Raparperi-kinuskikakku

Keväinen, kirpeä raparperi sopii todella hyvin yhteen makean kinuskin kanssa. Raparperilla ja kinuskilla täytetty täytekakku ei ole liian makea, sillä rapaperi taittaa kivasti kinuskin makeutta.

Kakku sopii hyvin kevään ja alkukesän juhliin, kuten valmistujaisiin tai juhannukseen. Tämä raparperi-kinuskikakku oli meillä ristiäiskakkuna (tai siis oikeastaan nimiäiskakkuna). Tein kakkuun tosi nopean ja rennon koristelun pensasmustikoilla ja syreenin oksilla juuri ennen tarjoilua. Lisäksi olin askarrellut vauvan nimestä ”lippusiiman” paperista, narusta ja puisista varrastikuista. Upeat sokerimassakakut jäävät minulla yleensä tekemättä, sillä en niin välitä kreemien ja sokerimassojen makeudesta. Maku on kuitenkin tärkein, joten meillä tarjotaan usein tällaisia vähän rennompia kakkuja.

Kakun alkuperäinen ohje on kollegani Lauran kehittelemä. Tein kakkuun pieniä muutoksia nopeuttaakseni hieman täytekakun valmistusta. Alkuperäisessä kakussa kinuski keitetään kinuskikermasta, ja minä käytin täytteeseen kaupan valmista kinuskikastiketta. Raparperitäytteen kirjoitin tähän reseptiin alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta itse laitoin täytteeksi raparperihilloa, joka minulla jäi yli raparperimehua keittäessä. Käytännössä se oli hyvin samanlaista, mutta koska olin tehnyt sen jo aiemmin valmiiksi, se nopeutti kakun leipomista. lepvalmistusta.

Raparperi-kinuskikakku

Pohja
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
50 g sulatettua voita
1 dl maitoa tai kaurajuomaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kostutus
noin 1 1/2 dl omenamehua, maitoa tai kaurajuomaa

Raparperitäyte
1 l (400 g) raparperia viipaleina
1/2-1 dl vettä
1 dl hillosokeria

Lisäksi
1 tlk kinuskikastiketta (kartonkitölkissä)
1 tlk (2 dl) laktoositonta kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 tlk (2,5 dl) Valio kinuskikermaa

  1. Voitele ja jauhota pieni irtopohjavuoka (Ø 20 cm). Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja kääntele tasaiseksi. Vältä turhaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla. Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta meinaa tummua liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja kolmeen osaan.
  2. Mittaa raparperi, vesi ja hillosokeri kattilaan. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes seos soseutuu. Jäähdytä.
  3. Vaahdota kuohukerma ja mausta se vaniljasokerilla.
  4. Nosta kakkupohjan alin kerros tarjoiluvadille. Kiristä irtopohjavuoan rengas kakun ympärille, niin kakku on helpompi koota. Kostuta pohjaa hieman pullasudilla.
  5. Levitä pohjan päälle kerros kinuskikastiketta ja raparperisosetta. Lisää puolet kermavaahdosta.
  6. Nosta toinen pohjalevy päälle. Kostuta ja täytä samoin toinen kerros. Kostuta päällimmäinen kakkupohja molemmilta puolilta. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli.
  7. Vaahdota kinuskikerma ja levitä se kakun pinnalle ja reunoille. Koristele kakku haluamallasi tavalla.

Sienipiirakka

Olen aina tykännyt sienestämisestä. Vaikka vihasin lapsena sieniä ja nypin jopa herkkusienet pois pizzasta, pidin silti sienestämisestä. Lähdin usein ystäväperheen mukaan heidän mökille ja sienestimme koko viikonlopun yhdessä. Tykkäsin syksyisestä metsästä, raikkaasta ilmasta ja sienestämiseen liittyvästä jännityksestä sekä löytämisen riemusta.

