Kategoria: reseptit

Sitruunainen silakkalaatikko

Jätä kommentti

Uutisissa patistettiin muutama viikko sitten suomalaisia syömään enemmän kalaa. Ja nimenomaan kotimaista kalaa, sillä alle 20 % suomalaisten syömästä kalasta on kotimaista. Otin haasteen vastaan ja päätin, että meillä syödään tästä lähtien monipuolisemmin kalaa. Syömme melko säännöllisesti lohta, kuhaa, siikaa ja ahventa, mutta esimerkiksi silakkaa todella harvoin. Kysyin Instagramissa uutisten jälkeen, kaipaisivatko seuraajat enemmän kalareseptejä, ja tulos oli yksimielinen: 100 % toivoi lisää helppoja kalareseptejä. Tässä tulee ensimmäinen tosi helppo silakkaresepti.

Silakkaa uudella tavalla

Silakka on hyvänmakuinen ja monipuolinen kala, mutta jostain syystä mielikuva silakasta on vähän vanhanaikainen ja tunkkainen. Vai onkohan se vain minun päässäni? Perinteinen silakkalaatikko tehdään porsaankyljestä. Halusin kehitellä silakasta helpon laatikkoruoan, joka olisi vähän raikkaampi. Sitruunainen ja valkosipulinen laatikko tehdään valmiista peruna-sipulisekoituksesta, joten se on valmis uuniin muutamassa minuutissa. En halunnut laatikkoon munamaitoa, joten se tehdään kiusausten tapaan ruokakermasta (käytin itse kauravalmistetta). Sitruunainen silakkalaatikko on helppo ja edullinen arkiruoka (silakat maksoivat lähikaupassamme perattuina ja puhdistettuina fileinä 5,90 euroa/kg).

Sitruunainen silakkalaatikko

400 g silakoita perattuna
2 ps (à 500 g) peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 1/2 dl ruohosipulia (tai tilliä) hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 prk (à 2 dl) ruokakermaa tai kauravalmistetta
1 dl maitoa tai kaurajuomaa
1-2 tl sitruunankuorta
n. 1 1/2 tl suolaa
mustapippuria
sitruunaviipaleita

  1. Paloittele silakkafileet sopiviksi suupaloiksi (noin neljään osaan, riippuen silakoiden koosta).
  2. Levitä peruna-sipulisekoitus uunivuokaan ja sekoita joukkoon kalapalat, ruohosipuli sekä valkosipulinkynnet.
  3. Sekoita ruokakerma, maito, sitruunankuori ja mausteet. Kaada seos tasaisesti vuokaan. Levitä pinnalle sitruunaviipaleet.
  4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 1h.

Vinkki! Tarvitset ruokaan yhden sitruunan. Raasta siitä kuorta (1-2 tl) ja viipaloi loppu sitruuna vuoan pinnalle.

Syökää kalaa!

Ylen uutisen mukaan nykyhallituksen ohjelmassa halutaan kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö. Tavoitteena on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät ravitsemussuositusten mukaisesti viikossa keskimäärin 2,5 annosta kalaa nykyisen 1,7 annoksen sijaan. Silakkaa kalastetaan Suomessa eniten, joten etenkin silakkaa toivotaan lisää suomalaisten ruokapöytiin. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on silakan kotimaisen elintarvikekäytön viisikertaistuminen. Siinä riittääkin tehtävää. Nyt olisi loistaville kalatuotteille tarvetta!

Belugabolognese ja belugalasagne

Jätä kommentti

Kävin läpi kuiva-ainekaappia ja nostin pöydälle tuotteet, joiden päiväys oli umpeutumassa lähiaikoina. Teen tätä säännöllisesti, koska olen innokas shoppailija, ja kuiva-ainekaappiimme kertyy helposti vähän liikaa tuotteita. Loistava tapa vähentää ruokahävikkiä, saa käyttää!

Kaapista löytyi pussillinen belugalinssejä. Belugalinssit ovat mustia, joten ne muistuttavat maailman kalleinta beluga-kaviaaria. Siitä niiden nimikin on peräisin. Olen nostanut linssipussin aiemminkin pöydälle, mutta siirtänyt sen sitten takaisin kaappiin odottamaan. Nyt päätin, että belugalinssit on syötävä. Ja kyllä muuten kannatti!

