. Joulun odottaminen ei ehkä ole yhtä jännittävää kuin joskus lapsena, mutta edelleen jouluun liittyy tietynlaista taikaa. Joululaulut, joululahjojen ostaminen ja paketoiminen, jouluruokien suunnittelu ja valmistaminen, erilaiset joulun tuoksut, mausteet, piparit, jouluaatto, perhe, pikkulasten käsinkosketeltavissa oleva jännitys, joulukirkko, joulupuuro, joulukuusen koristelu, vierailu isovanhempien luona (kuinka onnekas olenkaan, että kaikki neljä isovanhempaani ovat vielä elossa?). Joulussa parasta on yhdessä oleminen, yhdessä tekeminen, herkuttelu ja rauhoittuminen.

Joulupuuro on parasta.

Joulu alkaa riisipuurosta. Tänä vuonna en malttanut odottaa jouluaattoon asti, vaan keitin itselleni kattilallisen riisipuuroa jo etukäteen. Koko kattilallinen meni parempiin suihin, vaikka olin ajatellut leipoa osasta karjalanpiirakoita. Nam!

Jostain syystä minun teki myös hirveästi mieli leipoa pipareita, vaikka en ole kovin suuri piparifani (lukuunottamatta taikinaa). Vietin yhden illan piparihommissa ja toisen pipareita koristellessa. Kukahan nämä kaikki piparit söisi? 
Piparkakkutaikinan ystävän suosikki: piparimudcake.
Jo perinteeksi muodostunut piparimudcake kuuluu omiin suosikkeihini. Piparitaikinan ystävänä piparimaustein maustettu mehevä suklaakakku on parasta. Olen tehnyt näitä viemiseksi joulukukan sijaan, ja joka kerta kakku saa valtavasti kehuja. Tällä kertaa vein kakun mummmolaan. Kakku on kätevä, koska se säilyy muutaman päivän hyvänä ja sen voi myös pakastaa.

Meidän joulupöydässä tärkeintä on alkupalat. Pöydässä on aina tarjolla mätileipiä, eli paahtoleipää mädin, punasipulin ja smetanan kanssa. Tänä vuonna halusin tuoda jotain uutta, joten tein lisäksi avokadomoussea, joka toimi kivasti mätileipien kanssa. Lisäksi kuvassa näkyy ihania kylmäsavulohirulla, jonka täytteenä on yrttistä tuorejuustoa.

Jouluaaton vietimme jälleen isolla porukalla. Äiti, isä, isosisko, pikkuveli perheineen ja pikkusisko perheineen. Meitä on sisarusten lapset mukaanlukien 12 henkeä pöydän ympärillä, joten vilinää riittää. Itseasiassa tällä kertaa meitä oli 14, sillä kutsuimme myös isovanhemmat jouluaterialle. Useimmiten meillä juoksentelee lisäksi kolme koiraa jaloissa, joten meillä ei voi puhua kovinkaan vakavasti joulurauhasta.. Tunnelma on kuin Kiljusen herrasväessä, mutta koska olemme kaikki tottuneet siihen, se on parasta maailmassa. Joulu ei olisi joulu ilman suurta ja rakasta perhettä. ❤

Ristiäistarjoiluja

Jätä kommentti
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.” (Suojelusenkeli)
Isosiskoni on varsinainen kakkutaituri, kuten kuvista näkyy.
Perheessämme on ollut tänä syksynä paljon onnea. Pikkuveljeni sai pienen tyttövauvan 12.8. ja pikkusiskoni tytär syntyi 20.8. Serkuksille tuli ikäeroa kahdeksan päivää, joten ristiäisiäkin vietettiin viikon välein. Minusta tuli veljeni tytön sylikummi. Olen todella onnellinen ja ylpeä, sillä hän on ensimmäinen kummilapseni! Isosiskostani tuli toisen tytön kummi, joten saimme onneksi molemmat oman pienen kummitytön. 🙂
Isosiskon taiteilema ristiäiskakku, pikkusiskon leipomia pikkuleipiä.

Ristiäistarjoilut teimme talkoovoimin. Isosiskoni on todella taitava koristelemaan kakkuja, kuten kuvista näkyy. Jätämme suosiolla kakkutaituroinnin hänelle 🙂 Minä saan usein tehtäväkseni suolaiset tarjoiltavat, kuten tälläkin kertaa.