Sienipiirakka

Sittemmin olen oppinut myös syömään sieniä, onneksi! Se on lisännyt sienestyksen riemua. Säilön sienet yleensä kuivattamalla tai pakastamalla, mutta parhaimmillaan sienet ovat mielestäni heti tuoreina. Teen sienistä vaihtelevasti sienipirakkaa, sieniristtoa, pastaa, keittoja. Sieni on todella monipuolinen raaka-aine. Se sopii myös maustamaan monia arkiruokia. Saatan esimerkiksi murentaa kuivattuja mustatorvisieniä vaikkapa lasagnen joukkoon.

Tällä kertaa leivoin suppilovahveropiirakan, jonne lisäsin myös hieman tatteja. Voit tehdä piirakan mistä tahansa sienistä, vaikkapa kaupan herkkusienistä. Pekoni tuo piirakkaan makua ja suolaisuutta, joten suolaa ei välttämättä tarvitse erikseen lisätä. Pekonin voi toki jättää pois, mikäli haluaa piirakasta kasvisversion. Tällöin suolaa kannattaa lisätä ainakin 1 tl. Tämä sienipiirakka on vakioreseptini, jonka ohjetta on pyydetty useamman kerran.

Suolainen piirakkapohja on suosikkireseptini, se kannattaa napata talteen. Käytän sitä usein leipoessani suolaisen piirakan . Alkuperäinen ohje on kollegan käsialaa (K-Ruoka).

Sienipiirakka

Pohja

  • 2 dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ½ tl suolaa
  • 100 g voita
  • 2 rkl vettä

Täyte

  • 1 pkt (140 g) pekonia
  • n. 6 dl suppilovahveroita ja tatteja (tai 2 rs herkkusieniä)
  • 1 iso sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl ruokakermaa tai ”kaurakermaa”
  • 2 kananmunaa
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl emmentaljuustoraastetta
  1. Sekoita keskenään jauhot, suola ja pehmeä rasva. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
  2. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (Ø 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
  3. Puhdista ja paloittele sienet. Hienonna pekoni. Hienonna myös kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet.
  4. Ruskista pekoni pannulla. Lisää sipulit pannulle kuullottumaan. Lisää myös sienet ja hauduta kuumalla pannulla niin, että neste haihtuu lähes kokonaan.
  5. Levitä sieni-sipuliseos esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja ruokakerma, mausta mustapippurilla. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
  6. Paista sienipiirakka 200-asteisen uunin alatasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.

Tänä vuonna sienisato on ollut lämpimään ja kuivaan kesään nähden yllättävän hyvä. Vielä ehtii, joten kannattaa ehdottomasti lähteä sieniretkelle!

Raparperijuustokakku

Juhannuksena on pakko saada jotain hyvää raparperista. Meinasin tehdä raparperipiirakkaa, mutta koska juhannuksena vietettiin myös kolmekymppisiä, ajattelin leipoa kakun. Juustokakun. Voisiko ne yhdistää? Jos paistaisi ensin raparperit kypsiksi ja lisäisi päälle juusokakkumassan… Oli aivan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti! Lähes täydellinen kesän juustokakku katosi kahvipöydässä yhdeltä istumalta.

Raparperijuustokakku

Pohja

  • ½ pkt (à 400 g) digestivekeksejä
  • 75 g voita
  • 2 raparperin vartta
  • 1 ¼ dl sokeria
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • ¼ tl kardemummaa
  1. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi (⌀ 24 cm).
  2. Murenna keksit ja sekoita keksimurujen joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle ja hieman vuoan reunoille.
  3. Paloittele raparperit pieniksi. Sekoita sokeri, jauhot ja kardemumma raparperipalojen joukkoon.
  4. Kaada seos pohjan päälle ja paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. (Laita vuoan alle leivinpaperi, jotta mahdollisesti irtoava neste ei valu uunin pohjalle.)