Linsseistä syntyi aivan uskomattoman hyvä kasvisbolognese! Teki mieli lusikoida sitä suoraan pannulta. Belugabolognese toimisi loistavasti sellaisenaan pastakastikkeena perinteisen jauhelihabolognesen tapaan. Sen voi myös jatkojalostaa lasagneksi. Belugalasagnen resepti löytyy postauksen lopusta. Pussin loput belugalinssit keitin valmiiksi, ja jaan niistä pari ideaa myöhemmin.

Huom! Voit tehdä linssibolognesen myös punaisista linsseistä tai valmiiksi kypsennetyistä linsseistä, joita myydään säilykkeenä. Jos käytät valmiiksi kypsennettyjä linssejä, tarvitset huomattavasti vähemmän keittoaikaa. Voit siinä tapauksessa jättää bolognesesta myös veden pois. Lisää vettä vain tarvittaessa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan tätä versiota, sillä belugalinssit ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Belugabolognese

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 1/2 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
2 tl basilikaa
2 tl sokeria
ripaus mustapippuria
1 rkl balsamicoa
2 rkl tomaattisosetta
2 dl mustia belugalinssejä
4 dl vettä
2 tlk (à 400 g) kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pannulla. Lisää mausteet, balsamico, tomaattisose, linssit ja vesi. Keitä noin 10 minuuttia.
  2. Lisää tomaattisäilykkeet pannulle. Riko hieman tomaattien rakennetta. Kuumenna kiehuvaksi ja jatka hauduttamista 10-20 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. (Keittoaika vaihtelee hieman riippuen linssien tuoreudesta. Linssien keittoaika 20-30 minuuttia).
  3. Tarjoa belugabolognese sellaisenaan pastakastikkeena tai käytä linssilasagnen valmistukseen.

Belugalasagne

Valmista ensin belugabolognese ohjeen mukaisesti.

Valkokastike
2 rkl voita
1/2 dl vehnäjauhoja tai kaurajauhoja
6 dl maitoa tai kaurajuomaa
1/2 tl suolaa
ripaus mustapippuria
n. 100 g juustoraastetta (emmental-mozzarella)

Pinnalle
50 g juustoraastetta

  1. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon jauhot kierrevatkaimella. Kaada kattilaan puolet nesteestä ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu neste, kuumenna koko ajan sekoittaen ja keitä pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon lopuksi juustoraaste.
  2. Öljyä suorakaiteen muotoinen vuoka. Levitä pohjalle linssibolognesea ja sen päälle lasagnelevyjä. Kaada levyjen päälle linssibolognesea ja juustokastiketta. Täytä näin kaksi seuraavaa kerrosta. Viimeisen kerroksen päälle tulee vain juustokastiketta ja pinnalle juustoraastetta.
  3. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä peitettynä noin 15 minuuttia ennen tarjoamista.

Gluteeniton lasagne: Korvaa lasagnelevyt gluteenittomilla lasagnelevyillä. Suurusta valkokastike gluteenittomilla kaurajauhoilla, maizenalla tai gluteenittomalla jauhoseoksella

Tom kha gai eli thaimaalainen kanakeitto

2 kommenttia

Tom kha gai kuuluu niihin harvoihin resepteihin, joita meillä tehdään melko usein. Meillä syödään harvoin samaa ruokaa, mutta tätä thaimaalaista kookos-kanakeittoa tulee tehtyä säännöllisesti. Tilaan sen myös melkein joka kerta thaimaalaisessa ravintolassa, niin täällä Suomessa kuin reissussakin. Tom kha gai on hankalasta nimestä ja vieraista raaka-aineista huolimatta helppo valmistaa kotona. Ei ikinä uskoisi, miten nopeasti se on pöydässä!

Opimme tekemään keittoa Krabilla thaimaalaisen ruoan kokkikurssilla. Jaan teille kurssilla opitun reseptin, jonka mukaan aina teemme keiton. Maistaminen on tässäkin tärkeää, sillä thaimaalaisen ruoan salaisuus on makujen tasapaino. Luota omaan makuaistiisi!

Tom kha onnistuu hyvin myös esimerkiksi katkaravuista tai kasvisversiona tofusta. Kasvisversioon voit vaihtaa kalakastikkeen soijaan, mutta toki maku on silloin vähän erilainen. Kanaliemijauheen voi korvata myös kasvisversiolla.

