Rakastan pinaattilettuja, mutta en jaksa paistaa niitä kovin usein. Kun noin 10 vuotta sitten maistoin kollegani kehittämää pinaattipannaria koekeittiöllä, otin reseptin talteen. Jonkin aikaa unohduksissa ollut resepti on osoittautunut taaperon kanssa kullan arvoiseksi arjen pelastajaksi. Oletko testannut?
Tällä kertaa korvasin puolet pannarin jauhoista kaurahiutaleilla. Toimi hyvin! Poika söi pannaria 1/4 pellillistä, jonka perusteella voisi arvella, että pinaattipannari maistuu myös lapsille.
Olen etsinyt hyvää ja helppoa raparperipiirakan reseptiä. Perinteinen kermaviilitäytteinen piirakka on ihana, mutta vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotain muutakin. Pojan 1-vuotissynttäreille leivoin hurjan suosion saanutta maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Testasin myös muutaman muun piirakan, joten raparperipiirakkakiintiö alkaa tältä keväältä olla täytetty. Parasta raparperipiirakkareseptiä tuskin on olemassa, sillä erilaisia piirakoita kaivataan erilaisiin tilanteisiin. Tässä tulee kuitenkin yksi herkullinen vaihtoehto, jos haluat raparperipiirakkaan tosi helpon reseptin, mehevän pohjan ja rouskuvan rapean pinnan!
Raparperipiirakoita on monenlaisia, mutta ehkä se kaikkein perinteisin on muropohjainen piirakka, jossa raparperien pinnalle tulee kermaviilitäyte (reseptin löydät esimerkiksi täältä). Kuten osa jo tietääkin, haluan aina oikaista helpoimman kautta, jos mahdollista. Siispä tällaiset vaahdotettavat piirakkapohjat tuntuvat toisinaan liian työläiltä ja sotkevilta. Yhtä hyvää saa vähemmälläkin vaivalla!
Ala-asteelta asti olen tehnyt syksyisin helppoa omenapiirakkaa, johon tulee ihanan pehmeä ja mehevä pohja sekoitettavasta taikinasta. Siis taikinasta, joka vain sekoitetaan ilman mitään vatkaamista. Halusin kokeilla vastaavaa helppoa piirakkapohjaa myös raparperipiirakalle. Kokeilin tehdä pohjan rypsiöljystä, ja se toimi todella hyvin! Ensimmäisen version tein ilman pinnalle tulevaa muruseosta. Se toimi niinkin, mutta raparperi kaipasi sokeria tai tomusokeria pintaan ja jäätelöä kaveriksi. Raparperipiirakka ihanan muruseoksen kanssa maistui herkulliselta ihan sellaisenaan. Toisaalta vaniljajäätelöstä tai vaniljakastikkeesta on harvemmin haittaa, eikö?
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää öljy, kermaviili ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada öljyttyyn tai voideltuun piirakkavuokaan.
Lisää pinnalle raparperit. Sekoita muruseoksen ainekset sormin nyppimällä ja ripootele muruseos raparperien pinnalle. (Jos et tee muruseosta, ripottele raparperien pinnalle sokeria ja kanelia. Muruseos tekee piirakasta todella paljon herkullisemman!)
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista, sillä muuten se hajoaa leikattaessa. Tarjoa raparperipiirakka sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.
Vinkki!
Raparperia voi ja kannattaa myös pakastaa. Pakastan raparperin aina pieninä kuutioina ja punnitsen ne 400 g pusseihin (noin 1 litra). Määrä on juuri sopiva piirakoihin. Käytän raparperin sulatettuna ja valutan/puristan siitä ylimääräisen nesteen pois. Tähän mennessä kaikki piirakat ovat onnistuneet hyvin myös pakastetusta raparperista ilman ongelmia. Kokeile myös raparperijuustokakkua ja kollegani tekemää ihanaa raparperi-valkosuklaapiirakkaa.
Täyte 1 l (noin 400 g) raparperia paloiteltuna 500 g maitorahkaa 2 dl sokeria 2 kananmunaa 3 tl vaniljasokeria
Pinnalle 1/3 muruseoksesta
Sekoita muruseoksen kuivat ainekset ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan ja jätä 1/3 pinnalle.
Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipannulle. (Huom! Minulla tämä ei aivan riittänyt koko pellille, joten vaihdoin tässä vaiheessa hieman peltiä pienempään uunivuokaan).
Ripottele pohjataikinan päälle raparperit.
Sekoita rahka, sokeri, kananmunat ja vaniljasokeri. Kaada seos raparperipiirakan päälle. Ripottele muruseos pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoa raparperipiirakka vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.
Huom! Maisemakahvilan piirakkaa voi raparperin lisäksi tehdä myös omenasta, mustikasta, puolukasta, karviaisista tai herukoista. Seuraavalla kerralla vähennän sokeria entisestään, sillä omaan makuuni piirakka oli liian makea. Mehevä ja herkullinen se kyllä on, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla! Paistoaikaa kannattaa seurata, sillä ainakin oma uunini on sen verran kuuma, että vaikka paistoin piirakkaa 40 minuuttia, vähempikin olisi riittänyt. Piirakat kannattaa usein paistaa alatasolla.
Banaanikakun reseptejä on netti pullollaan. Olen testannut (ja syönyt) aika monta banaanikakkua lähiaikoina, ja tullut siihen tulokseen, ettei yhtä oikeaa banaanikakun reseptiä ole olemassa.
Banaanikakku tai banaanileipä tulee englanninkielisestä nimestä banana bread. Toiset reseptit ovatkin meheviä ja pehmeitä, muistuttavat enemmän perinteistä kahvikakkua. Toiset reseptit taas ovat enemmänkin banaanileipiä, eli vähemmän makeita ja meheviä, suorastaan terveellisiä raaka-aineiltaan. Kyse onkin ehkä enemmän siitä, millaista banaanikakkua haluat leipoa ja mihin tarkoitukseen? Jaan kaksi erilaista ohjetta, joilla tulee hyvin erilaiset banaanikakut. Valitse itsellesi sopiva ja kerro mitä pidit!
Helppo banaanikakku
Tämä on se ”maailman paras” ja mehevä banaanikakku. Banaanikakku on myös gluteeniton.
Muussaa kuoritut banaanit haarukalla kulhossa. Sekoita joukkoon kananmunat ja kaikki kuivat aineet.
Lisää kaurajuoma ja öljy. Sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia.
Vinkit!
Voit koristella banaanikakun banaaniviipaleilla tai pitkittäin halkaistulla banaanilla ennen paistamista. (Koristelu vaikuttaa hieman kakun kohoamiseen, eli pinta repeää herkästi.) Banaanikakun voi myös kuorruttaa sulatetulla suklaalla.
Sokerin määrää voit hieman säätää sen mukaan, miten makean kakun haluat. Mielestäni paras versio tuli, kun käytin 1 1/2 dl tummaa ruokosokeria.
Kokeilin reseptin myös vehnäjauholla: Gluteenittoman jauhoseoksen voit korvata käyttämällä 3 dl vehnäjauhoja. Tähän versioon käytin 1 dl tavallista hienoa sokeria.
Testasin reseptin myös kaurajauhoilla (2 1/2 dl). Tähän versioon laitoin 1 1/2 dl ruokosokeria. Kakusta tuli mehevin ja herkullisin, mutta se ei kohonnut kunnolla, eli kakku oli melko matala. Jos se ei haittaa, niin tästä versiosta tuli super mehevä, melkein kuin mutakakku. Nam!
Banaanileipä
Sokeritonta banaanikakkua ei ole olemassa, sillä banaani sisältää luontaisesti sokeria. On kuitenkin mahdollista leipoa kakku ilman lisättyä valkoista sokeria. Tämä banaanileipä on banaanikakun terveellisempi versio, ja se maistuu myös vauvalle.
Paloittele 4 banaania tehosekoittimeen, säästä yksi koristeeksi. Lisää luumut, öljy ja kananmuna. Soseuta tasaiseksi.
Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Sekoita banaaniseos joukkoon.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Lisää viimeinen banaani halkaistuna kakun pinnalle.