Täyte

  • 1 (2 dl) vispikerma
  • 1 (250 g) maitorahka
  • 1 (180 g) vaniljatuorejuusto
  • 1 ¼ dl sokeria
  • ¾ dl maissitärkkelystä (Maizena)
  • 3 kananmunaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  1. Sekoita kerma, rahka, tuorejuusto, sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri keskenään kierrevatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Kaada täyte vuokaan raparperien päälle.
  2. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Jatka juustokakun paistamista 175-asteessa noin 50 minuuttia.
  3. Anna kakun jäähtyä vuoassa huoneenlämpöiseksi. Siirrä vuoka jääkaappiin ja jäähdytä täysin ennen vuoan avaamista. Koristele kakku haluamallasi tavalla ja nauti. (Levitin jäähtyneen kakun pinnalle lisäksi sokerilla makeutettua ranskankermaa, jotta sain pinnasta sileän.)

Donitsit

Donitsit valmistuvat nopeasti helposta taikinasta, joka ei vaadi edes vatkainta. Vappumunkkien sijaan kokeilin leipoa donitseja donitsipellillä. Vein ne siskonpojan synttäreille ja ne tekivät hyvin kauppansa. Värikkäät donitsit ovat varma hitti vappubrunssilla tai lasten synttäreillä!

K-Ruoan donitsitaikina on helppo, sekoitettava kakkutaikina, joka maustetaan kardemummalla. Donitsien leipominen oli yllättävän helppoa! Pienenä vinkkinä täytyy kuitenkin sanoa, että vuokaa ei kannata täyttää liian täyteen. Taikina kohoaa reilusti uunissa, joten osa donitseista meni umpeen päältä ja näyttivät enemmän muffinsseilta. (Tein niihin heti kuumina reiän, joten lopputuloksessa sitä ei huomannut.) Valmistin 1,5 kertaisen annoksen ja leivoin siitä 18 donitsia. Taikina olisi kannattanut jakaa varmaankin 20-22 donitsiksi, niin donitsit olisivat onnistuneet ilman reikien umpeutumista. Näitä teen toistekin!

Donitsit

3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2-1 tl kardemummaa
50 g voita
1 1/2 dl piimää tai maustamatonta jogurttia
1 kananmuna
(voita donitsipellin voiteluun)

Tomusokerikuorrutus

noin 3 dl tomusokeria
noin 2 rkl kylmää vettä
(+ haluamaasi geeliväriä, kuvassa vihreää)

1. Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja kardemumma keskenään. Sulata voi. Sekoita voisula, piimä tai jogurtti sekä kananmuna jauhoseokseen.
2. Voitele donitsipellin kolot. Pursota taikina pursotinpussilla donitsipellin kokoihin. Voit myös käyttää pakastepussia, josta leikkaat saksilla kulman auki.
3. Paista donitsit 200-asteisessa uunissa 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.
4. Mittaa tomusokeri kulhoon. Lisää ensin noin 1 rkl vettä ja sekoita hyvin. Lisää tämän jälkeen geeliväriä tippa kerrallaan, kunnes kuorrutteen väri on sopiva. Lisää loput vedestä tippa kerrallaan, kunnes saat tahnamaisen, mutta hieman valuvan kuorrutteen.
5. Kasta donitsit sileä pinta alaspäin yksi kerrallaan tomusokerikuorrutteeseen ja koristele koristerakeilla.

Maailman paras pannukakku

Onko maailman paras pannukakku olemassa? On varmasti, mutta jokaisella on oma suosikkinsa. Toiselle maailman paras pannukakku on kuohkea ja ilmava, toiselle mehevä ja sisältä hieman taikinainen. Kolmannen pannarin kuuluu olla tiivistä.

Äidin tekemä pannari oli lapsuudessa kaikkein parasta – vaikka se varmasti oli joka kerta erilaista, koska se tehtiin ilman tarkkaa reseptiä. Tämä pannari on tähän mennessä testaamistani resepteistä paras.