Tom kha gai eli thaimaalainen kanakeitto

6 dl vettä
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
n. 6 viipaletta galangalinjuurta
n. 7 kaffirlimetinlehteä
2-4 palaa (4 cm) sitruunanruohoa (lemongrass)
n. 100 g sieniä
1 sipuli
3 rkl kalakastiketta
1 rkl limetinmehua
1 rkl (ruoko)sokeria
1 rkl kanaliemijauhetta (tai fondia)
1 rs (450 g) broilerin fileesuikaleita tai rintafileetä suikaloituna
1/2 rs (à 250 g) kirsikkatomaatteja tai 1 tomaatti kuutioituna
tuoretta chiliä oman makusi mukaan
(korianteria)

  1. Kuumenna vesi ja kookosmaito kattilassa kiehuvaksi. Lisää liemeen kaikki kovat ainekset, eli galangal, kaffirlimetinlehdet ja sitruunanruoho.
  2. Viipaloi tai lohko sienet. Kuori ja viipaloi sipuli. Lisää ne liemeen.
  3. Mittaa keittoon kalakastike, limetinmehu, sokeri ja kanaliemijauhe. Lisää broilerit kiehuvaan liemeen ja keitä muutama minuutti, kunnes broilerit ovat kypsiä.
  4. Lisää lopuksi tomaatit ja chiliä oman makusi mukaan. Maista keittoa. Lisää tarvittaessa suolaa (kalakastiketta), makeutta (sokeria) tai happoa (limetinmehua). Ripottele pinnalle lopuksi tuoretta korianteria.

Raaka-aineet

Autenttiseen makuun pääsee varmimmin, jos onnistuu löytämään nämä muutamat harvinaisemmat raaka-aineet kaupasta. Tom kha -keiton nimessä kha tarkoittaa galangalia, joten ilman sitä ei keittoon saa täysin autenttista makua. Jos et onnistu löytämään raaka-aineita kaupasta, voit korvata galangalin tavallisella inkiväärillä. Sitruunanruohon ja kaffirlimetinlehdet voit korvata sitruunan- ja limetinmehulla. Maistele keittoa, jotta saat siihen riittävästi raikasta hapokkuutta.

Parhaat itämaiset ruokakaupat sekä hyvin varustellut ruokakaupat saa vinkata tähän alle kommentteihin. Olen löytänyt raaka-aineita muistaakseni ainakin Helsingistä Hämeentien Vii-Voan -nimisestä kaupasta, mutta siitä on sen verran aikaa, etten uskalla luvata varmuudella. Ostin galangalia, kaffirlimetinlehtiä sekä sitruunanruohoa aina Thaimaasta työreissuilta silloin, kun se oli vielä sallittua. Viipaloin galangalin pakastimeen noin 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Sitruunanruohon pätkin noin 4 cm pätkiksi ja kaffirlimetin tuoreet lehdet kuivatin. Näiden avulla saan keiton hetkessä pöytään, heitän vain jäiset palat kiehuvaan liemeen. Voiko niitä pakastaa? En tiedä mikä virallinen suositus olisi, mutta ainakin ne ovat säilyneet hyvin ja antavat ihanasti makua.

Keitossa käytettävää kanaliemijauhetta löytyy itämaisista kaupoista. Tavallisista ruokakaupoista löytyy Reformi Luomu kanaliemijauhetta. Liemijauheen voisi varmasti korvata esimerkiksi puolikkaalla liemikuutiolla, mutta tätä en ole kokeillut.

Keittoon voi käyttää herkkusieniä, mutta koska olemme innokkaita sienestäjiä, laitan keittoon usein suppilovahveroita tai tatteja.

Tom yam -keitto

Miten tom kha -keitto eroaa tom yam -keitosta? Ero on pieni. Keittojen makumaailma on sama, mutta tom yam -keitto on usein hieman oranssin väristä, sillä siihen lisätään hieman thaimaalaista chilitahnaa. Tom yam on yleensä kirkas keitto, mutta siihen lisätään usein myös tilkka maitotiivistettä tai kookosmaitoa. Tom kha on kermaisempi kuin tom yam, sillä siinä on reilusti kookosmaitoa. Voit siis tuunata keitosta helposti tom yam -keiton chilitahnan avulla. Korvaa myös osa kookosmaidosta vedellä, jos haluat keitosta kirkkaamman ja kevyemmän.

Tom yam keitto
Tom yam-keitto ja Thaimaasta tuodut raaka-aineet: lemongrass, kaffirlimetinlehdet, galangal.