Kummityttöni juhliin tein lihatäytteisen voileipäkakun (ohje tulossa myöhemmin) ja kylmäsavulohella täytetyn tuulihatturullan. Lisäksi tein cakepopseja ja herrasväen pikkuleipiä. Kummityttöni isä, eli veljeni, leipoi ihanan valkosuklaajuustokakun, jonka pinnalla oli mustaherukoita. Hän valmisti myös katkarapu skagen -leipäsiä. Kuvassa (alla) näkyy myös siskoni lehtikaali-vuohenjuustopiirakka.

Kummityttöni ristiäistarjoilut olivat yksinkertaiset mutta maukkaat.

Kuten kuvasta näkyy, pipertäminen ei ole minun parhainta osaamistani. Jätän sen siksi suosiola siskoni tehtäväksi, etenkin silloin, kun kyseessä on jokin isompi juhla. Näissä ristiäissä oli onneksi läsnä vain oma perhe ja tietysti toiset isovanhemmat vauvan äidin puolelta. 🙂

Cakepops ja sydänpikkuleivät (herrasväen pikkuleivät)

Cakepopsit eli kakkutikkarit valmistin pakastamistani suklaisista muffineista (8 isoa muffinia):
-Sulatin muffinit, murustelin ne kulhoon ja sekoitin niistä massan maustamattoman tuorejuuston kannsa.
-Pyörittelin palloiksi, työnsin niihin puolitetut varrastikut ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
-Sulatin noin 200 g tummaa suklaata ja dippasin kakkutikkarit suklaaseen. Ripottelin pinnalle erilaisia strösseleitä ja kaakaojauhetta, sillä strösselit loppuivat kesken kaiken.

Herrasväen pikkuleivät

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl vanilliinisokeria

1. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Yhdistä kuivat aineet kulhossa ja siivilöi taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi.
2. Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla ohueksi. Ota sydänmuotilla kuvioita kuten piparkakkuja tehdessä ja siirrä pikkuleivät pellille leivinpaperin päälle.
3. Paista pikkuleipiä noin 10 minuutin ajan 175-asteisessa uunissa. Koristele jäähtyneinä. Voit halutessasi täyttää pikkuleivät hillolla tai marmeladilla ja painaa kaksi pikkuleipää yhteen. Itse tein yksinkertaisia.

Pikkuleivät koristelin strösseleillä ja pikeerillä. Nimeä ei ollut tiedossa, muuten pikeerillä olisi voinut tehdä nimellä varustettuja pikkuleipiä. Pikeeri on valkuaisesta, tomusokerista ja sitruunamehusta sekoitettavaa koristeluainetta. Muistuttaa tomusokerikuorrutusta, mutta on paljon kovempaa ja kestävämpää. Hyvät ohjeet ja lisätietoa löydät täältä.

Pikeeri

1/4 valkuainen
1 1/2 dl tomusokeria
3 tippaa sitruunanmehua tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista. Jatka vatkaamista vielä hetken aikaa. Siirrä pikeeri pursotinpussiin, käytä tarkkuutta vaativiin koristeluihin mahdollisimman pientä tyllaa. Oma pieninkin tyllani oli liian suuri, joten seuraavaa kertaa varten on hankittava vielä pienempi.

Tuulihatturulla on mehevä ja maukas. Suosittelen kokeilemaan!
Voileipäkakku sai pikakoristelun 15 minuuttia ennen vieraiden saapumista, ja sen kyllä huomaa.

Vieraat yllättivät saapuessaan paikalle vähän odotettua aiemmin. Näin ollen viimetinkaan jättämäni voileipäkakun koristelu meinasi jäädä kokonaan tekemättä. Koristelu kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, vaikka itse voileipäkakku kannattaakin koota ennakkoon jääkaappiin odottamaan ja kostumaan.

Suolaisten piirakoiden suosio on taattu tilanteessa kuin tilanteessa.

Leivoin toisiin ristiäisiin pari suolaista piirakkaa: pinaatti-fetapiirakan ja poro-sienipiirakan. Linkistä pääset suolaisten piirakoiden resepteihin. Piirakoita on helppo muunnella. Täytteet kannattaa miettiä siten, että tarjolla olisi myös kasvisvaihtoehto. Teen siksi usein mieluummin kaksi eri piirakkaa kuin yhden ison.

Ristiäislahja

Risitäislahja aiheutti minulle paljon päänvaivaa. Halusin antaa jotain pysyvää, mutta en perinteistä kummilusikkaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon; kastehelmet, vauvasormus, valokuvakehykset, rasiat, säästölippaat ja vaikka mitä muuta. Ostin kummitytölleni pitkän pohdinnan jälkeen kummilahjaksi Kalevalakorun Siivet.