Pannukakku

  • 1 l kevytmaitoa
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 50 g voita sulatettuna
  1. Vatkaa maidon joukkoon vehnäjauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Lisää sulatettu voi taikinaan. Anna taikinan turvota n. 1/2 tuntia.
  2. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipannuun. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 45 minuuttia tai kunnes pannari on kypsä ja pinta on saanut kauniin värin.

Tein tämän pannarin paapalle (90 v.) viemiseksi. Kuulin, että paapan tekisi kauheasti mieli pannaria, mutta mumma ei enää pysty tekemään sitä. Täyden ja painavan pannukakun nostaminen uuniin on liian haastavaa, kun liikkuvuus on mennyt huonoksi. Leivoin pannarin tällä kertaa punaiseen maitoon, leikkasin paloiksi ja vein sen heti lämpimänä mummolaan.

No maistuiko? Pannari teki kuulemma kauppansa. Paappa soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että koko pellillinen on tuhottu ja hyvää oli!

Oikeasti maukas kasvispiirakka

Tästä reseptistä olen kuullut niin hyvää palautetta, että täytyyhän se jakaa. Kehittelimme sen kollegani Lauran kanssa K-Ruoka-lehteen (4/2017). Kasvispiirakka sisältää maitotuotteita, joten se sopii lakto-vegetaariseen ruokavalioon. Resepti on tosi helppo, mutta toki kasvisten suikalointi ja rullaus vaativat pientä näpertelyä.

IMG_7341

Olin viikonloppuna siskoni synttäreillä. Pikkuserkkuni toi sinne tämän piirakan, koska oli kuulemma himoinnut sitä jo lehden ilmestymisestä lähtien. Piirakka sai kehuja kasvissyöjiltä: ”Tää on parasta kasvispiirakkaa, mitä oon syönyt. Tää oikeesti maistuu joltain!”. Piirakka maistui oikein hyvin myös ilman yrttiöljyä.

Suolainen piirakka on varmasti yksi suosituimmista tarjottavista monenlaisissa juhlissa. Makuja on monia, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Alkuperäinen resepti kuvineen ja videoineen löytyy tietenkin täältä.

Kasvispiirakka

Pohja

  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 100 g voita
  • rkl vettä

Täyte

  • (n. 340 g) kesäkurpitsa
  • (300 g) porkkanaa
  • pkt (200 g) Pirkka Parhaat fetajuustoa
  • 1/2 dl maitoa
  • valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • 150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
  • ripaus mustapippuria

Yrttiöljy

  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • ruukku tuoretta basilikaa
  • valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • ripaus mustapippuria
  1. Sekoita jauhot, suola ja pehmeä rasva keskenään. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
  2. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (Ø 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
  3. Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Höylää kesäkurpitsasta juustohöylän avulla ohuita viipaleita ja halkaise viipaleet pitkittäin kahtia.
  4. Soseuta fetajuusto ja maito sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, juustoraaste ja pippuri. Levitä täyte pohjan päälle. Rullaa kasvissuikaleita tiukiksi rulliksi ja paina ne täytteen päälle pystyyn ruusukkeiksi.
  5. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla 30 minuuttia. Nosta piirakka ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.
  6. Valmista yrttiöljy soseuttamalla öljy ja basilikanlehdet sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon valkosipuli ja pippuri. Valuta öljy piirakan pinnalle ennen tarjoilua tai tarjoa yrttiöljy erikseen.

Paras saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä onnistuu tällä reseptillä varmasti. Useampaa saaristolaisleivän reseptiä testattuamme olemme päätyneet jo vuosia leipomaan saaristolaisleipää Kustavilaisen saaristolaisleivän reseptin mukaan.

img_2050

Saaristolaisleipien tekeminen on todella helppoa, kunhan varaat riittävästi aikaa niiden kohottamiseen ja paistamiseen. Taikina on helppo, sekoitettava taikina. Taikinasta tulee 2 isoa tai 3 pienempää leipää, joten leipää riittää isommallekin porukalle tai jouluviemiseksi.