Hummus ja mezesalaatti

1 kommentti

Nopea lounas on sekä etätyöläisten, että pienten vauvojen vanhempien toive. Eikö? Aina ei ehdi sen kummemmin kokkailemaan, joten tällainen puolivalmis pikalounas on välillä enemmän kuin paikallaan.

Reseptiä et tähän oikeastaan tarvitse: kokoa lautaselle itsellesi mieluisia komponentteja. Punainen kastike on ajvaria (lisätietoa alempana). Toinen vaaleista tahnoista on valmista baba ganoush -munakoisotahnaa ja toinen hummusta, jonka resepti on alempana. Hummusta saa myös valmiina, mutta se on niin helppoa ja hyvää itse tehden, etten yleensä osta valmista.

Lisäksi lautasella on muutama valmis falafelpyörykkä sekä halloumia, jotka paistuivat kätevästi samalla pannulla sillä aikaa kun kokosin salaattia lautaselle. Lautasella on myös salaattia ja tuoretta korianteria, kurkkua, paprikaa ja avokadoa. Koska niitä sattui olemaan kaapissa. Kaapissa olisi ollut myös mezelautaselle sopivia kalamataoliiveja ja viininlehtikääryleitä, mutta jätin purkit avaamatta, sillä ruokaa oli riittävästi. Kaappiruoka saattaa siis toisinaan näyttää näinkin hyvältä!

Teen hummuksen yleensä pakkauksen kyljessä olevaa ohjetta mukaillen. Hummus kannattaa tehdä jo illalla jääkaappiin, niin lounas nopeutuu entisestään. Hummusta kannattaa tehdä tuplasatsi, jos syöjiä on useampi kuin kaksi. (Maistatin sitä myös vauvalle ilman suolaa, mutta suosio ei ollut vielä järisyttävän suurta.)

Hummus

1 tlk (380 g/230 g) kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl vettä
1-2 rkl sitruunanmehua
2 rkl Pirkka ekstra-neitsytoliiviöljyä
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria
2 rkl tahinia
1/4 tl juustokuminaa

  1. Valuta kikherneet. Kaada ne kulhoon ja lisää joukkoon kaikki muut ainekset. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Soseuta niin kauan, että hummus on ihanan sileää ja pehmeää. Lisää vettä tai öljyä, jos hummus tuntuu liian paksulta.

Vinkki! Jos haluat tehdä falafelit itse, kokeile esimerkiksi suomaisesta hernerouheesta tehtyjä hernefalafeleja, jotka tein aikanaan K-ruoka-lehteen. Hyviä valmisfalafelejä löytyy esimerkiksi Baba, Pirkka Parhaat ja Hälsans kök. (Kuvan falafelit ovat Lidlistä jonkinlaisena kampanjatuotteena ostettu, joten niitä on saatavilla varmaankin vain satunnaisesti.)

Tuotteet itämaisesta kaupasta

Ostin kokeeksi itämaisesta kaupasta baba ganoush -munakoisotahnaa, ajvaria ja hummusta. Näinä aikoina, kun matkustaminen on kielletty, on kiva vierailla vaihteen vuoksi itämaisissa ruokakaupoissa ja tutustua erilaisiin tuotteisiin. Oletko käynyt? Kaipaisitko lisää ideoita, mitä sieltä voi ja kannattaa ostaa? Näiden tuotteiden lisäksi/sijaan haluan kuitenkin lämpimästi suositella suomalaisen perheyrityksen baba foodsin tuotteita, joita saa ihan tavallisista ruokakaupoista. Baban tuotteet ovat todella laadukkaita!

Mitä on ajvar? Ajvar on Balkanilta kotoisin oleva grillatusta paprikasta, tomaatista ja munakoisosta valmistettu tahna. Monipuolinen ajvar sopii niin leivän päälle, kastikkeeksi, dipiksi tai lisäkkeeksi. Sen voi syödä kylmänä tai lämpimänä. Ajvar on helppo tehdä itse, mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa, on tällainen valmis tuote erittäin kätevä. Lue kuitenkin ainesosaluettelo huolella. (Kuvassa näkyvän ajvarin aineosat ovat: grillattu punainen paprika, grillattu munakoiso, porkkana, paprikasose, auringonkukkaöljy, suola, valkosipuli, sokeri, viinietikka ja mausteet.)

Baba ganoush on munakoisotahnaa, joka on myös helppo tehdä itse. Se on melkein kuin hummus, mutta kikherneiden tilalla on paahdettua ja soseutettua munakoisoa.