”Siipien suojassa on turvallista kulkea. Lapselle enkelin siipien suojelu on erityisen tärkeää. Pienokaiselle koru toivottaa hyvää matkaa sekä muistuttaa aina, kuinka ainutlaatuinen hän on. Siipien voima kannattelee elämän kaikissa vaiheissa. Iloissa, suruissa ja elämän suurissa muutoksissa Siivet-sarjan herkät korut antavat turvaa ja onnea.” Design Saija Saarela.

Suolainen piirakka maistuu kaikille

2 kommenttia

Tänä syksynä perheessämme on vietetty iloisia juhlia. Perheeseemme syntyi kaksi tyttöä elokuussa, kun siskoni ja veljeni saivat suloiset pienet tyttövauvat. Serkkutytöt syntyivät kahdeksan päivän ikäerolla. Leivoin siskon tytön ristiäisiin pyynnöstä pari suolaista piirakkaa. Tein pinaatti-fetapiirakkaa ja poro-sienipiirakkaa. Tein molempiin piirakoihin saman pohjan, joka on mielestäni ihanan rapea ja maukas. Molemmat saivat kovasti kehuja, joten reseptit uskaltaa julkaista 🙂 

 
Pinaatti-fetapiirakka
 

Pinaatti-fetapiirakka

 

  • 2 ps (à 150 g) pakastepinaattia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ripaus juustokuminaa
  • ripaus suolaa ja mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • 2 kanamunaa
  • 1 pkt (200 g) salaattijuustoa tai fetaa
  • 100 g juustoraastetta

Pohja

  • 2dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 100g voita
  • 1/2 dl vettä
1. Valmista ensin pohja sekoittamalla jauhot, suola ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Lisää vesitilkka ja sekoita taikina tasaiseksi.
2. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja siirrä vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Valmista seuraavaksi täyte: Hienonna valkosipulinkynsi. Sulata pinaatti kattilassa ja lisää valkospuli pinaatin joukkoon. Mausta ja maista.
4. Kaada pinaattitäyte pohjan päälle. Ripottele pinnalle kuutioitu feta. Sekoita kanamunat ja kerma keskenään. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi juustoraaste piirakan pinnalle. Voit halutessasi rouhia pintaan hieman mustapippuria.
5. Paista uunin alaosassa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja piirakka on saanut kauniin värin pintaan.

 

 

Poro-sienipiirakka 

  • 150 g savuporo-tai riistarouhetta
  • n. 1 litra sieniä (käytin suppilovahveroita)
  • 1 sipuli
  • ripaus pippuria
  • ripaus timjamia
  • 2 dl kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 100 g juustoraastetta

Pohja

  • 2dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 100g voita
  • 1/2 dl vettä
1. Valmista ensin pohja sekoittamalla jauhot, suola ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Lisää vesitilkka ja sekoita taikina tasaiseksi.
2. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan (tässä Teema-vati) ja siirrä vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Valmista seuraavaksi täyte: Kuullota hienonnettu sipuli pannulla tilkassa öljyä. Lisää sienet joukkoon ja paista, kunnes sienistä on haihtunut suurin osa nesteestä. Lisää pororouhe ja mausteet.
4. Levitä täyte pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja kerma keskenään, kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.

5. Paista uunin alaosassa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja piirakka on saanut kauniin värin pintaan.

Poro-suppilovahveropiirakka näyttää kuvassa synkältä tumman täytteen vuoksi. Onneksi maku oli oikein herkullinen.

Tosi helppo omenapiirakka

1 kommentti
 
Helpoista helpoin omenapiirakka syntyy lapsuudestani tutulla reseptillä. Ala-asteella vierailin paljon parhaan ystäväni luona, ja teimme tätä piirakkaa syksyisin lähes joka kerta koulun jälkeen. Kirjoitin reseptin kaverini luona paperilapulle, joten sen alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla. Ohje oli hänen äitinsä reseptivihossa. Kiitos siitä, sillä resepti on ollut tähän päivään asti ahkerassa käytössä!
 