Saaristolaisleipä maistuu taivaalliselta joulukalojen, esimerkiksi kylmäsavulohen tai mätileipien kanssa. Saaristolaisleipä maistuu myös rapujuhlissa ja skagenröran kanssa. Saaristolaisleipä on kiva ruokalahja, joka ei taatusti jää syömättä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

 

Kustavilainen saaristolaisleipä

  • 1 l piimää
  • 75 g hiivaa (1 1/2 pkt)
  • 3 dl tummaa siirappia
  • 1 rkl suolaa
  • 3 dl vehnäleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 3 dl kaljamaltaita (huom! ei mämmimaltaita)
  • 1 l vehnäjauhoja
  1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää suola ja siirappi.
  2. Lisää vehnäleseet, ruisjauhot ja kaljamaltaat.
  3. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa. Taikina jää melko löysäksi. Anna nousta liinan alla noin 1 tunti.
  4. Vuoraa leivinpaperilla 2 isoa tai 3 pientä vuokaa. Jätä kohoamisvaraa eli täytä vuoat puolilleen. Anna leipien nousta vielä 1h, kunnes tilavuus on tuplaantunut.
  5. Paista leipiä 175 °C:ssa 1,5 – 2h. Anna leipien jäähtyä ennen kumoamista. Saaristolaisleipä säilyy hyvänä pitkään, ja leivät voi myös pakastaa.

 

Alkuperäinen resepti löytyi Helsingin Sanomista muistaakseni jo vuonna 2008. Resepti on testattu toimivaksi myös maustamattomalla jogurtilla ja omenamehulla. Leseet on korvattu välillä kauraleseillä tai kolmen viljan leseillä. Joskus hiiva on loppunut kesken, mutta pussi kuivahiivaa on toiminut hyvin tuorehiivan jatkeena. Sen sijaan maltaiden kohdalla kannattaa olla tarkkana. Ensimmäisellä kerralla olin ostanut kaupasta vahingossa mämmimaltaita. Lopputuloksena leipävuoissa oli raakaa leipätaikinaa, joka ei kypsynyt millään. Leivät voi paistamisen lopussa valella halutessaan siirappi-vesiseoksella, mutta itse olen yleensä jättänyt sen tekemättä. Suolaa on toisissa ohjeissa reilummin, jopa 3 rkl, mutta koska syömme leivän usein suolaisten kalojen kanssa, ei leipä ole tuntunut vähäsuolaiselta tällä alkuperäisen reseptin suolamäärällä.

Vinkki! (lisätty joulukuussa 2021)

Tänä vuonna leivoin leivät muuttamalla hieman jauhojen suhdetta. Lisäsin ruisjauhojen määrää (3 dl -> 4 dl) ja vähensin hieman vehnäjauhojen määrää (1 litra -> 8 dl). Leivistä tuli, jos mahdollista, vielä entistäkin paremmat! Leivistä tuli aavistuksen tummemmat ja pehmeämmät.

Tein leipätaikinan tällä kertaa yön yli -menetelmällä, joten vinkkinä sinulle, joka et ehdi kohottaa leipiä saman päivän aikana: tein taikinan illalla kylmään nesteeseen (piimä) ja panin leivät leipävuoissa yöksi kohoamaan jääkaappiin, liinalla peitettyinä. Seuraavana päivänä annoin leipien kohota vielä pöydällä tunnin verran ennen paistamista. Leivät onnistuivat todella hyvin!

Saaristolaisleipä

Vappu ja munkit

Mitä olisi vappu ilman munkkeja?

Äiti leipoo perinteisesti joka vuosi ison kasan munkkeja. Niiden vuoksi vappuna on aina päästävä kyläilemään kotona, joten munkkikasa kerää ”lapset” kätevästi saman katon alle. Eihän niitä voi vastustaa. Tuoreet, itse tehdyt munkit ovat syntisen hyviä!