Kreikkalainen lihapata

Jätä kommentti

Tein pitkästä aikaa lihapataa. Karjalanpaistin sijaan teen yleensä vähän erilaista lihapataa, johon tulee enemmän makua ja raaka-aineita. Yksi suosikeistani on tällainen mehevä, tomaattinen lihapata, jossa on Välimereltä tuttuja makuja; aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja fetaa. Kutsutaan sitä vaikka kreikkalaiseksi lihapadaksi. Kreikkalainen lihapata ei ole mikään autenttinen kreikkalainen ruoka, vaan vähän erilainen resepti karjalanpaistilihoista.

lihapata

Lihapata on kätevä arkiruoka, sillä siitä riittää ruokaa seuraavaksikin päiväksi. Padan saa nopeasti uuniin ja se hautuu siellä itsekseen ilman vahtimista. Tästäkin ruoasta otin pienempään vuokaan vauvalle oman version ennen suolan ja suolaisten raaka-aineiden lisäämistä. Vauvan lihapataa kannattaa vähän sekoitella paistamisen aikana, jotta pinta ei kuivu. Vauvan padan soseutin keitettyjen perunoiden kanssa.

Kreikkalainen lihapata

2 rs (à 700 g) karjalanpaistilihoja
6 valkosipulinkynttä
2 sipulia
2 tl rosmariinia
2 tlk (à 400 g) kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa
4 dl vettä
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 dl kalamataoliiveja
1 1/2 tl suolaa

Pinnalle:
1 pkt (200 g) fetaa

  1. Ruskista lihapalat kuumassa padassa muutamassa erässä. Voit käyttää ruskistamiseen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
  2. Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuori ja lohko sipulit. Lisää sipulit, rosmariini, tomaattisäilykkeet, vesi ja kirsikkatomaatit pataan. Kuumenna.
  3. (Jos teet pataa vauvalle, ota tässä vaiheessa pienempään uunivuokaan vauvan versio.)
  4. Sekoita lopuksi pataan aurinkokuivatut tomaatit, oliivit sekä suola.
  5. Hauduta 175-asteisessa uunissa kannen alla noin 1 1/2 – 2 tuntia. Pidempi haudutusaika tekee lihasta mureampaa.
  6. Murenna feta valmiin padan pinnalle. Tarjoa lihapata keitettyjen perunoiden tai halutessasi riisin kanssa.

Helpot sämpylät

7 kommenttia

Kun akuutti sämpylähimo iskee, on helppo ja nopea sämpyläresepti paikallaan. Vaikka parhaat sämpylät syntyvät mielestäni rapeat sämpylät -reseptillä (tai vastaavalla yön yli kohotettavalla sämpylätaikinalla), on niiden tekeminen toisinaan liian hidasta. Samoin hapanjuurisämpylät vaativat kunnon suunnittelun, eikä niitä oikein voi leipoa hetken mielijohteesta. Ei kai seuraavan päivän sämpylähimoa voi ennustaa edellisenä päivänä?

Tämä helppojen sämpylöiden resepti on vakiintunut lemppariksi, jauhoja välillä vaihdellen. Vehnäjauhoja kannattaa olla noin puolet jauhoista, jotta taikinaan muodostuu kunnon sitko. Aiemmin sovelsin sämpyläreseptejä miten sattuu, ja lopputuloksena oli turhan tiiviitä tai kuivia sämpylöitä. Kyllä, myös ammattilainen voi möhliä näinkin yksinkertaisen asian! Suosittelen siis pitäytymään ohjeessa, ainakin itse olen onnistunut tällä reseptillä joka kerta. Sämpylätaikina kohotetaan kuivahiivalla, jota on hyvä pitää varalta kaapissa.

Helpot sämpylät

5 dl vettä tai muuta nestettä
1 ps (11 g) kuivahiivaa
n. 11 dl sämpyläjauhoja tai muita jauhoja (tällä kertaa: 1 dl ruisjauhoja, 1 dl kaurajauhoja, 3 dl kaurahiutaleita, 6 dl vehnäjauhoja)
1-2 rkl juoksevaa hunajaa, siirappia tai sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl öljyä

  1. Lämmitä vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (+ 42c). Sekoita kuivahiiva, hunaja, suola ja osa jauhoista veteen. Alusta taikinaa ja lisää vähitellen loput jauhoista. Lisää lopuksi öljy. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Kohota taikinaa kulhossa peitettynä noin puoli tuntia.
  2. Taputtele jauhotetulla alustalla taikinasta pötkö, ja leikkaa se noin 12 osaan. Muotoile taikinapaloista varovasti sämpylöitä käsissä. (Älä pyörittele taikinaa voimakkaasti pöytää vasten).
  3. Nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle ja kohota. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Nauti sämpylät tuoreina ja pakasta tarvittaessa loput heti jäähtyneinä.