 Omenapiirakka

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl piimää tai kermaviiliä
75 g voita
1 kananmuna
Piirakan pinnalle:
4-6 omenaa
2 tl sokeria
1 tl kanelia
1. Huuhtele omenat ja poista siemenkodat. Viipaloi omenat kuorineen ohuiksi viipaleiksi. Sulata voi.2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kulhoon piimä tai kermaviili, jäähtynyt voi sekä kananmuna. Sekoita. 
3. Kaada taikina piirakkavuokaan ja asettele pinnalle omenaviipaleet. Ripottele pintaan kaneli ja sokeri. 
4. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia. Piirakka maistuu parhaalta lämpimänä kylmän jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Huom! Piirakkapohja toimii hyvin myös erilaisten marjapiirakoiden tai raparperipiirakan pohjana. Maitotuotteeksi sopii maustamaton jogurtti, piimä, viili, kermaviili tai muu hapanmaitotuote. Myös kasviperäinen tuote sopii hyvin, kunhan se on riittävän hapan. Olen testannut piirakassa voin tilalta myös öljyä. Öljy toimii hyvin, piirakasta tulee ihanan pehmeä. Maun puolesta voi on kuitenkin ehdottomasti parempi.

 
 

 

Uuniomenasose

Jätä kommentti

Paras omenahillo valmistuu helposti uunissa. Uunissa omenahilloon tulee ihanasti uuniomenoiden makua, joten lopputulos astetta herkullisempi. Makea lajike ei kaipaa edes sokeria, joten uuniomenasose on parhaimmillaan sokeroimaton. Omenasoseen tekeminen uunissa on myös helppoa, sillä omenoita ei tarvitse sekoitella tai vahtia.

Syksyn paras hetki koittaa omenoiden kypsyttyä. Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Joka vuosi olen onnistunut saamaan omenoita jostain, mummolasta, tutuilta tai somen omenapörssistä. Nyt vihdoin minulla on uuden kodin pihalla ikioma omenapuu! Lajike taitaa olla valkeakuulas.

Teen yleensä omenasoseen uunissa, sillä se on ihanan helppoa. Uuniomenasoseeseen tulee uuniomenoiden maku, kun antaa omenoiden pehmitä rauhassa kanelin (ja halutessaan sokerin) kanssa. Itse jätän sokerin lisäämättä, sillä en kaipaa lisättyä sokeria aamupuuron/jogurtin/rahkan joukkoon. Ilman sokerilisäystä uuniomenasose sopii myös vauvalle. Pakastin uuniomenasosetta jääpalamuoteissa, joista sai näppärän annospalan vauvan puuroa jäähdyttämään. Toisista omenalajikkeista tehtynä uuniomenasose on ollut todella kirpeää, joten silloin olen joutunut lisäämään lopuksi hieman sokeria. Reseptissä ei ole sen vuoksi määriä ollenkaan, eli ohje on vain suuntaa antava.

Uuniomenasose

1 kg omenoita

kanelia

(sokeria)

1. Lohko tai paloittele omenat kuorineen uunivuokaan. (Helpoiten saat siemenkodan poistettua, kun leikkaat omenan ensin puoliksi siemenkodan toiselta puolelta, käännät omenan leikkauspinta alaspäin ja leikkaat edelleen lohkot siemenkodan molemmin puolin.)

2. Ripottele pinnalle kanelia (ja sokeria halutessasi). Paista 150-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan. Toiset lajikkeet vaativat pidemmän ajan, joten jatka paistamista, kunnes omenat ovat kunnolla pehmeitä.

3. Soseuta sauvasekoittimella huolellisesti. Maista sosetta, ja mikäli se on liian kirpeää, voit lisätä sokeria vielä tässä vaiheessa. Purkita ja pakasta.

(Lisätty 9/2021. Alkuperäinen postaus alla. Kuva vaihdettu 9/2022.)

 
 

 

Kesäkurpitsa-omenasose uunissa

1 osa kesäkurpitsaa
1 osa omenaa
ripaus sokeria

1. Kuori kesäkurpitsat. Halkaise ne ja kaavi pehmeä sisus pois lusikalla. Kuutioi kesäkurpitsat.
2. Poista omenista siemenkodat ja lohko omenat kuorineen.
3. Laita omenat ja kesäkurpitsat uunivuokaan. Kuumenna 150-asteisessa uunissa noin 1-1 1/2 tuntia, tai kunnes ovat pehmeitä.
4. Ota uunivuoka pois uunista, anna jäähtyä hieman. Soseuta omenat ja kesäkurpitsat tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon haluamasi määrä sokeria (laitoin vain noin ruokalusikallisen, sillä sose oli melko makeaa jo sellaisenaan. Riippuu paljon omenoiden happamuudesta).
5. Purkita ja pakasta. Nauti puuron, rahkan tai jogurtin kanssa. Sopii myös kakun väliin tai smoothien sekaan.

(Uunikokkivuoallinen sosetta, purkitettuna sosetta tuli kolme 1/2 litran pakasterasiallista, eli noin 1,5 litraa.)