Vappumunkit valmistetaan pullataikinasta ja uppopaistetaan kuumassa öljyssä. Uppopaistaminen ei ole vaikeaa, mutta useimpia se vähän jännttää. Munkkien paistaminen on siis melko helppoa, mutta kuuman öljyn kanssa kannattaa olla varovainen.

img_8237

 

Munkkien paistaminen

  • Paista munkit mieluiten valurautapadassa tai -pannulla. Valurauta varaa hyvin lämpöä.
  • Ota esiin kattilaan tai pannuun sopiva kansi. Jos öljy kuumenee liikaa ja leimahtaa tuleen, se pitää tukahduttaa. Älä missään nimessä sammuta liekkejä vedellä!
  • Sulje liesituuletin. Jos öljy kuumenee liikaa ja leimahtaa, liesituuletin saattaa imaista liekit ja aihettaa isomman palon.
  • Käytä mahdollisuuksien mukaan digitaalista paistomittaria. Seuraa öljyn lämpötilaa ja huolehdi, ettei se nouse yli 180 asteen. Jos mittaria ei ole käytettävissä, savuava öljy kertoo liian kuumasta lämpötilasta. Liian kuumassa öljyssä munkit tummuvat nopeasti, mutta jäävät sisältä raa’aksi.
  • Rasva laitetaan kuivan paistoastian pohjalle, sillä pienikin vesitilkka aiheuttaa räiskymistä. Rasvaa riittää noin 5-10 cm kerros.
  • Rasvan kuumuutta voi kokeilla taikinapalalla. Jos se tulee minuutissa kauniin ruskeaksi, lämpötila on sopiva eli noin 180 °C. Liian kuuma öljy savuaa.
  • Upota kypsennettävät munkit rasvaan ja paista ne kauniin ruskeiksi. Kääntele munkkeja kypsentämisen aikana, jotta ne kypsyvät tasaisesti
  • Nosta valmiit munkit paistamisen jälkeen reikäkauhan avulla talouspaperin päälle valumaan
  • Munkit sokeroidaan lämpiminä. Jos haluat pakastaa munkit, munkit kannattaa pakastaa ennen sokeroimista ja sokeroida vasta sulatuksen jälkeen.
  • Voit säästää öljyn ja paistaa siinä uudelleen munkkeja. Säilytä öljy viileässä ja valolta suojattuna. Öljyä ei saa kaataa viemäriin, joten kaada se esimerkiksi muovipulloon ja hävitä sekajätteiden mukana.

Simaa ja munkkeja – vai ehkä sittenkin donitseja?

Tänä vuonna on noussut trendiksi erilaiset itse tehdyt donitsit. Jos saan kutsuttua kavereita tuhoamaan lopputuloksen, ajattelin kokeilla donitsien leipomista. Niiden taikina muistuttaa enemmän sekoitettavaa kakkutaikinaa ja ne kypsennetään uunissa donitsipellillä.

Pataleipä

Pataleipä on varmasti yksi viime vuosien suosituimmista resepteistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on niin ihana, että en ihmettele. Reseptejä löytyy monenlaisia sekä ruokalehdstä että blogeista. Otin ohjeen täältä (K-ruoka), mutta jouduin tuplaamaan taikinan, sillä minulla on vain todella iso Hackmannin pata. Pataleipä onnistui ohjeella hyvin suurennettunakin. Jätin myös auringonkukansiemenet pois.

39cc2-dsc_0458

Pataleipä

14 dl jauhoja (vehnäjauhoja ja/tai hiivaleipäjauhoja)

8 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
n. 3 tl suolaa

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon 42-asteinen vesi ja sekoita nopeasti (älä vaivaa taikinaa). Peitä taikinakulho kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-16 tunniksi.
  2. Kääntele taikinasta kulhossa pyöre leipä (kääntele reunoja leivän alle). Älä vaivaa taikinaa tässäkään vaiheessa. Anna leivän kohota leivinliinalla peitettynä noin 30 minuuttia.
  3. Laita kannellinen valurautainen pata (tilavuus noin 6 litraa) kylmään uuniin ja anna uunin kuumentua 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, lisää leipä kuumaan pataan ja peitä pata kannella. Paista leipää kannen alla noin 35 minuuttia. Poista kansi ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia.
  4. Kumoa leipä jäähtymään hetkeksi ritilän päälle. Kuori pysyy rapeana, kun et peitä leipää leivinliinalla.