Vinkki! Ripottele halutessasi sämpylöiden pinnalle esimerkiksi kauraleseitä ennen paistamista.

Vanha tuttu resepti, tuoreemmat sämpylät (eli sivulle vaihdettu uudet kuvat 1/2025)

Törkeen hyvä kasvispiirakka

1 kommentti

Vähän törkeä otsikko, mutta minkäs teet! Tästä kasvispiirakasta tuli niin hyvä, että vannoutunut lihansyöjä meinasi kotiin tullessaan syödä koko piirakan. Ruokahalu ei hävinnyt edes sen jälkeen, kun kerroin piirakkapohjan olevan kaiken lisäksi gluteeniton.

kasvispiirakka

Ostin suuren kimpun tuoretta pinaattia aasialaisesta ruokakaupasta Itä-Helsingistä. Jääkaapissa oli pala fetaa ja kaapissa gluteenitonta jauhoseosta. Siitä se ajatus sitten lähti. Piirakka onnistuu myös pakastepinaatilla, mutta kannattaa tehdä tuoreella, jos vain onnistuu saamaan sellaista käsiinsä.

pinaatti

Vaikka et heti innostuisi leipomaan, kannattaa napata gluteenittoman piirakkapohjan resepti talteen, sillä se on oikeasti älyttömän hyvä. Se maistuu rukiiselta piirakkapohjalta, jota yleensä käytän suolaisiin piirakoihin. Käytin Pirkka tummaa gluteenitonta jauhoseosta. En voi luvata, että ohje toimisi yhtä hyvin muilla seoksilla, sillä jauhoseoksissa on suuria eroja. Tein gluteenittoman piirakkapohjan öljyyn, ja se toimi todella hyvin. Piirakkapohja on siis myös maidoton ja vegaaninen. Täydellinen suolaisen piirakan pohja juhliin!

Gluteeniton piirakkapohja

2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta (Pirkka)
1 dl kaurajauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
1 dl vettä

  1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Painele voideltuun tai öljyttyyn piirakkavuokaan.
  2. Esipaista pohjaa 225-asteisen uunin alatasolla noin 10 minuuttia ennen täyttämistä.

Ihana pinaatti-fetapiirakka

300 g tuoretta pinaattia (tai pakastettua lehtipinaattia)
1 iso valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja pippuria
1 tl sitruunanmehua
1 pkt (200 g) fetaa
1/2 dl kaurajuomaa tai maitoa
2 kananmunaa

  1. Valmista ensin gluteeniton piirakkapohja ohjeen mukaan.
  2. Leikkaa tuoreen pinaatin varret pienemmiksi paloiksi. Leikkaa myös lehtiä pienemmiksi, mikäli ne ovat todella suuria.
  3. Hauduta pinaattia pannulla ilman rasvaa miedolla lämmöllä niin kauan, että siitä irtoava neste on lähes täysin haihtunut. (Jos neste ei meinaa millään haihtua, voit valuttaa pinaatin lävikössä.) Lisää hienonnettu valkosipulinkynsi ja mausta pinaatti ripauksella suolaa ja pippuria. Lisää sitruunanmehu.
  4. Murustele feta pannulle. Sekoittele, kunnes feta on sulanut. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle.
  5. Sekoita kananmunat kaurajuoman joukkoon ja kaada täytteen päälle. Sekoittele hieman, jotta munamaito sekoittuu hieman pinaattitäytteen kanssa.
  6. Paista 225-asteisen uunin alatasolla noin 25 minuuttia, tai kunnes kasvispiirakka on saanut kauniin värin.

Kokeile myös ihanaa kasvispiirakkaa, joka aiheuttaa aina ihastelua.

Ei-niin-syntiset cookiet

Jätä kommentti

Kotona ollessani olen kehittänyt itselleni sellaisen huonon tavan, että päiväkahvin kanssa täytyy aina kaivella kaapista jotain pientä hyvää. Toivottavasti en ole ainoa! Olin joskus tallentanut puhelimeeni tällaisen reseptin, jonka alkuperää en valitettavasti enää löytänyt. Näistä tuli sopivat herkulliset, mutta ei-niin-syntiset cookiet, joita voi melko hyvällä omatunnolla kaivaa kahvin kaveriksi. Et ikinä arvaa, mistä nämä cookiet on tehty!