Kypsennä kakkua 200-asteisen uunin keskitasossa 40‒50 minuuttia. Testaa cocktailtikulla, että kakku on keskeltäkin kypsä. Jäähdytä kakku ennen viipaloimista.
Vinkki! Testasin tämänkin kakun gluteenittomalla jauhoseoksella, mutta siitä tuli aavistuksen kuiva. Jos teet tästä gluteenittoman version, kannattanee hieman vähentää jauhoseoksen määrää tai lisätä hieman nestettä, esimerkiksi gluteenitonta kaurajuomaa. Alkuperäinen resepti on Samasta padasta Outin käsialaa (Kiireisen äidin banaanikakku).
Ystävänpäivä 14.2. osuu vuonna 2021 laskiaissunnuntain kanssa samalle päivälle. Laskiaisen ja ystävänpäivän yhdistelmästä syntyivät ystävänpäivän sydänvohvelit. Ystävänpäivän sydänvohvelit maustetaan kardemummalla, ja herkutellaan hillon, marjojen sekä kermavaahdon tai kauravispin kanssa. Ostin kokeeksi Fazer Aito kauravispiä, joka osoittautui aivan loistavaksi tuotteeksi. Vaahto syntyy hetkessä ja kestää pitkään. Voin siis lämpimästi suositella!
Tosi helpot runebergintortut syntyvät sekoitettavasta taikinasta muffinssien tapaan. Taikina ei vaadi edes vatkaamista, joten ne on helppo leipoa vaikka lasten kanssa.
Runebergin päivää vietetään kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivänä 5.2. Alkuperäisen Fredrika-vaimon kehittelemän tortun reseptistä tulee joka vuosi monenlaisia versioita. Olemme kehitelleet myös K-Ruoka-lehteen muunnoksia perinteisestä runebergintortusta kääretortun, kakun, triflen ja mokkapalojen muodossa. Jos minulta kysytään, niin perinteinen vie silti voiton.
Mikä on paras kaupasta löytyvä runebergintorttu? Tämän vuoden kiintiö alkaa reseptitestailujen jälkeen olla melko täynnä, mutta ensi vuotta varten kuulisin mielelläni suosituksia, jotta selviän vähän vähemmällä maistelulla. Ostin kaupasta pariakin eri merkkiä, mutta en ollut oikein tyytyväinen. Muistelisin, että Fazerin ja Kanniston leipomon tortut olisivat hyviä, mutta tänä vuonna kokeilin muita. Kerro ihmeessä suosituksia, mitä kannattaisi testata seuraavan kerran?
En varmaankaan ole ainoa, jonka keittiöstä puuttuu runebergintorttuvuoka, ja joka haluaisi leipoa mahdollisimman helpot runebergintortut? Runebergintorttuvuoan voi toki korvata esimerkiksi uunin kestävillä kahvikupeilla tai taiteilla vaikka alumiinifoliosta.
Päätin kuitenkin kehitellä helpon, sekoitettavan taikinan, jolla runebergintortut onnistuvat muffinssivuoissa tai muffinssipellillä. Voit leipoa runebergintorttujen tyyliset muffinit vaikka lasten kanssa! Aidot runebergintortut tehdään tietenkin perinteisellä reseptillä, mutta näillä muffinsseilla pääset oikotietä runebergintorttujen makuun.
Paista 200-asteisen uunin keskitasossa 15-20 minuuttia. (Siirrä lopuksi uunin alatasolle paistumaan, mikäli pinta meinaa tummua liikaa.)
Kostuta runebergin tortut kastamalla ne yksitellen muutamaksi sekunniksi lautaselle, jossa on kostutuslientä.
Koristele rennosti vadelmamarmeladilla ja tomusokerikuorrutteella.
Voit käyttää kostutukseen punssia, rommiaromia, karvasmanteliaromia, mantelilikööriä tai sitruunanmehua. Kannattaa kostuttaa tortut jo edellisenä päivänä ennen tarjoamista. Jos tarjoat ne heti, voit lisätä kostutuksen määrää. Kostutus ei kuitenkaan ole välttämätön, sillä nämä runebergintortut ovat meheviä myös ihan sellaisenaan.