Miten onnistui?

Ensimmäinen leipäni ei onnistunut, koska lähdin soveltamaan ohjetta liikaa. Laitoin liikaa ruisjauhoja, jonka vuoksi leipään ei tullut kunnon sitkoa, vaan siitä tuli tiivis ja hieman raaka sisältä. Siinäkin leivässä kuoret olivat niin hyviä, että söin ne silti. Toisella kertaa noudatin ohjetta ja onnistuin täydellisesti. Vaikka patani on suurempi, oli paistoaika suunnillen sama kuin alkuperäisessä ohjeessa.

56df5-dsc_0534


Valmis pataleipä on niin kaunis, että sitä tuntee helposti itsensä astetta paremmaksi kotileipuriksi. Tosiasiassa ne, jotka ovat tehneet pataleipää, tietävät totuuden. Helpompaa leipää ei voi olla! Pataleipää ei vaivata, vaan taikina sekoitetaan ja jätetään yöksi kohoamaan. Jos et ole vielä tehnyt pataleipää, niin suosittelen kyllä kokeilemaan.

Ristiäistarjoiluja

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.” (Suojelusenkeli)
Isosiskoni on varsinainen kakkutaituri, kuten kuvista näkyy.
Perheessämme on ollut tänä syksynä paljon onnea. Pikkuveljeni sai pienen tyttövauvan 12.8. ja pikkusiskoni tytär syntyi 20.8. Serkuksille tuli ikäeroa kahdeksan päivää, joten ristiäisiäkin vietettiin viikon välein. Minusta tuli veljeni tytön sylikummi. Olen todella onnellinen ja ylpeä, sillä hän on ensimmäinen kummilapseni! Isosiskostani tuli toisen tytön kummi, joten saimme onneksi molemmat oman pienen kummitytön. 🙂
Isosiskon taiteilema ristiäiskakku, pikkusiskon leipomia pikkuleipiä.

Ristiäistarjoilut teimme talkoovoimin. Isosiskoni on todella taitava koristelemaan kakkuja, kuten kuvista näkyy. Jätämme suosiolla kakkutaituroinnin hänelle 🙂 Minä saan usein tehtäväkseni suolaiset tarjoiltavat, kuten tälläkin kertaa.

Kummityttöni juhliin tein lihatäytteisen voileipäkakun (ohje tulossa myöhemmin) ja kylmäsavulohella täytetyn tuulihatturullan. Lisäksi tein cakepopseja ja herrasväen pikkuleipiä. Kummityttöni isä, eli veljeni, leipoi ihanan valkosuklaajuustokakun, jonka pinnalla oli mustaherukoita. Hän valmisti myös katkarapu skagen -leipäsiä. Kuvassa (alla) näkyy myös siskoni lehtikaali-vuohenjuustopiirakka.

Kummityttöni ristiäistarjoilut olivat yksinkertaiset mutta maukkaat.

Kuten kuvasta näkyy, pipertäminen ei ole minun parhainta osaamistani. Jätän sen siksi suosiola siskoni tehtäväksi, etenkin silloin, kun kyseessä on jokin isompi juhla. Näissä ristiäissä oli onneksi läsnä vain oma perhe ja tietysti toiset isovanhemmat vauvan äidin puolelta. 🙂

Cakepops ja sydänpikkuleivät (herrasväen pikkuleivät)

Cakepopsit eli kakkutikkarit valmistin pakastamistani suklaisista muffineista (8 isoa muffinia):
-Sulatin muffinit, murustelin ne kulhoon ja sekoitin niistä massan maustamattoman tuorejuuston kannsa.
-Pyörittelin palloiksi, työnsin niihin puolitetut varrastikut ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
-Sulatin noin 200 g tummaa suklaata ja dippasin kakkutikkarit suklaaseen. Ripottelin pinnalle erilaisia strösseleitä ja kaakaojauhetta, sillä strösselit loppuivat kesken kaiken.