Nämä astetta terveellisemmät, ei-niin-syntiset chocolate chip cookiet, tehdään kikherneistä. Saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta suosittelen kokeilemaan. Mikäli rakastat raakaa keksitaikinaa, tämä cookietaikina on syötävissä ihan sellaisenaan! Taikina muistuttaa koostumukseltaan makeaa hummusta.

Resepti on tosiaan jostain kuvakaappauksesta peräisin, eikä sen alkuperä ole tiedossa. Reseptiä voisi hieman vielä jatkokehitellä, mutta oikein mainiosti maistui ihan tällaisenaan. Kokeile ja kerro mitä pidit?

Kikherne-cookies

1 tlk (380 g/230 g) kikherneitä valutettuna
1/2 dl maapähkinävoita
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
ripaus suolaa
50-100 g tummaa suklaata rouhittuna

  1. Mittaa kaikki raaka-aineet suklaata lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Aja seos tasaiseksi.
  2. Sekoita suklaa taikinaan. Pyörittele taikinasta noin 10 palloa ja litistä ne pellille leivinpaperin päälle. Paista noin 12 minuuttia.

Nopea munakoiso-kikhernecurry

Jätä kommentti

Ystäväni oli tulossa kylään lounasaikaan, ja lupasin kehitellä meille nopeasti jotain lounasta. Jääkaapissa oli yksi munakoiso. Mieleni teki ihanaa melanzanea, mutta siihen olisi tarvinnut useamman munakoison. Siispä kaivelin kaappeja ja tein meille nopean munakoiso-kikhernecurryn. Ruoka oli valmista puolessa tunnissa, ja nappasin siitä osan vauvalle lounaaksi samasta padasta -tyylillä. Soseutin curryn vauvalle ja tarjosin sen couscousin kanssa. Me söimme munakoiso-kikhernecurryn couscousin ja turkkilaisen jogurtin kanssa.

Munakoiso-kikhernecurry

1 (350 g) munakoiso
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
2 tl juustokuminaa
1/2 tl (ceylon)kanelia
2 rkl tomaattisosetta
1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa

1 tlk kikherneitä (380g/230 g)
2 dl vettä
2 tl sokeria
1 1/2 tl suolaa

lisäksi tuoretta korianteria ja 2-3 dl turkkilaista jogurttia (tai vegaanille vastaavaa kasvipohjaista tuotetta)

  1. Kuutioi munakoiso pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
  2. Kuullota sipulia ja valkosipulinkynsiä öljyssä padassa tai kasarissa. Lisää munakoisot, juustokumina ja kaneli. Paista miedolla lämmöllä, kunnes munakoisot ovat pehmenneet.
  3. Lisää tomaattisäilykkeet, kikherneet, vesi ja sokeri. Anna hautua kannen alla vähintään 15 minuuttia, mutta mielummin 30 minuuttia.
  4. Ota pari desiä sivuun vauvalle ja soseuta. Sekoita suola lopuksi kastikkeen joukkoon. (Lisää suola jo aiemmin, mikäli et tee ruokaa vauvalle.)
  5. Tarjoa munakoiso-kikhernecurry turkkilaisen jogurtin, tuoreen korianterin sekä kvinoan tai couscousin kanssa. (Ota vauvalle couscousia ennen suolan lisäämistä. Halutessasi voit antaa vauvalle kaurajogurttia, mutta meillä maistui ilmankin.)

Vinkki! Superhelppo munakoiso-kikhernecurry on helppo muuttaa munakoiso-linssipadaksi. Jos käyttämäsi linssit ovat kuivia, lisää hieman nesteen määrää ja haudutusaikaa. Nopeammin munakoiso-linssipata onnistuu säilykkeenä myytävistä kypsistä linsseistä.

Paras parsakaaliresepti tulee Kiinasta

5 kommenttia

Olisitko uskonut, että paras parsakaaliresepti tulee Kiinasta? Söin tätä ensimmäisen kerran Pekingissä, kun olin 5. luokalla joskus 90-luvun lopulla. Voin vannoa, ettei parsakaali lukeutunut viidesluokkalaisen lempiruokiin, mutta tämä ruoka sai minut ihastumaan parsakaaliin niin, että maistan valkosipulisen parsakaalin maun vieläkin suussa.