Huom! Tortut voi paistaa voidellulla muffinssipellillä, mutta parempi lopputulos tuli paperisissa muffinssivuoissa, jotka oli laitettu muffinssipellin koloihin. Tortut irtosivat jäähtyneinä paperisista muffinssivuoista helposti, joten voit tarjota ne ilman vuokia.
Runebergintorttu vai runebergin torttu?
Kirjoitetaanko nimi Runebergin torttu, runebergintorttu vai runebergin torttu? Leivoksen nimi kirjoitetaan virallisten ohjeiden mukaan pienellä kirjaimella yhteen runebergintorttu, vaikka juhlapäivä onkin Runebergin päivä. Jos ruokasanojen kirjoitusasut mietityttävät, kannattaa googlen sijaan kurkistaa oikeinkirjoitusohjeita esimerkiksi Kielikellosta.
Linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Saat 20 tuntia kuunteluaikaa. (Huom! Etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä)
(*) merkityt linkit ovat affiliatelinkkejä eli ns. mainoslinkkejä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään enkä saa klikkaamisesta mitään tuloja. Jos päädyt ostamaan suosittelemani tuotteen, saan siitä pienen korvauksen kiitoksena suosituksesta. Suosittelen vain tuotteita, joita itse käytän tai olen hyväksi havainnut. En suosittele mitään rahasta.
Jos et ole vielä testannut helppoja ja ihanan rapeita sämpylöitä, on korkea aika!
Rapeiden sämpylöiden suosio lähti liikkeelle varmastikin Sikke Sumarin rapeakuorisista aamusämpylöistä. Netistä löytyy paljon erilaisia muunnoksia, mutta periaate on sama; taikina sekoitetaan nopeasti illalla, kohotetaan yön yli jääkaapissa, lusikoidaan pellille ja paistetaan kuumassa uunissa. Kokeile eri versioita, käytä haluamiasi jauhoja ja löydä suosikkisi.
”Tein taas niitä Sannan sämpylöitä”, kuulin jälleen yhdeltä tutulta. Kehittelin alla olevan rapeiden sämpylöiden reseptin aikanaan K-Ruoka-lehteen. Näitä sämpylöitä tulee tehtyä melko usein, sillä niiden leipominen on superhelppoa. Ei vaivaamista, ei pyörittelyä, ei sotkua! Kun taikinan pyöräyttää perjantaina jääkaappiin, voi samasta taikinasta paistaa tuoreet sämpylät sekä lauantaina että sunnuntaina. Kätevää!
Nappaa taikinasta pieni osa sivuun ennen suolan lisäämistä. Näin saat pienen taikinan myös vauvalle sopivia sämpylöitä. Vinkin löysin Samasta padasta -sivuston kehutusta Loputtomat ruissämpylät -reseptistä. Poika tykkäsi kovasti, joten näitä tehdään jatkossakin.
Rapeat sämpylät
6 dl vettä 1/2 pkt hiivaa 1 dl ruisjauhoja 1 dl kaurahiutaleita 2 tl suolaa (huom! Lisää suola vasta lopuksi, jos haluat leipoa sämpylöitä myös vauvalle) n. 8 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva viileään veteen. Sekoita joukkoon ruisjauhot, kaurahiutaleet ja suola.
Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan taikinan joukkoon. Sekoita varovasti, älä vaivaa taikinaa. Taikina saa jäädä löysäksi. Peitä kulho ja nosta se jääkaappiin yön yli.
Aamulla: Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Lusikoi taikinasta pellille leivinpaperin päälle. Paista sämpylöitä noin 30 minuuttia hieman alatasoa ylempänä. Älä peitä sämpylöitä paistamisen jälkeen, jotta kuori pysyy rapeana.
Keväinen, kirpeä raparperi sopii todella hyvin yhteen makean kinuskin kanssa. Raparperilla ja kinuskilla täytetty täytekakku ei ole liian makea, sillä rapaperi taittaa kivasti kinuskin makeutta.