Herrasväen pikkuleivät

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl vanilliinisokeria

1. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen rasva keskenään. Yhdistä kuivat aineet kulhossa ja siivilöi taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi.
2. Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla ohueksi. Ota sydänmuotilla kuvioita kuten piparkakkuja tehdessä ja siirrä pikkuleivät pellille leivinpaperin päälle.
3. Paista pikkuleipiä noin 10 minuutin ajan 175-asteisessa uunissa. Koristele jäähtyneinä. Voit halutessasi täyttää pikkuleivät hillolla tai marmeladilla ja painaa kaksi pikkuleipää yhteen. Itse tein yksinkertaisia.

Pikkuleivät koristelin strösseleillä ja pikeerillä. Nimeä ei ollut tiedossa, muuten pikeerillä olisi voinut tehdä nimellä varustettuja pikkuleipiä. Pikeeri on valkuaisesta, tomusokerista ja sitruunamehusta sekoitettavaa koristeluainetta. Muistuttaa tomusokerikuorrutusta, mutta on paljon kovempaa ja kestävämpää. Hyvät ohjeet ja lisätietoa löydät täältä.

Pikeeri

1/4 valkuainen
1 1/2 dl tomusokeria
3 tippaa sitruunanmehua tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista. Jatka vatkaamista vielä hetken aikaa. Siirrä pikeeri pursotinpussiin, käytä tarkkuutta vaativiin koristeluihin mahdollisimman pientä tyllaa. Oma pieninkin tyllani oli liian suuri, joten seuraavaa kertaa varten on hankittava vielä pienempi.

Tuulihatturulla on mehevä ja maukas. Suosittelen kokeilemaan!
Voileipäkakku sai pikakoristelun 15 minuuttia ennen vieraiden saapumista, ja sen kyllä huomaa.

Vieraat yllättivät saapuessaan paikalle vähän odotettua aiemmin. Näin ollen viimetinkaan jättämäni voileipäkakun koristelu meinasi jäädä kokonaan tekemättä. Koristelu kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, vaikka itse voileipäkakku kannattaakin koota ennakkoon jääkaappiin odottamaan ja kostumaan.

Suolaisten piirakoiden suosio on taattu tilanteessa kuin tilanteessa.

Leivoin toisiin ristiäisiin pari suolaista piirakkaa: pinaatti-fetapiirakan ja poro-sienipiirakan. Linkistä pääset suolaisten piirakoiden resepteihin. Piirakoita on helppo muunnella. Täytteet kannattaa miettiä siten, että tarjolla olisi myös kasvisvaihtoehto. Teen siksi usein mieluummin kaksi eri piirakkaa kuin yhden ison.

Ristiäislahja

Risitäislahja aiheutti minulle paljon päänvaivaa. Halusin antaa jotain pysyvää, mutta en perinteistä kummilusikkaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon; kastehelmet, vauvasormus, valokuvakehykset, rasiat, säästölippaat ja vaikka mitä muuta. Ostin kummitytölleni pitkän pohdinnan jälkeen kummilahjaksi Kalevalakorun Siivet.

Siipien suojassa on turvallista kulkea. Lapselle enkelin siipien suojelu on erityisen tärkeää. Pienokaiselle koru toivottaa hyvää matkaa sekä muistuttaa aina, kuinka ainutlaatuinen hän on. Siipien voima kannattelee elämän kaikissa vaiheissa. Iloissa, suruissa ja elämän suurissa muutoksissa Siivet-sarjan herkät korut antavat turvaa ja onnea.” Design Saija Saarela.