On jännä, miten suuri merkitys ruoalla on kaikenlaisiin muistoihin. Erityisesti ruoka jää mieleen matkoilta. En voi väittää, etteivätkö Kiinan muuri, kielletty kaupunki ja eläintarhan ihanat pandakarhut olisi jääneet myös hyvin vahvasti mieleen. Olin juuri kuullut Kiinan yhden lapsen politiikasta ja poikien suosimisesta, joten en ikinä unohda myöskään niitä eläintarhan edessä seisoneita kaksostyttöjä. He pitivät blondia pikkutyttöä vähintään yhtä ihmeellisenä, joten he halusivat päästä kanssani yhteiskuvaan. Muistan myös, kuinka katselin hotellin ikkunasta aamuisin alas kadulle, jossa kuhisi varmaan tuhansia polkupyöriä ja mopoja aamuruuhkassa. Tänä päivänä autot ovat vallanneet Pekingin kadut, ja polkupyörät ovat vaihtuneet sähkömopoihin. Vapaa-ajan matkustaminen Aasian suuntaan oli vielä tuolloin melko harvinaista. Kiina oli niin eksoottinen kohde, että jouduin pitämään koulussa esitelmän matkastani. Samoin kävi ensimmäisen Thaimaanmatkan kanssa 90-luvulla. Nyt tuntuu jotenkin huvittavalta ajatus, että joku pitäisi esitelmän Thaimaan lomamatkastaan. Eikö?

No niin, takaisin aiheeseen. Kävimme Pekingissä kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Kauhistelin listalla olevia sammakoita ja muita erikoisuuksia, joten olin hyvin epäileväinen sen suhteen, mitä pöytään kannettaisiin. Suuri vadillinen parsakaalia ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta kuten äiti on opettanut, aina täytyy maistaa. Ja niinhän se on, äidit ovat usein oikeassa. Kyllä kannatti!

Broccoli and garlic puuttuu kiinalaisten ravintoloiden listoilta Suomessa, joten olen kokeillut lukuisia eri keinoja valmistaakseni vastaavaa kotona. Ehkä tärkeintä valkosipuliparsakaalin valmistuksessa on se, ettei valkosipuli pääse palamaan tai ruskistumaan. Jos valkosipuli ruskistuu, maku muuttuu aivan erilaiseksi. Tämä ei ehkä ole autenttinen ja oikea resepti, mutta sen verran hyvää, että taisin syödä kokonaisen parsakaalin lounaaksi. Toivottavasti pidät!

Valkosipuliparsakaali eli broccoli with garlic

1 (400 g) parsakaali
1 1/2 dl vettä
3 tl seesamiöljyä (tai rypsiöljyä)
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa
1 rkl osterikastiketta (tai soijaa)

  1. Leikkaa parsakaali sopiviksi suupaloiksi. Leikkaa myös varsi pieniksi paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  2. Kuumenna vesi paistinpannulla poreilevaksi. Lisää parsakaalit ja 2 tl seesamiöljyä pannulle. (Huom! Ole varovainen öljyn kanssa, jotta se ei räisky kiehuvan veden kanssa. Öljyn voi lisätä myös lopussa.)
  3. Anna parsakaalien kiehua pannulla noin 3-5 minuuttia. Sekoittele niitä samalla, jotta ne kypsyvät tasaisesti. Parsakaalit ovat valmiita, kun ne ovat haarukalla kokeiltaessa hieman pehmenneet, mutta vielä napakoita. Älä kypsennä liikaa, sillä ylikypsästä parsakaalista tulee löysää ja se menettää värinsä.
  4. (Jossain neuvotaan tässä vaiheessa valuttamaan parsakaalit. Tämä ei kuitenkaan ole pakollinen vaihe, sillä vesi haihtuu hiljalleen pois, kun sitä on alun perin riittävän pieni määrä.)
  5. Lisää valkosipulit, suola ja 1 tl seesamiöljyä. Sekoittele hetki ja lisää lopuksi osterikastike. Kasvisvaihtoehdon saat soijalla, mutta mielestäni osterikastikkeella tulee vielä maukkaampaa.

Valkosipuliparsakaali sopii monen ruoan lisäkkeeksi. Se ei maistu ns. kiinalaiselta ruoalta, joten se sopii hyvin vaikkapa grilliruoan lisäkkeeksi tai melkein mihin tahansa, kun kaipaat lämmintä kasvislisäkettä.