Kakku sopii hyvin kevään ja alkukesän juhliin, kuten valmistujaisiin tai juhannukseen. Tämä raparperi-kinuskikakku oli meillä ristiäiskakkuna (tai siis oikeastaan nimiäiskakkuna). Tein kakkuun tosi nopean ja rennon koristelun pensasmustikoilla ja syreenin oksilla juuri ennen tarjoilua. Lisäksi olin askarrellut vauvan nimestä ”lippusiiman” paperista, narusta ja puisista varrastikuista. Upeat sokerimassakakut jäävät minulla yleensä tekemättä, sillä en niin välitä kreemien ja sokerimassojen makeudesta. Maku on kuitenkin tärkein, joten meillä tarjotaan usein tällaisia vähän rennompia kakkuja.
Kakun alkuperäinen ohje on kollegani Lauran kehittelemä. Tein kakkuun pieniä muutoksia nopeuttaakseni hieman täytekakun valmistusta. Alkuperäisessä kakussa kinuski keitetään kinuskikermasta, ja minä käytin täytteeseen kaupan valmista kinuskikastiketta. Raparperitäytteen kirjoitin tähän reseptiin alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta itse laitoin täytteeksi raparperihilloa, joka minulla jäi yli raparperimehua keittäessä. Käytännössä se oli hyvin samanlaista, mutta koska olin tehnyt sen jo aiemmin valmiiksi, se nopeutti kakun leipomista. lepvalmistusta.
Voitele ja jauhota pieni irtopohjavuoka (Ø 20 cm). Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja kääntele tasaiseksi. Vältä turhaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla. Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta meinaa tummua liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja kolmeen osaan.
Mittaa raparperi, vesi ja hillosokeri kattilaan. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes seos soseutuu. Jäähdytä.
Vaahdota kuohukerma ja mausta se vaniljasokerilla.
Nosta kakkupohjan alin kerros tarjoiluvadille. Kiristä irtopohjavuoan rengas kakun ympärille, niin kakku on helpompi koota. Kostuta pohjaa hieman pullasudilla.
Levitä pohjan päälle kerros kinuskikastiketta ja raparperisosetta. Lisää puolet kermavaahdosta.
Nosta toinen pohjalevy päälle. Kostuta ja täytä samoin toinen kerros. Kostuta päällimmäinen kakkupohja molemmilta puolilta. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli.
Vaahdota kinuskikerma ja levitä se kakun pinnalle ja reunoille. Koristele kakku haluamallasi tavalla.
Juhannuksena on pakko saada jotain hyvää raparperista. Meinasin tehdä raparperipiirakkaa, mutta koska juhannuksena vietettiin myös kolmekymppisiä, ajattelin leipoa kakun. Juustokakun. Voisiko ne yhdistää? Jos paistaisi ensin raparperit kypsiksi ja lisäisi päälle juusokakkumassan… Oli aivan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti! Lähes täydellinen kesän juustokakku katosi kahvipöydässä yhdeltä istumalta.
Raparperijuustokakku
Pohja
½ pkt (à 400 g) digestivekeksejä
75 g voita
2 raparperin vartta
1 ¼ dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
¼ tl kardemummaa
Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi (⌀ 24 cm).
Murenna keksit ja sekoita keksimurujen joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle ja hieman vuoan reunoille.
Paloittele raparperit pieniksi. Sekoita sokeri, jauhot ja kardemumma raparperipalojen joukkoon.
Kaada seos pohjan päälle ja paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. (Laita vuoan alle leivinpaperi, jotta mahdollisesti irtoava neste ei valu uunin pohjalle.)
Täyte
1 (2 dl) vispikerma
1 (250 g) maitorahka
1 (180 g) vaniljatuorejuusto
1 ¼ dl sokeria
¾ dl maissitärkkelystä (Maizena)
3 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
Sekoita kerma, rahka, tuorejuusto, sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri keskenään kierrevatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Kaada täyte vuokaan raparperien päälle.
Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Jatka juustokakun paistamista 175-asteessa noin 50 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä vuoassa huoneenlämpöiseksi. Siirrä vuoka jääkaappiin ja jäähdytä täysin ennen vuoan avaamista. Koristele kakku haluamallasi tavalla ja nauti. (Levitin jäähtyneen kakun pinnalle lisäksi sokerilla makeutettua ranskankermaa, jotta sain pinnasta sileän.)
Donitsit valmistuvat nopeasti helposta taikinasta, joka ei vaadi edes vatkainta. Vappumunkkien sijaan kokeilin leipoa donitseja donitsipellillä. Vein ne siskonpojan synttäreille ja ne tekivät hyvin kauppansa. Värikkäät donitsit ovat varma hitti vappubrunssilla tai lasten synttäreillä!
K-Ruoan donitsitaikina on helppo, sekoitettava kakkutaikina, joka maustetaan kardemummalla. Donitsien leipominen oli yllättävän helppoa! Pienenä vinkkinä täytyy kuitenkin sanoa, että vuokaa ei kannata täyttää liian täyteen. Taikina kohoaa reilusti uunissa, joten osa donitseista meni umpeen päältä ja näyttivät enemmän muffinsseilta. (Tein niihin heti kuumina reiän, joten lopputuloksessa sitä ei huomannut.) Valmistin 1,5 kertaisen annoksen ja leivoin siitä 18 donitsia. Taikina olisi kannattanut jakaa varmaankin 20-22 donitsiksi, niin donitsit olisivat onnistuneet ilman reikien umpeutumista. Näitä teen toistekin!
noin 3 dl tomusokeria
noin 2 rkl kylmää vettä
(+ haluamaasi geeliväriä, kuvassa vihreää)
1. Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja kardemumma keskenään. Sulata voi. Sekoita voisula, piimä tai jogurtti sekä kananmuna jauhoseokseen.
2. Voitele donitsipellin kolot. Pursota taikina pursotinpussilla donitsipellin kokoihin. Voit myös käyttää pakastepussia, josta leikkaat saksilla kulman auki.
3. Paista donitsit 200-asteisessa uunissa 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.
4. Mittaa tomusokeri kulhoon. Lisää ensin noin 1 rkl vettä ja sekoita hyvin. Lisää tämän jälkeen geeliväriä tippa kerrallaan, kunnes kuorrutteen väri on sopiva. Lisää loput vedestä tippa kerrallaan, kunnes saat tahnamaisen, mutta hieman valuvan kuorrutteen.
5. Kasta donitsit sileä pinta alaspäin yksi kerrallaan tomusokerikuorrutteeseen ja koristele koristerakeilla.
Onko maailman paras pannukakku olemassa? On varmasti, mutta jokaisella on oma suosikkinsa. Toiselle maailman paras pannukakku on kuohkea ja ilmava, toiselle mehevä ja sisältä hieman taikinainen. Kolmannen pannarin kuuluu olla tiivistä.
Äidin tekemä pannari oli lapsuudessa kaikkein parasta – vaikka se varmasti oli joka kerta erilaista, koska se tehtiin ilman tarkkaa reseptiä. Tämä pannari on tähän mennessä testaamistani resepteistä paras.
Pannukakku
1 l kevytmaitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1/2 dl sokeria
1 tl suolaa
50 g voita sulatettuna
Vatkaa maidon joukkoon vehnäjauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Lisää sulatettu voi taikinaan. Anna taikinan turvota n. 1/2 tuntia.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipannuun. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 45 minuuttia tai kunnes pannari on kypsä ja pinta on saanut kauniin värin.
Tein tämän pannarin paapalle (90 v.) viemiseksi. Kuulin, että paapan tekisi kauheasti mieli pannaria, mutta mumma ei enää pysty tekemään sitä. Täyden ja painavan pannukakun nostaminen uuniin on liian haastavaa, kun liikkuvuus on mennyt huonoksi. Leivoin pannarin tällä kertaa punaiseen maitoon, leikkasin paloiksi ja vein sen heti lämpimänä mummolaan.
No maistuiko? Pannari teki kuulemma kauppansa. Paappa soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että koko pellillinen on tuhottu ja hyvää oli!
HELSINKITCHEN 